Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Elämä on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan voi ottaa mukaan suihkuun. Tekee vielä hyvää, jos ottaa kuuman suihkun ja vauva saa hengitellä niitä lämpimiä vesihöyryjä. Suihkuhuoneet on kuitenkin sen verran suuria, että jos vauva on kopassaan, niin ei se siinä kastu.

 

 Synnytyskään (kuten raskaus) ei ole sairaus eikä hoitajat siellä lapsenvahteina tai lastenhoitajina ole. Toki silloin, jos lapsi tarvitsee lääketietellistä hoitoa tai äiti on yksin ja niin muissa maailmoissa ettei vaan kykene huolehtimaan lapsesta. Suurin osa ei ole ja heidän nyt vain kuuluu selvityytä, koska kotonakin kuuluu selviytyä.

Ei muutkaan leikkaukset ole sairauksia, joten ihan kaikki leikkauspotilaat voisi kotiuttaa parin tunnin kuluttua leikkauksesta buranareseptin kanssa. Ihan turhaan heitä osastolla säilötään, samalla tavalla kotonakin maataan sängyssä.

aikalailla noin nykyisin tehdäänkiin. Potilas patistetaan leikkaustenkin jlkeen hyvin nopeasti ylös ja jos ei pääse ylös, niin pitää sängyssä tehdä jumppaa.

Kävin juuri polikliinisessä toimenpiteessä, jota 1980-luvun loppupuolella tehtiin potilaille nukutettuna ja sairaalassa olivat sen jälkeen vähintään päivän. Nykyisin se hoidetaan pelkällä suun kautta otettavalla kipulääkkellä ja tarvittaessa sitten sairaalassa annettavalla voimakkaammalla kipulääkkellä. toimenpiteen jälkeen potilas lähtee itse kotiin millä kyydillä haluaa.

minulla tuli siinä yllättävä voimakas verenvuoto ja menetin kohtuullisen paljon verta, mutta niin vain laittoivat kotiin, tosin vain sillä ehdolla, että menen taksilla tai soitan jonkun hakemaan, koska vernehukka altisti pyörtymiselle. Lähtiessani sanoivat, että jos alan oksennella, niin sitten taksilla takaisin.  Tietoihini lääkäri oli kirjannut, että orientoituu hyvin aikaan ja paikkaan verenhukasta huolimatta, voi lähettää kotiin. verenpaine se ja se, kävelee lähellä seinää, pysyy pystyssä itse.

minusta hyvä näin. potilaan pitää osata hoitaa itseään myös sairaana ja jos pää toimii, niin sitten kyllä kykenee menemään kotiin, koska siellä tärkeintä on sitten se, että osaa lähteä takaisin, jos olo huononee.

se säästää rahaa

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki tähän keskusteluun osallistuneet kokeneet erityissynnytyksen? Missä vaiheessa tavallista synnytystä menettää puolet verestään? Lapsivesi tietysti poistuu ja kohdunsenämät sitten runsaana jälkivuotona, mutta ei verta vuoda tavallisesti litrattolkulla synnyttäessä, ellei istukka repeä tai ole muita vakavia komplikatioita. Joka toisella tässä keskustelussa on ollut suuri verenhukka ja pyörtyilyä, petivaatteet verestä märät, alapää niin kipeä ettei edes vessaan pääse itsekseen, kontataan hakemaan ruokatarjotin lasta sylissä raahaten, rintoja väkivalloin revitään ja hoitajat vain nauraen vittuilevat ja käskyttävät vaihtamaan lakanat. Kipu on aiva sietämätön, mielummin kuolisi. Ehkä vähän liioittelua mukana? Ymmärrettävästi tunteet ovat pelissä lapsen syntymän jälkeen ja se on haavoittuvaa aikaa, muttei sentään koko ammattikuntaa tarvitse tuomita. Ehkä koko järjestelmä tarvitsee muutosta, mutta ei se kätilöitä tai hoitajia h

Mä en saanut mitään euforiaa. Siksikin lapsiluku jäi yhteen, mikään ei valitettavasti unohtunut pitkään aikaan. Nyt on aika jo himmentänyt kivut kun nyytti täyttää 23.

Vierailija kirjoitti:

Neljän lapsen äitinä aivan sama kokemus. Aina toiveena päästä mahdollisimman pian kotiin. Erityisesti tuo että huoneen kirkkaat valot päälle joka kerta kun hoitaja käy huoneessa. Edes siinä voisi olla joku yövalosysteemi.

Tämä. Miksei niitä valoja voi sammuttaa lähteissä, kun on yö?? Sektioäitinä oli mukava kammeta ylös sängystä valoa sammuttamaan klo 3 yöllä tuoreen haavan kanssa...Näin useana yönä.

Onpa täällä ollut porukalla kamalia koemuksia. Itse synnyttänyt kaksi lasta TYKSissä ja yhden Salon aluesairaalassa (nykyään alon synnäri jo lopetettu). Kaikki synnytykset menneet hyvin, alateitse ja ilman sen kummempia kivunlievityksiä. Ekan jälkeen oli paikat kipeät ja tikatut, mutta kyllä sen kesti. TYKSissä vauva piti hoitaa alusta asti itse, mikä oli tosi hyvä asia. Opetusta ja ohjausta sai tietysti. Ja sitä lisämaitoakin sai ilman mitään suurta draamaa. Sai myös särkylääkettä kun sitä vaan pyysi.Ruoka piti hakea käytävältä, usein isä auttoi siinä Ja jos sitä ei haettu, niin hoitaja tai laitoshuoltaja kyllä sen toi, eikä vienyt pois. Kolmas lapsi syntyi Salossa ja yllätys oli, kun vaippoja tai vauvan vaatteita ei ollutkaan huoneessa, vaan aina olisi pitänyt pyytää hoitajaa auttamaan vauvan hoidossa. Kolmannen kanssa en tarvinnut mitään apua, joten mulle tuotiin hoitotarvikkeet huoneeseen. En tosin ollut viimeisen kanssa synnytyksen jälkeen sairaalassa kuin yön yli, alle 24h koko reissuun ja olin jo kotona.

Ei normaali synnytys ole mikään verilöyly, josta toipumiseen menee päiväkausia ja joka rampauttaa äidin totaalisesti. Tätä palstaa lukiessa tuntuu, että synnytyksissä on aina jotain traumatisoivaa ja niitä muistellaan kauhutarinoina. Toisenlaisiakin kokemuksia on.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, missä oli näiden traumatisoituneiden yhden lapsen äitien miehet? Jos perheessä ei ole isompia lapsia, miksi se mies ei ole vaimon luona esikoisen ensipäivinä?

En minäkään haluaisi enempää lapsia, jos mies ei olisi sen vertaa paikalla, että vahtii vauvaa kun itse käy suihkussa tai hae vaimon ruokararjotinta. 

Öh, töissä??? 

Oliko erilaista kuin siinä tv:n sairaalasarjassa?

Vierailija kirjoitti:

Nythän varmaan sairaalassa väljää synnyttää ja olla kun syntyvyys laskee..

Hottentotit ja muut hiekkakansalais synnytyskoneet täyttävät vajeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.

 

Kerrotko lisää tuosta etukäteen valmistautumisesta? Miten sinä valmistauduit haavakipuun, huimaukseen ja unen puutteeseen?

Et vo olla tosissasi :O Etkö tosiaan tiedä miten synnytykseen tai sen jälkeiseen aikaan valmis

taudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän varmaan sairaalassa väljää synnyttää ja olla kun syntyvyys laskee..

Hottentotit ja muut hiekkakansalais synnytyskoneet täyttävät vajeen.

Ei riitä vajeeseen, sitä täytetään aikuisilla. (On se kamalaa kun veronmaksajia ja boomereiden eläkkeiden maksajia ei ole tarpeeksi vaikka maapallo kuolee ihmismereen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, missä oli näiden traumatisoituneiden yhden lapsen äitien miehet? Jos perheessä ei ole isompia lapsia, miksi se mies ei ole vaimon luona esikoisen ensipäivinä?

En minäkään haluaisi enempää lapsia, jos mies ei olisi sen vertaa paikalla, että vahtii vauvaa kun itse käy suihkussa tai hae vaimon ruokararjotinta. 

Öh, töissä??? 

öh... ei se mies 24 tuntia vuorokaudessa ole töissä... omani teki vielä kolmivuorotöitä ja ihan joka päivä ehti käymään osastolla, jonka aikana sain käydä pitkässä suihkussa ja vaikka vetää päikkärit, kun isä vietti laatuikaa uuden lapsensa kanssa. tottaki oltiin molemmat väsyneitä, mutta oli ne ekat päivät sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

 

 

miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.

 

Kyllä, ympäristön kuuluu valmistautua tukemaan häntä koska kerran tiedossa on miten rankkaa on. Sinä varmaan jätät jalan katkaisseen mummosikin selviämään yksin kun olisi voinut valmistautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.

 

Kerrotko lisää tuosta etukäteen valmistautumisesta? Miten sinä valmistauduit haavakipuun, huimaukseen ja unen puutteeseen?

Et vo olla tosissasi :O Etkö tosiaan tiedä miten synnytykseen tai sen jälkeiseen aikaan valmis

 

taudutaan?

Vastaapas nyt. Miten sinä valmistauduit haavakipuun, huimaukseen ja unen puutteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, missä oli näiden traumatisoituneiden yhden lapsen äitien miehet? Jos perheessä ei ole isompia lapsia, miksi se mies ei ole vaimon luona esikoisen ensipäivinä?

En minäkään haluaisi enempää lapsia, jos mies ei olisi sen vertaa paikalla, että vahtii vauvaa kun itse käy suihkussa tai hae vaimon ruokararjotinta. 

Öh, töissä??? 

öh... ei se mies 24 tuntia vuorokaudessa ole töissä... omani teki vielä kolmivuorotöitä ja ihan joka päivä ehti käymään osastolla, jonka aikana sain käydä pitkässä suihkussa ja vaikka vetää päikkärit, kun isä vietti laatuikaa uuden lapsensa kanssa. tottaki oltiin molemmat väsyneitä, mutta oli ne ekat päivät sen arvoisia.

Me oltiin ihan kuoleman väsyneitä vaikka oltiin molemmat vanhemmat perhehuoneessa ja koko ajan siis käytettävissä kaksi aikuista. Oli pelastus kun vauva pääsi yhdeksi yöksi henkilökunnan hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, missä oli näiden traumatisoituneiden yhden lapsen äitien miehet? Jos perheessä ei ole isompia lapsia, miksi se mies ei ole vaimon luona esikoisen ensipäivinä?

En minäkään haluaisi enempää lapsia, jos mies ei olisi sen vertaa paikalla, että vahtii vauvaa kun itse käy suihkussa tai hae vaimon ruokararjotinta. 

Öh, töissä??? 

öh... ei se mies 24 tuntia vuorokaudessa ole töissä... omani teki vielä kolmivuorotöitä ja ihan joka päivä ehti käymään osastolla, jonka aikana sain käydä pitkässä suihkussa ja vaikka vetää päikkärit, kun isä vietti laatuikaa uuden lapsensa kanssa. tottaki oltiin molemmat väsyneitä, mutta oli ne ekat päivät sen arvoisia.

Me oltiin ihan kuoleman väsyneitä va

Miten synnyttämätön mies voi olla niin väsynyt, ettei voi viittä minuuttia katsoa lastaan, kun synnyttänyt äiti käy suihkussa? Tai hakea ruokaa.

Jos on, perhehuone on miehelle väärä paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.

 

Kyllä, ympäristön kuuluu valmistautua tukemaan häntä koska kerran tiedossa on miten rankkaa on. Sinä varmaan jätät jalan katkaisseen mummosikin selviämään yksin kun olisi voinut valmistautua.

Jalan murtuminen yleensä tulee yllätyksenä, synnytys ei. Ja tiedoksesi muuten: meillä suvussa etenkin vanhukset alkaa vahvistamaan lihaskuntoaan, koska tajuavat, että siinä iässä luunmurtumat ovat vaarallisia, etenkin lonkkamurtuma voi viedä vaikka hengen ja niihin _voi valmistautua ennalta_ pitämällä kunnostaan huolta. Enkä auttanut mummoani, ennenkuin hän pyysi, koska hän oli kaikille sanonut, että älkää edes yrittäkö auttaa ellen erikseen pyydä.

Minulle on tulossa leikkaus tuossa loppukeväästä ja olen jo nyt käynyt tk:n fysioterapeutilla pyytämässä kuntoiluohjeita leikkausta silmälläpitäen. En aio olla sairaalassa yhtään pakollista pidempään ja aion toipua leikkausta yhtä nopeasti ja hyvin, kun nuoruuden polvileikkauskestani. Silloinkin sain fysioterapeutilta kuntoiluohjeet kotiin leikkauksen jälkeen ja jälkitarkastuksessa ortopedi kehui, että näkee, että on todellakin noudatettu kuntoiluohjeita, että niin harva potilas niitä tekee. toivuin tosi nopeasti siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, missä oli näiden traumatisoituneiden yhden lapsen äitien miehet? Jos perheessä ei ole isompia lapsia, miksi se mies ei ole vaimon luona esikoisen ensipäivinä?

En minäkään haluaisi enempää lapsia, jos mies ei olisi sen vertaa paikalla, että vahtii vauvaa kun itse käy suihkussa tai hae vaimon ruokararjotinta. 

Öh, töissä??? 

öh... ei se mies 24 tuntia vuorokaudessa ole töissä... omani teki vielä kolmivuorotöitä ja ihan joka päivä ehti käymään osastolla, jonka aikana sain käydä pitkässä suihkussa ja vaikka vetää päikkärit, kun isä vietti laatuikaa uuden lapsensa kanssa. tottaki oltiin molemmat väsyneitä, mutta oli ne ekat päivät sen arvoisia.

Miten synnyttämätön mies voi olla niin väsynyt, ettei voi viittä minuuttia katsoa lastaan, kun synnyttänyt äiti käy suihkussa? Tai hakea ruokaa.

Jos on, perhehuone on miehelle väärä paikka. 

?? Kommentti johon vastasit ei väittänyt ettei mies katsonut vauvaa tai hakenut ruokaa. Minä pelkästään imetin, mies hoiti kaiken muun. Silti oltiin molemmat todella, todella väsyneitä. Nostan hattua niille jotka pystyvät yksin vauvan hoitamaan mutta ei se niin kuuluisi mennä, ihminen on laumaeläin ja juuri synnyttänyt nainen kuuluu muiden hoivattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.

 

Kyllä, ympäristön kuuluu valmistautua tukemaan häntä koska kerran tiedossa on miten rankkaa on. Sinä varmaan jätät jalan katkaisseen mummosikin selviämään yksin kun olisi voinut valmistautua.

 

Jalan murtuminen yleensä tulee yllätyksenä, synnytys ei. Ja tiedoksesi muuten: meillä suvussa etenkin vanhukset alkaa vahvistamaan lihaskuntoaan, koska tajuavat, että

Otan osaa kylmästä suvustanne.

Mitenköhän aikoinaan selvittiin synnytyksistä. Saunan lauteilla, kukaan tuskin kävi kysymässä imetys aikatauluista. Ja jos tätä ikäpolvea katsoo, aika moni porskuttaa vielä hengissä. Nyt pitäisi olla kiitollinen sairaala palveluista

Ap:lla ollut huonoa tuuria. Riippuu myös missä synnyttää ja monesta muusta seikasta. Toiveet pitää myös osata kertoa ääneen ennen ja jälkeen synnytyksen, niin todennäköisyydet parempaan "palveluun" kasvaa. 

Espoon sairaalassa ainakin ihan jees kokemus ja oman huoneen sain lisäpedillä vaikka toinen synnytys. Aina synnytyksessä on yllätyksiä ja se on rankka kokemus, jonka vain nainen voi kestää, mutta onhan siihen se n. 9 kk aikaa valmistautua..