Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sekin johtuu että vanhempainrahaa ei saa ennen kun äiti on käynyt jälkitarkastuskessa? Halutaanko tässäkin vain nöyryyttää äitejä lisää kun pitää sinne mennä värkkejään esittelemään tuntemattomille?

Ei  nykyään ole tuota vaatimusta.

Vaihteletteko te kotonakin jatkuvasti lakanoita? Ettekö osaa käyttää synnärin vuodesuojia?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli korvatulpat mutta eipä ne paljoa siinä auta kun hoitajat tulee repimään vauvaa vierestä kylmälle tutkimuspöydälle.

Hyvä että joku oli hereillä. Vastasyntynyttä kuitenkin pitäisi ruokkiakin säännöllisesti.

:DDD en nukkunut silmäystäkään koko aikana vaikka oli korvatulpat korvissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä uudelleen kirjoitti:

Jorvi, 2007.  Viikko lapsivuodeosastolla ennenaikaisena yllättäen syntyneen keskosvauvan sektion jälkeen. Kukaan ei huomannut, että olin viikon shokkitilassa, ihmettelivät vaan, että onpas sulla kova alakulo. En juuri muista ajasta mitään. En nukkunut minuuttiakaan, sydän hakkasi vaan, ja itkin lähes koko ajan.  Maito ei tilastani johtuen noussut lainkaan, mutta kukaan ei myöskään ohjannut pumppaamaan. Pienikokoinen vauva ei jaksanut imeä. Kokonsa puolesta onneksi sai sairaalasta maitoa. Viikon viimeisenä päivänä kotiinlähtiessä joku tuli huomauttamaan, että toi lapsi varmaan tarvis kylvettää. Toinen hoitaja tuli sanomaan, että muistattehan, että nämä tietyt millilitramäärät täytyy saada syötettyä, tai lapsi kyllä sitten kuolee. En hankkinut lisää lapsia.

Mä kans synnytin Jorvissa 2007. Hoidin vauvaa kolme vuorokautta nukkumatta kun akuutti strssireakt

Mulla todettiin PTSD ja paniikkihäiriö vuosi vauvan syntymästä. Paniikkihäiriö oireilee yhä, vaikka synnytyksestä on 15 vuotta. Nimenomaan illalla saan kohtauksia ja olen joutunut olemaan pitkillä sairaslomilla toistuvasti. Terapiaa en saa. No, näillä mennään.

Olen myös ollut psykiatrisessa hoidossa, "opettelemassa nukkumaan" ja sinne välillä tuotiin ambulanssikyydillä äitejä synnäriltä toipumaan, kun eivät sairaalassa saaneet levätä. Kummasti parantuivat heti, kun saivat yhden yön nukuttua ja ravitsevaa ruokaa. Kaikista tehtiin lasu, mikä on aika ikävä lähtökohta vanhemmuuteen.

Miksi sitä lisämaitoa ei sit anneta? Onneks itellä oli korvikkeet mukana niin ei tarvinnut vauvan kuolla nälkään eikä hoitajia vaivata.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sekin johtuu että vanhempainrahaa ei saa ennen kun äiti on käynyt jälkitarkastuskessa? Halutaanko tässäkin vain nöyryyttää äitejä lisää kun pitää sinne mennä värkkejään esittelemään tuntemattomille?

Nykyään synnyttäjä hakee ensin raskausrahaa ja vanhempainrahaa. Äiti saa raskausrahaa esim. pari viikkoa jo ennen syntymää. Sitten kirjataan kun lapsi syntyy ja toinen vanhempi voi saada vanhempainrahaa syntymästä lähtien. Yhtä aikaa vanhempainrahaa voi saada vain rajatusti, joten vanhempien on sovittava, kuka käyttää vanhempainrahaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä lisämaitoa ei sit anneta? Onneks itellä oli korvikkeet mukana niin ei tarvinnut vauvan kuolla nälkään eikä hoitajia vaivata.

Outoa jos nykyään jossain ei anneta. Itselläni lapsi syntyi ennen laskettua aikaa, joten silloin sai ensin lisämaidoksi joltain pumpattua maitoa ja muutaman päivän jälkeen vielä korviketta, kunnes pääsimme kotiutumaan.

Lisämaidon saaminen on todella yleistä. Aluksi maitoa ei muodostu vielä paljon.

Minäkin vihasin sairaalassa oloa. Aivan paskaa kaikki. Yritin päästä pois mutta vauva oli keltainen. Onneksi keltaisuus sitten väheni ja päästiin pois. En toista lasta halunnut koskaan, otti niin paljon päähän koko sairaala ja typerät touhut siellä. Ja ihme paapomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porsimisen jälkeinen masennus voi vaikuttaa kokemukseen.

t. kätilö

Ei, kyllä se ainakin omalla kohdallani oli niin, että se synnyttäneen naisen täysin epäasiallinen kohtelu sairaalassa myötävaikutti suuresti synnytyksen jälkeisen masennuksen syntymiseen.

 

Uskon sinua täysin. Vielä kun täälläkin kätilö kehtaa puhua "porsimisesta". Kertoo kaiken oleellisen.

Hei oikeesti nyt aikuiset ihmiset. Kuka tahansa voi kirjoittaa tuollaisen incel-kommentin perään t. kätilö. 

Porsimisesta puhuu aina yks vakipalstailija, joka on mies. Eikä todellakaan kätilö. Eli trollailee.

Kyllä se sairaalakokemus oli melkoinen heitto suoraan äitiyden syvään päätyyn, näin ensisynnyttäjän näkökulmasta. 

Takana ensinnäkin hyperemeesi ja 9 kk raskauspahoinvointia, 2 vrk kestänyt epäonnistunut synnytyksen käynnistys ja kiireellinen sektio. 2 vrk valvomista ja käsittämättömän hirveitä oksitosiinisupistuksia sekä auki leikattu vatsa. 38c kuumetta, lääkärin mukaan sen takia, että kohtu väsähti keinotekoisista supistuksista, joita tuotettiin liian kauan. Kätilö oli suoraan sanoen kauhea minua kohtaan. Vielä tänä päivänä hieman ihmettelen, miksen tehnyt valitusta hänestä. En kai pystynyt. Meni pitkään, etten pystynyt käsitellä koko synnytystä.

Sitten osastolle klo.21 illalla noin kaksi tuntia leikkauksesta. Ei juuri mitään muistikuvaa osastolle päätymisestä. Olin vissiin jossain tajuttomuuden rajamailla. Hoitajat sammutti huoneen valot ja sanoi tyyliin "pärjäile". Vauva aloitti pian huutamisen ja huusi koko sen yön. Mielenkiintoista yrittää vastaleikatun mahan ja kaiken maailman letkujen kanssa yrittää saada ensimmäistä kertaa elämässään imetettyä rääkyvää 4,1 kiloista vauvaa, kun rinnoista ei tule mitään, enkä kyennyt liikkumaan. Pelkäsin, että tikit repeää ja jokainen nousu kesti varmaan vartin verran itkun sekaisin vaikerruksin. Pyysin, jos antaisivat edes vähän maitoa hänelle, kun minulta ei tule mitään ja tarvitsisin hetken lepoa. Ihan jäätävä vastaanotto, ikään kuin olisin pyytänyt jotain todella röyhkeän ylimitoitettua, tyyliin miljoonaa euroa. Nännit oli hetkessä ihan verille imetyt ja niin kipeät.

Missään kohtaa yksikään taho sairaalassa ei keskustellut kanssani synnytyksen kulusta. Vasta kotiuduttuani opin jostain, että näin olisi kuulunut tehdä. Olisin todella tarvinnut sellaista. Elin pitkään siinä luulossa, että kehossani on jotain vikaa, kun synnytys ei edennyt ja imetyskin takkusi. Kätilö oli synnytyksessä jotain siihen malliin kommentoinutkin, että kohtuni ei tiedä mitä pitää tehdä, vaikka vauva oli synnytyskertomuksen mukaan virheasennossa ja napanuora kaulan ympärillä. Kohtuni ja kehoni syy, kun ei osaa mitään T:kätilö.

Kaikki se maidon panttaus, rintojen puristelu, ramppaus huoneessa ja valojen päälle laittaminen, vaikka olisin juuri nukahtanut. Äääh ihan hirveää paskaa. Siellä oli yksi ainoa hoitaja, joka suhtautui minuun suurella empatialla. Pyysin toisena päivänä, jos hän voisi vähän auttaa minua suihkuun, kun olen vieläkin samoissa synnytysnesteissä; hiessä, veressä, lapsivedessä, you name it. En pystynyt taikka uskaltanut mennä itse voimakkaan huimauksen takia, mikä tuli heti, jos nousin seisomaan. Hän tuli auttamaan minua suihkussa, vaihtoi minulle puhtaat lakanat ja puhui äidillisen lempeästi minulle. Kiitos sinulle, et tiedä miten paljon se yksikin lempeä hoitokontakti merkitsi siinä synkässä tunnetilassa mikä silloin oli. 

Onhan tää touhu nyt aika surkuhupaisaa. Alapääjauhelihaa, veret valuu reisille, hirveä ummetus ja peräpukamat. Äidit joutuu jäämään sairaalaan vauvojensa kanssa ilman apua. Et saa nukkua vuorokausiin, korona- aikana ei ainakaan äiti tai puoliso saanut olla auttamassa eikä kukaan hoitajakaan auta, et saa ruokaa jos et itse pysty hakemaan ja jos hakiessasi tiputat tarjottimen maahan niin siitäkin saat haukut niskaan. Maito ei nouse kun stressitasot huipussa, lisämaitoa ei heru ja vauva huutaa nälkäänsä, sitten haukutaan kun et osaa lastas hoitaa ja tapat sen nälkään. Kotiinkaan et saa lähteä vaikka haluaisit. Pahimmillaan sit äiti kiikutetaan psykiatriselle kun on sekoamaisillaan nukkumattomuuden takia ja sit vielä lasut perään. On se uuden elämän alkaminen vaan niin ihmeellistä aikaa:) 

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihmeen sujumisen tarkkailun huipentuma on seurata, saako synnyttänyt nainen vaihdettua lakanat? Kas kun naisia ei pistetä suunnittelemaan ruokalistaa, keittämään perunoita ja tekemään ruskeaa kastiketta ja tiskaamaan. Mikä siinä lakanoiden vaihtamisessa on jujuna, kun kaikilla muilla osastoilla sitä ei itse tehdä? Minulle hoitaja perusteli sitä sillä, että "tällä osastolla ei ole sairaita". Kipeitä kuitenkin oltiin eikä muillakaan osastoilla sairaita ole. Joku tyrä on vamma ja tyräleikattu ihminen ei ole sairas, joten hänkin kykenee vaihtamaan lakanansa.

 

Joo en minäkään ollut sairas enää umpisuolen poiston ja syöpäkasvaimen poiston jälkeen. Olihan se kipua aiheuttanut elin poistettu!! Mut taisin kyl saada ruuat eteen ja lakanatkin vaihdettiin. Kohdupoiston jälkeen kuumeilin yhtenä yönä lakanat litimärikisi. Vaihdoin ne yöllä itse, ja sitä ei pidetty hyvänä juttuna ollenkaan.

Jos joku vielä miettii, miksi hoitoala ei nauti suurempaa arvostusta niin tämä ketju on teille siinä hyvä vastaus. 

Sama sitten jatkuu neuvolassa, jos huono tuuri käy ja omat kohtaamisesi neuvolan ammattilaisten kanssa ei mene ihan samalla aaltopituudella. Minulla itselläni kävi todella hyvä tuuri, kun muuton jälkeen keskimmäisellä ja kuopuksella oli sama terveydenhoitaja syntymästä eskari-ikään asti. Hän oli rauhallinen ja kokenut ihminen, jolla oli jalat maassa. Mutta tunnen lukemattomia lapsen saaneita, joilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. Ja nykyäänhän meidänkin kaupungissa on tasan se yksi neuvola, keskellä kaupunkia. Sinne vaan sitten raahautumaan kaikki. Ei kiva. 

Ja kolmantena vielä päiväkotimaailma, jossa vanhempi saa kyllä kuulla kunniansa jos ei kasvotusten niin netissä ja lehtien palstoilla. Milloin mikäkin menee väärin ja mitään emme osaa, ja oikeastaan voisimme kaikki hoitaa lapsemme itse. Tämänkin alan arvostuksen puutetta kannattaa lähteä tarkastelemaan sisältä päin. 

Vasta koulussa alkaa tulla vastaan aikuisia, joilla ei ensimmäisenä ole ajatuksena että mistä lähtisin sättimään tätä vanhempaa seuraavaksi. 

Siltä varalta, että joku odottaja lukee tätä kauhuissaan, haluan kertoa, että on myös täysin päinvastaisia kokemuksia. Lapsi syntyi etujassa, olimme sairaalassa viikon ja saimme omaksi suuren huoneen. Se riippuu ihan siitä, kuinka paljon lapsia juuri silloin syntyy. Silloin oli hiljainen viikko. Meille oltiin kilttejä ja aika oli ihanaa. Meidänkin lapsi sai sitä sinivalohoitoa bilirubiinijuttu, tuo keltaisuus. Tämä Helsingissä 2015.

Mutta loppuviimeksi tää on politiikkaa. Äänestäkää vaan sitä Kokoomusta, niin tällaista se on. Kokoomus ja myös Persut on tässä halituksessa, joka ihan suoraan leikkaa kaikesta ja yrittä, että kovatuloisten ei tarttis niin paljon niitä veroja...

Jos haluat asiallista palvelua ja esim synnytyssairaaloidem säilymistä joka puolella Suomea (niitäpitäis olla joka paiksssa, on kohtuutonta siinä joutua matkustamaan), niin äänestät Vasemmistoliittoa tai Demareita. Mimä äänestin Li Anderssonia presidentiksi ja nyt toisella kierroksella äänestän Haavistoa, koska Kokoomus ei ihan aidosti aja muuta kuin "rahaa rikkaille ja rikkaiden mielellään ylikansallisille firmoille". Eli yksilääm Kokkari ei voi valittaa mistään näistä asioista, kun itse on äönestänyt kaikkea tätä terveydenhuollon alasajoa. Pus ja hali ja sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on niin, että alapää/vatsa tikattuna ja verta vuotavana on potilas eikä mikään asiakas. Tästä pitäisi tehdä isompi juttu, että asiat muuttuisi. Vaikka ennen synnytettiin ja lähdettiin siitä lypsylle jos hengissä selvisi, niin ei enää tarvitse olla yhtä huonosti asiat. 

Enkä voi käsittää, että ne on itsekin naisia jotka tämän kohtelun toisille naisille tuottaa. Ei siellä osastoilla miehet työskentele, joten miehiä on sinänsä turha syyttää. 

Tuohon vanhaan aikaan...ennen oli myös käsite lapsivuodeaika. Se kesti (paikasta ja ajasta riippuen) 4-6vk. Silloin ei saanut tehdä raskaita töitä, eikä edes ruokaa. Toisinaan sanottiin syyksi synnyttäneen äidin saastaisuus. En tiedä, mistä tuo asenne juontaa juurensa, mutta käytännössä äiti lepäsi ja keskittyi vauvan hoitoon. 

Toki monet ovat joutuneet myös hommiin hetimiten synnytyksen jälkeen, mut ne ovat sit toisia tarinoita ne ja aina ei niissä hyvin käynyt.

Saastaisuus on varmaan sumutusta, jolla saatiin miehet jättämään tuore äiti rauhaan. 

Alku on useimmille hankalaa. Oma vauva oli valvontaosastolla useita päiviä ja minä ilman vauvaa olevien äitien huoneessa, jossa oli joko huonokuntoisia äitejä esim. leikkauksen jäljiltä tai niitä, joiden vauva saattoi olla vaikka keskoshoidossa. Voin sanoa, ettei ollut hilpeä paikka se, useat äidit itkivät öisin tai valittivat. Muutaman päivän jälkeen sain vauvan samalle osastolle ja heti pyysin perhehuoneen, joka järjestettiinkin ja siellä olimme vielä kaksi yötä omana perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli korvatulpat mutta eipä ne paljoa siinä auta kun hoitajat tulee repimään vauvaa vierestä kylmälle tutkimuspöydälle.

Korvatulpat siis kätilöille, jotta synnyttävä saisi edes huutaa rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli korvatulpat mutta eipä ne paljoa siinä auta kun hoitajat tulee repimään vauvaa vierestä kylmälle tutkimuspöydälle.

Korvatulpat siis kätilöille, jotta synnyttävä saisi edes huutaa rauhassa. 

Sitten ei ammattilaiset voi jakaa tietoa keskenään. Parempi olisi, että synnyttäjä opettelisi kommunikoimaan muuten kuin kiljumalla. Suurin osa kuitenkin aikuisia ihmisiä eikä lapsetkaan saa kommunikoida kiljumalla.... miksi sitten aikuisten pitäisi saada.