Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Itselle jäi mieleen synnytyskeikasta se, miten nälkäinen olin. Ruokana oli keittoja ja vaaleaa leipää, iltapalaa (teetä ja leipää) oli tarjolla 19 aikaan - sen jälkeen aamianen. Onneksi mies toi sitten ruokaa.
Sama. Kyllä hoitohenkilökunnan pitäisi ymmärtää että lapsivuodeosastolla ei mennä illalla nukkumaan ja herätä aamulla vaan vastasyntynyttä imetetään/syötetään vähän väliä koko yön. Jorvissa oli 2007 keittiössä jotain syötävää yölläkin. NKL 2022 piti olla yöllä nälässä jos ei ollut omia eväitä mukana. Jos jossain oli jotain ruokaa, niin ainakaan ei kerrottu missä. Ja olihan mulla evästä toki mukana, mutta enemmänkin suklaapatukkatyyppistä. Ei tullut mieleeni että pitäisi ottaa ihan ruokaakin mukaan. Toki mieheni sitten seuraavana päivänä toi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi lol.... katso karttaa.... jyväskylä ja tampereko muka pohjoisemmassa kuin vaasa....
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni tehtiin vasektomia muutama vuosi sitten. Lääkäri antoi Burana 800-reseptin pyytämättä saatesanoilla "kivusta ei pidä kenenkään kärsiä".
Jännä, kun sama ei sitten koske naisia.
taa ihme uhriutumista ja kuvittelua, että jos itse ei ole saanut kipulääkettä niin paljon kuin olisi halunnut ja kun on nainen, niin se sitten pätee kaikille muillekin naisille.
Kun lähdin sairaalasta, lääkäri antoi käteen reseptin kipulääkkeisiin ja sanoi, että otat näitä säännöllisesti, oli kipuja tai ei, niin se johtaa siihen, että elimistössä on koko ajan kipulääkettä ja pärjäät hyvin vähäisillä kivuilla kotona. Tätä voi ottaa turvallisesti imettäessäkin, otat vain näin ja näin .
Vierailija kirjoitti:
Mun verenpaina nousi. Tastako viela hymyssa suin maksatte veroissa ja ajatellaan sen olevan ok?
Se ei ole Ainostaan ok vaan maailman parasta. Siksi kynnys valittaa on korkea. Onhan se nyt niin että jos joku valittaa maailman parhaasta hoidosta niin vika on valittajassa.
Novasta on pelkästään positiivisia kokemuksia. Saatiin oma huone ihan jokaiselta osastolta (synnyttäneiden, varsinaiselta synnytysosastolta ja vauvojen teholta), ruoka tuotiin huoneeseen ja sain syödä omaan tahtiin. Autettiin ja tsempattiin, epiduraali tuli suht nopeasti siinä vaiheessa kuin kivut yltyivät aivan sietämättömiksi (oksitosiinitipassa useamman vuorokauden). Käynnistymisvaihe oli hidasta ja tuskaisaa, siinäkin autettiin ja oltiin empaattisia, kannustavia. Ja tehtiin selväksi, että ei tarvitse kärsiä yhtään pidempään kuin mitä jaksaa. Juuri sinä aamuna kun olin tehnyt päätöksen sektiosta, olikin käynnistys edennyt synnytykseen asti ja sain ponnistaa lapseni maailmaan. Käynnistys oli todella inhottava kokemus, mutta kätilöiden toiminta sai aikaan sen, että synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis. Kiitos Novalle kaikesta !
Tällainen synnytyskokemus pitäisi olla itsestään selvää ihan kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kertoo että koettu ikävää kohtelua? Miksi kätilöt (tai osa heistä) toimii näin? Onko työ organisoitu jotenkin huonosti? Resurssit?
Onko laitoshuoltajia liian vähän? Onko tilaa vain isoille yhteishuoneille vai onko se kustannustehokkaampaa?
Ikäviä kokemuksia monella tässä ketjussa, mielenkiintoista luettavaa ja herättää kysymyksiä.
Mulle olisi riittänyt pelkkä ystävällisyys. Ei vaadi resursseja. Pelkästään asenne muutoksen monilla ihmisillä.
Ja oikeastaan riittää epäystävällisyyden puuttuminen. Ihan tavallinen asiallinen kohtelu riittää.
Vierailija kirjoitti:
Novasta on pelkästään positiivisia kokemuksia. Saatiin oma huone ihan jokaiselta osastolta (synnyttäneiden, varsinaiselta synnytysosastolta ja vauvojen teholta), ruoka tuotiin huoneeseen ja sain syödä omaan tahtiin. Autettiin ja tsempattiin, epiduraali tuli suht nopeasti siinä vaiheessa kuin kivut yltyivät aivan sietämättömiksi (oksitosiinitipassa useamman vuorokauden). Käynnistymisvaihe oli hidasta ja tuskaisaa, siinäkin autettiin ja oltiin empaattisia, kannustavia. Ja tehtiin selväksi, että ei tarvitse kärsiä yhtään pidempään kuin mitä jaksaa. Juuri sinä aamuna kun olin tehnyt päätöksen sektiosta, olikin käynnistys edennyt synnytykseen asti ja sain ponnistaa lapseni maailmaan. Käynnistys oli todella inhottava kokemus, mutta kätilöiden toiminta sai aikaan sen, että synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis. Kiitos Novalle kaikesta !
Tällainen synnytyskokemus pitäisi olla itsestään selvää ihan kaikilla.
Olen käynyt novassa naistentautien puolella muutaman kerran ja ihan uskomattoman hyvät kokemukset sieltä minullakin, vaikken siis synnyttämässä ollut. Pari toimenpidettä siellä tehtiin ja molemmissa gyne kertoi jo alussa, että haluaa, että kerron, jos koen liikaa kipua, että keinoja kyllä löytyy ja koko ajan kerrottiin mitä tehdään ja sellaista. Yksi hoitaja mokasi, kun neuvoi väärin valmistautuessani toimenpiteeseen ja sen vuoksi tuli yksi mutka matkaan, mutta ei se nyt niin iso juttu ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä äiti-lapsiyksikössä, jossa keikkailen, lakananvaihto ei ole millään lailla relevantti asia verrattuna siihen asemaan, johon se on nostettu tässä ketjussa. Äidit tai perheet ovat näillä osastoilla 1-2 yötä, kukaan ei ikinä kysele lakanoiden sijaintia, eivätkä ne kotiutuneiden jälkeen ole verisiä kuin hyvin harvoin. Minä vaihdan ne siinä välissä, ensi käden tietoa. Toki komplikaatioista kärsivät synnyttäjät ovat toisella osastolla, toivottavasti siellä ei ole lakanoissa itsepalvelua.
Lämpimät ruoat kannan tosiaan huoneisiin, koska tarjotin on toisesta päästä kuuma. Huoneiden seinällä on info siitä, mistä löytyy aamu- ja iltapala ja päiväkahvi. Ja mulle tosiaan tämä eroavaisuus työnkuvassani vrt sairaalaosastot, joissa tarjoilu pelaa joka aterialla sängyn viereen, perusteltiin sillä, ettei kyseessä ole sairaalaosasto eivätkä synnyttäneet potilaita. En sitten kyseenalaistanut. Moni käytäntö on kymmeniä vuosia vanha, myös se, ettei osastolle oteta miehiä töihin edes keittiöhommiin.
Vierailija kirjoitti:
Nälkiintyneitä vauvoja. Nääntyneitä äitejä. Naiset traumatisoituvat, eivät itse synnytyksestä vaan osastoajasta synnytyksen jälkeen niin että tyytyvät yhteen lapseen.
Suomen sairaaloissa. Milloin tilanne kääntyi tälläiseksi?
Ei tilanne välttämättä ole mitenkään pahentunut viime aikoina. Tuollaisia ihmisiä on ollut aina. Niistä ei vaan saanut puhua sitä vähää mitä nyt. Omaa äitiäni TYKSissä 80-luvulla kätilö löi kämmenellä vatsaan ja tiuskaisi että "mähän sanoi että ei supistella" kun äitini ei pidätellyt supistuksia sydänäänien kuuntelun aikana. Niinpä, mutta se oletus että jotkut potilaat ansaitsevat tällaista on vaan niin älytön. Kiusaaja ei syytä tarvi.
Itselläni on pk-seudun kahdesta synnytyssairaalasta kokemuksia vuosilta 2004 ja 2009. Ihan käsittätöntä tiuskimista potilaille. Jopa niin että käytävällä joku randommies, jonkun vauvan isä luultavasti, kysyi hoitajalta että mitä sä oikein sanoit, kun hoitaja tiuski mulle. Kiitos hänelle, itse en siinä kunnossa jaksanut valittaa.
Ei ole kyse mistään viime vuosien ilmiöstä pelkästään, vaikka tämä yritetään saada ainoastaan hoitajapulan syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se onkin, kun kotona on niitä apukäsiä, että pääsee suihkuun, syömään ja saa nukkua. Kaikki vauvat eivät vain tuhise tyytyväisinä sängyssään, vaan voivat itkeä ja vaatia syliä/rintaa 24/7. Mulla ainakin oli näin ja olin ihan piipussa, kun viimein pääsin kotiin valvottuani kolme vuorokautta. Maitokin nousi vasta kotona, kun sain syödäkseni ja se kamala stressi oli pois. En ole ikinä tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja avuttomaksi kuin synnytysvuodeasastolla. Sairaalassa, missä synnytin ollaan hyvin tarkkoja vierailuajoista, joten kun isä tuli käymään, niin piti priorisoida, että mitä siinä tunnissa ehtii.
Myöntämällä, että synnyttänyt nainen on potilas, jouduttaisiin palauttamaan myös lastenhoitopalveluja synnärille. Nyt päästään halvalla, kun keisarileikkauspotilaskin on asiakas, joka heti leikkurista heräämisensä jälkeen on valmis valvomaan vuorokausia putkeen vastasyntynyttä hoitaen.
Kyllä synnyttäjä on potilas ja häntä koskee laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Laista ei voi irtisanoutua päättämällä että synnyttäjä on asiakas. Jos joku joskus ei saa em.lain edellyttämää hyvää hoitoa syystä että synnyttänyt äiti ei ole potilas, niin kannattaa tehdä kantelu oikeusasiamiehelle. Sairaaloille tehdyt kantelut ovat valitettavasti ajanhukkaa.
Kantelun voi tehdä myös toisen puolesta eli vaikka synnyttäjän puoliso voi tehdä kantelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään että nuoret naiset ei halua lapsia😫 mullakin oli joskus haaveena perhe mutta taidan olla onnellisempi miehen ja kissan kanssa. Tekisin lapsia jos olisin mies, mutten naisena..
Todella hyvä ratkaisu.
Kun se synnärillä olo on niin vaikeaa, niin eikö vaan kannata olla raskautumatta? Muutkin kiittävät tästä ratkaisusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa samantien siivouskärry niin pesen per kele koko osaston lattiat jos kerran pitää todistaa että pärjään kotona. Mitä sitä nukkumaan tai syömään,tikitkin saa rauhassa revetä kun ompeelehan lääkäri ne uudestaan.
Tuollainen fiilis minulla oli osastolla kun pengoin vauva kainalossa liinavaatekaappia ja joka kyykyllä ja kurkotuksella auki leikattua ja kokoon ommeltua vatsaa vihlaisi.
Miksi sinulla on kainalossa, vastasyntynyt, joka ei pysty niskallaan vielä kannattelemaan päätään? Vastasyntyneen paikka on sängyssään nukkumassa. Siinä sängyssä on pyörät, joilloin voit ottaa vauvan mukaasi sängyssä. Ei koskaan kainalossa!
Eiköhän tuo ollut vain sanonta. Ei se nenäkään mihinkään lähde vaikka valuu :D
Niimpä, onneksi lapset jo tehty niin ei tarvitse enään sinne palata. Turha sitten valittaa vauvakadosta kun äitejä kohdellaan huonommin kun eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nälkiintyneitä vauvoja. Nääntyneitä äitejä. Naiset traumatisoituvat, eivät itse synnytyksestä vaan osastoajasta synnytyksen jälkeen niin että tyytyvät yhteen lapseen.
Suomen sairaaloissa. Milloin tilanne kääntyi tälläiseksi?
2000-luvun alussa oli kuulemma vielä autettu. Mutta luulen, että tämä on samaa julkisen terveydenhuollon supistamista kuin vanhuspuolellakin. Sen takia monessa paikkaa äiti, sektioitukin, vaihtaa itse sairaalan lakanat ja hakee ruoat huoneeseensa, jos ja kun ehtii.
Ihan minä tahansa vuonna synntytyäjillä on varmasti sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Itsellä viimeisin oli paras. Jos yleistäisin vain omat kokemukseni niin on menty parempaan suuntaan, jonkun muun kokemuksilla taas huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Niin. Miksiköhän? Kauanko jaksat vielä jankuttaa synnytyksestä sairautena?
Painu suolle uliukko! No, naisethan eivät ole kokeneet miesflunssaa, se on oikea sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.
Tää on kyllä joku surkea provo ihmiseltä, joka ei ole koskaan synnyttänyt, mutta todettakoon että oma alapää oli ihan jauhelihaa synnytyksen jälkeen, ensin tunnoton ja sitten ihan hitokseen kipeä pari viikkoa. Episiotomia ei ole mikään kiva leikkaus, ja aina istuessa ja ylös noustessa vihlaisi tosi ikävästi vaikka söinkin särkylääkettä. Että muutama päivä pientä särkyä? Noin sanoo vain ihminen joka ei tiedä asiasta p*skaakaan.
Ei välttämättä ole provo. Tunnen livenä yhden samanlaisen.
Veikkaan että syynä on oman synnytyksen aikana koetun vähättelyn aiheuttama arvottomuuden tunne johon hetkeksi auttaa kun saa muut tuntemaan itsensä yhtä arvottomiksi.
Sama psyykkinen mekanismi kuin anopeilla jotka pilkkaavat miniöitä, koska itseäkin pilkattiin nuorena.
Sektio on suuri LEIKKAUS,ei mikään luomenpoisto. Toki pitää liikkua ettei synny veritulppia mutta eikö tässäkin voitaisi noudattaa inhimillisyyttö eikä pistää äitejä pyörteilemään ruokatarjottimineen!
Synnyttäneet naiset on aikuisia, koulutettuja, työelämässä olleita ja vuosia omillaan asuneita. Silti heitä kohdellaan kuten koulupudokkaita teinipoikia, joille pitää opettaa, että lakanatkin pitää itse vaihtaa. Jos synnyttäneillä ei olisi vauvoja, niin heille varmaan kerrottaisiin, että aamulla kannattaa herätä ajoissa ja laittaa kello soimaan, kas näin.