Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Kylläpä teillä on nykyisin kamalaa olla sairaalassa kun kerran pari synnytätte. Sain lapseni 70-luvulla suuressa kaupungissa Suomessa. Meitä oli kuusi äitiä tilavassa huoneessa. Saimme vauvan vierihoitoon päivän parin päästä. Sairaalassa olimme 5 pv. Olihan se ihan mukava olla täysihoidossa lähes viikko ja tutustua vauvaan .
Olin siivonnut kodin ihanan siistiksi jopa ikkunoiden pesua myöten ennen synnytystä. Oli aikaa ,kun jäin äitiyslomalle 4 vk ennenkuin vauva syntyi.
Sit oli upeaa tulla kotiin, tuoreita pullia oli pakkasessa ja samoin valmiita ruokia olin väsännyt.
Siinä vaan ihailimme kehdossa päivisin vauvelia ,käyden välillä vaunulenkillä ja öisin herätti ainakin viisi kertaa,,,,!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnäriltä onkin tarkoitus lähteä. Pikimmiten kotiin. Itse en ollut vuorokauttakaan, kotona rauha.
Hei!
Olin ollut vaikeassa synnytyksessä(lapsi tuli imukupilla) ja minä päätin etten anna passata itseäni sairaalassa.Ykdi hoitaja oli töykeä mutta selvisin siitä
Olisin lähtenytkin, kysyin jo heti synnytyksen jälkeen että milloin saan lähteä kotiin. Silti minut pakotettiin sinne jäämään vauvan takia kahdeksi yöksi vaikka sillä ei mitään hätää missään vaiheessa ollut.
Olihan se ihan hirveätä! Ei mitään rauhaa huoneessa. Tosi rankka tuntikausien imukuppi synnytys. Heti olisi pitänyt osata hoitaa vastasyntynyttä. Vastahakoisesti autettiin. Imetys ei lähtenyt käyntiin varmaan sen stressin ja väsymyksen vuoksi. Sen vuoksi vauva itki koko ajan. Hyvin vastahakoisesti annettiin maitoa ja pyöriteltiin silmiä, kun pyysin voisiko vauva olla hoitajien valvonnassa yhden yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olin ollut vaikeassa synnytyksessä(lapsi tuli imukupilla) ja minä päätin etten anna passata itseäni sairaalassa.Ykdi hoitaja oli töykeä mutta selvisin siitä
Päätit ettet anna passata? Kerro nyt ihmeessä missä sairaalassa synnyttäneitä passataan. Mulla oli myös pitkä, vaikea synnytys imukupilla. Heti vaan vauva vierihoitoon ja itse hakemaan ruokansa. Ilman olisi saanut olla jos itse ei olisi mennyt syömään. Muistan miten hemmetin rikki olin, ihme etten pökrännyt johonkin käytävälle. Imetys ei onnistunut ja vauva itki taukoamatta. Pyysin apua ja marmatuksen kera suostuivat vauvalle vähän maitoa antamaan. Huoneessa oli jatkuva trafiikki ja valot päällä.
Vain yksi huonekaveri? Mulla oli 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan jonkun aasialaisen naisen kirjoituksen miten oli järkyttynyt synnytys kokemuksesta täällä. Joissakin maissa pidetään synnyttäneitä äitejä, kuin kukkaa kämmenellä. Todellakin passataan.
Jokohan se vaimo jo pian sieltä kotiutuu?
Pitäs päästä parittelemaan, tai muuten on naitava vierasta!
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään ylellä ja iltasanomissa on juttua uudesta perhebarometristä. Yksi lapsilukuun vaikuttava seikka on traumaattinen synnytyskokemus, jopa kolmasosa naisista jättää sen vuoksi lapsiluvun yhteen. Se on paljon. Ja se kertoo siitä, että synnytyksiä ei hoideta tarpeeksi hyvin.
Synnytyskokemus pitää sisällään koko sairaalassa vietetyn ajan. Kun kovan kokemuksen jälkeen joutuu vielä osastolla kokemaan kaikkea sitä, mitä tässä ketjussa on kerrottu, niin eipä ole ihme että moni päättää ekan lapsen jäävän ainoaksi.
Kun äiti ei saa edes suihkuun mennä (kyllä, nainen vuotaa verta ja maitoa synnytyksen jälkeen, se on sotkuista hommaa) tietäen, että vauva on sen ajan turvassa, ei hoito voi olla hyvää. Nykyäänhän on yleist
Miksi se vauva pitäisi ottaa mukaan, kun hakee ruokaa? Ei niin tartte tehdä. Senkun hakee tarjottimen ja vauva odottaa sen aikaa huoneessa.
No eipä ollut herkkua toipua sairaalassa isosta endometrioosi/myooma leikkauksestakaan. Samassa huoneessa asusteli kuin lomalla hotellissa nainen, joka selitti sairastavansa endometrioosia ja olevansa siellä muka sen takia neljättä päivää. No hänelle tuotiinkin ummetuslääkettä ja se auttoi, mutta hän ei edelleen halunnut lähteä hotel- eikun sairaalasta pois, vaikka vuorotellen hoitajat ja lääkärit kävivät vihjailemassa kotiutumisesta. Eli kun itse olin toipumassa oikean sairauden takia leikkauksesta, samassa huoneessa hälisi levottomana ja paiskoi aamukuudesta lähtien kylpyhuoneen ovea nainen, joka oli itse tehnyt itselleen sairausdiagnoosin vaikka kärsikin vain ummetuksesta. Ilmeisesti sossu maksoi sairaalalaskun joten nainen halusi olla siellä lomalla arjesta makaamassa sairaalasängyllä ummetus tekosyynä. Lääkärille se jopa sanoi ettei voi vielä lähteä kotiin koska joutuu kävelemään niin monta porrasta ylös asuntoon. Yhyy. Ai niin ja hoitajalle se kehui miten hyvä sairaalasänky on vaikka hoitaja yritti selittää ettei sillä ole hyvä nukkua kovin montaa yötä.
Silloin aloin ymmärtää miksi hoitoon on niin vaikea päästä vaikka olisi oikea sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä ollut herkkua toipua sairaalassa isosta endometrioosi/myooma leikkauksestakaan. Samassa huoneessa asusteli kuin lomalla hotellissa nainen, joka selitti sairastavansa endometrioosia ja olevansa siellä muka sen takia neljättä päivää. No hänelle tuotiinkin ummetuslääkettä ja se auttoi, mutta hän ei edelleen halunnut lähteä hotel- eikun sairaalasta pois, vaikka vuorotellen hoitajat ja lääkärit kävivät vihjailemassa kotiutumisesta. Eli kun itse olin toipumassa oikean sairauden takia leikkauksesta, samassa huoneessa hälisi levottomana ja paiskoi aamukuudesta lähtien kylpyhuoneen ovea nainen, joka oli itse tehnyt itselleen sairausdiagnoosin vaikka kärsikin vain ummetuksesta. Ilmeisesti sossu maksoi sairaalalaskun joten nainen halusi olla siellä lomalla arjesta makaamassa sairaalasängyllä ummetus tekosyynä. Lääkärille se jopa sanoi ettei voi vielä lähteä kotiin koska joutuu kävelemään niin monta porrasta ylös asuntoon. Yhyy. Ai niin ja hoitajalle
Justiinsa. Uutinen: sairaalapotilailla on usein ummetusta johon annetaan lääkettä. Ei ne sen ummetuksen takia siellä sairaalassa kuitenkaan ole.
Kyllä täällä on välillä älyvapaita juttuja
Ensimmäinen synnytys ja sairaala aika oli hyvä. No sainhan silloin oman huoneen jossa ei turhaan käynyt kukaan koska minulla ja lapsellani epäiltiin infektiota koska kätilö oksensi ja meinasi pyörtyä synnytyksessä. Sain tuolloin jopa nukuttua vähän sairaalassa. Siitäpä sitten uskalsin toisenkin lapsen heti perään tehdä. Sairaalassa olo aika oli ihan yhtä helvettiä. En nukkunut silmäystäkään koko aikana. Anelin ja itkin hoitajaa ja lääkäriä päästämään minut ja vauvan kotiin, eivät ottanut kuuleviin korviinsa mitään mitä heille sanoin. Itku kurkussa soittelin äidilleni osastolta että tule hakemaan minut pois täältä tai sekoan. No kestin väkisin sen pari yötä ilman unta, alapää riekaleina. Vierus kaveri kuorsasi yöt niin että talo tärisi ja hoitajat ravasivat vähän väliä räväyttelemässä valoja päälle. Onneksi sentään mulla oli vauvalle omat korvikkeet mukana sillä maitoa ei stressin ja unettomuuden takia tullut tippaakaan toisin kuin edellisellä kerralla. Sai sentään vauva ruokaa siellä niin ei tarvinnut hoitajia vaivata. Korona aikaa kun oli niin ei saanut edes äitini tulla auttamaan osastolle vauvan hoidossa. Puoliso kävi vierailuaikana. Kun pääsin kotiin nukuin kuin tukki ja olin onnellinen että selvisin tuolta hengissä pois vaikka ihan sekaisin olin. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen myös sairastuin tämän kokemuksen jälkeen toisin kuin edellisellä kerralla kun sairaalassa olo oli siedettävää. Näen vieläkin painajaisia että odotan vauvaa ja se on hirveää kun unessa tiedostan että joudun sinne osastolle vauvan syntymän jälkeen. Kun herään olen helpottunut. Kiitollinen olen silti lapsistani, mutta enempää en uskalla tehdä, en enään ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain nark karin kohtelua kun löysivät äitini tuomat asperiinit (äiti ei muuta särkylääkettä tunne) . Sanoin että kun te ette anna ja mulla on pää kipeä ja muutenkin kipeä olo. Hoitaja sitten toi naama norsunveellä kuumemittarin ja kailotti inhottavaan sävyn että katsotaanpa. Kun mittari näytti 39c niin hoitaja tuntui suuttuvan vain lisää. Ikäänkuin se olisi ollut mun valinta että olin kipeä. Onneksi myöhemmin ihana laitosapulainen tms toi ruuan huoneeseen ja kuiskaili että olenko minä se kuumepotilas,olenko hereillä ja jaksanko syödä vähän.
Siitäkin suuttuivat kun rollaattorin kanssa kulkeva isäni piti vauvaa,että pääsin suihkuun. Isä istui koko ajan ja luotin että tyttö on papan kanssa turvassa.
Viisi helvetillistä päivää osastolla! Itkin ilosta, kirjaimellisesti kun pääsin kotiin. Suihkuunkin oli helppo mennä kun vauva oli sitterissä kylppärin lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain nark karin kohtelua kun löysivät äitini tuomat asperiinit (äiti ei muuta särkylääkettä tunne) . Sanoin että kun te ette anna ja mulla on pää kipeä ja muutenkin kipeä olo. Hoitaja sitten toi naama norsunveellä kuumemittarin ja kailotti inhottavaan sävyn että katsotaanpa. Kun mittari näytti 39c niin hoitaja tuntui suuttuvan vain lisää. Ikäänkuin se olisi ollut mun valinta että olin kipeä. Onneksi myöhemmin ihana laitosapulainen tms toi ruuan huoneeseen ja kuiskaili että olenko minä se kuumepotilas,olenko hereillä ja jaksanko syödä vähän.
Siitäkin suuttuivat kun rollaattorin kanssa kulkeva isäni piti vauvaa,että pääsin suihkuun. Isä istui koko ajan ja luotin että tyttö on papan kanssa turvassa.
Viisi helvetillistä päivää osastolla! Itkin ilosta, kirjaimellisesti kun pääsin kotiin. Suihkuunkin oli helppo mennä kun vauva oli sitterissä kylppärin lattia
Täysin aiheesta sanoivat. Pahimmillaan omien lääkkeiden tuominen aiheuttaa hengenvaaran. Erityisesti jos jättää kertomatta mitä on ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka umpisuolen poistossa ollut pistettäisiin kävelemään ruokatarjottimen hakuun ja vaihtamaan lakanansa, Kyllä siitä älämölö nousisi!
Mutta kun raskaus ei ole sairaus ja synnyttäjiltä odotetaan edelleen asennetta " vauva kainalossa peltotöihin". Levosta ei tietokaan. Surkea näky, kun kalpeat haamut mekon helmat veressä taiteilee käytävillä ruokatarjottimen ja vauvojen kanssa. Välillä käydään anelemassa, että päästäisko jo kotiin.
Aivokasvainleikatutkin kävelevät hakemaan ruokaa ja vaihtavat lakanat itse.
Taisin kirjoitella tähän ketjuun aikaisemmin, olen siis sairaalahuoltaja enkä tuolloin ollut osunut vielä synnyttäneiden osastolle parin vuosikymmenen kiertämisestä huolimatta. No nyt olen, useampaan otteeseen.
Onpa helppo paikka minun työni kannalta, ja perusteena on tosiaan se, että kyseessä ei ole sairaalaosasto eivätkä synnyttäjät ole sairaita. Niinpä siellä ei siivota kuin sairaalassa eikä tosiaan tarjoilla kaikkia ruokia sänkyyn saakka, vain lämpimät niillä lentokentän kokoisilla tarjottimilla (lounas ja päivällinen). Muut pitää synnyttäjän tai tukihenkilön hakea aulasta, jossa on tarjolla aamu- ja iltapala sekä päiväkahvi.
Sitä en ole seurannut, mitä ja miten kätilöt tekevät. Helppoudesta huolimatta ei minun osastoni kuitenkaan, hämäryyden, ahtauden ja verenhajun takia. Ympäriinsä pyörivät tuoreet isät ovat hellyttäviä, toivottavasti hyödyksi. Lähtijät kyllä kiittelevät, toivottavasti eivät saa kauheita traumoja.
Ehkä ihan hyväkin etteivät suomalaisten geenit enää siirry eteenpäin. Kun se synnyttäminenkin traumatisoi, kun ei voi synnyttää all inclusive -hotellissa palvelijoiden ympäröimänä.
Sitten kun ottaa vielä huomioon keitä Suomessa syntyy, niin eipä käy kateeksi äitejä. Mahtaa olla värisevä kälätys ja selitys päällä huoneissa 24/7.
Älä nyt sentään tämän ketjun takia. Joo, elämäni hirveimmät 3 päivää olivat ne synnytyksen jälkeen osastolla, mutta kalpeenehan se sen onnen rinnalla, jonka lapsi mukanaan tuo.