Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö, ei sitä hotellissa olla vaan synnytyslaitoksella. Hyvä ja osaava palvelu. Ei valittamista. T. kolmen lapsen onnellinen ja palveluun tyytyväinen äiti stadista.
Yhdessäkään hotellissa ei jätettäisi ihmistä hoippumaan heikkokuntoisena käytävälle vaan hänelle soitettaisi apua. Terveydenhuollon apua.
Vielä hälyttävämpi tilanne olisi, jos nainen hoippuisi hotellissa naama valkoisena vastasyntyneen vauvan kanssa, ja yrittäisi mennä sen kanssa vessaan ja hakea ruokaa. Henkilökunta ja muut asiakkaat yrittäisivät aivan varmasti auttaa tätä naista.
Joten kyllä, hotellissa tosiaan saisi apua toisin kuin synnyttäneiden osastolla sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
matrunella8676 kirjoitti:
Onhan se kokemus kaikilla varmaan jotakuinkin erillainen kun eri ajankohtana saa lapsen yms.
Tässä miehen kokemus joulukuussa syntyi kysissä.
Hyvää palvelua, toki puhuivat keskenään potilaista siellä "ns" hoitajien käytävä huoneessa kuulin aina ohimennen esimerkiksi omasta puolisosta kun puhuivat, kun ei maito noussut heti ja pumpattiin yms niin haukkuja piilovitttuilua oli.
Onneksi kotiin 3 päivän jälkeen sai itse hakea kaapista lisämaitoa pikkuselle ilman vittuilua ja puoliso sai vihdoin levätä kunnolla.
Mieheni mielipide= minun mielipiteeni. Onnea vaan symbioosille.
Synnytyksen jälkeen ei sairaalassa saanut nukkua. Olin monta päivää osastolla koska hätäsektio, eklampsia ym. Imetystä piti alkaa harjoittelemaan illalla klo 22-23 tietenkin epämukavassa tuolissa istuen (sektiohaavan kanssa oli hankala olla istuma-asennossa pitkiä aikoja). Meillä oli jopa perhehuone, mutta eihän se mikään hotelli tai koti ole, vaan pitää oleskella sillä ajatuksella, että koska tahansa joku uusi vieras henkilö voi lapata sisään
Suurin osa näistäkin asioista saataisiin paremmaksi, kun asioista tiedotettaisiin ja kerrottiin jo etukäteen. Sekä teippaamalla jokaisen potilashuoneen seinään lappu, missä on osaston käytännöt. Itselläkin meni ohi ruokailuja, enkö oikein päässyt kärryille milloin on minkäkin ruoan aika. Kunnes huomasin, että ruokailuhuoneen seinällä oli aikataulu. Ei siitä tosin ole mitään hyötyä siellä, jos synnyttänyt ei oma-aloitteisesti pääse kahteen vuorokauteen liikkumaan sängystä.
Ja en kyllä itse mielleläni jättäisi vauvaa yksin potilashuoneeseen esim. suihkun ajaksi. Samassa huoneessa voi vieraana iso suku etnisesti erilaisia ihmisiä. Viereisen sängyn vauvan isommat sisarukset juoksevat ympäri huonetta jne. Omassa synnytys sairaalassa toisella kerralla myös lapseton kollegani ilmestyi yhtäkkiä osastolle tuomaan kukkia. Ei häntä kukaan estellyt eikä edes huomannut vaikka hoitajien kanslia oli hissiä vastapäätä. Olisi varmasti tullut huoneeseen saakka, jos en juuri olisi kävellyt käytävällä vessaan ja huomasin hänet. Kyseli huoneen numeroa ja luulin ,että on tilaamassa kukkia huoneeseen siaraalan alakerran kukkakioskista, mutta tulikin sitten itse .
Vierailija kirjoitti:
Itse nyt aitina jotenkin tajusin etta mikaan vaatimattomuus ei todellakaan kaunista. Se saa kiusaajat polkemaan sut maan rakoon.
Jos joku hoitaja kohtelee sua kuin rikollista jos sulla on ruokaa(maidonkorviketta) laukussa mukana varalta jos oma maito ei heti nouse, saat sanoa sille suoraan etta haistaa *aska ja ilmottaa kyseisesta hoitajasta etta on huonokaytoksinen ja toykea potilaille. Ja se synnyttanyt nainen on potilas. On siella sairaalassa.
Tuo viimeinen on hyvä: jos on sairaalahoidoss, on potilas. Jos synnytys olisi jokin vaaraton ja helppo juttu, niin sen voisi hoitaa kotona (ja joo, tiedän että osa synnyttää kotona riskeistä huolimatta). Synnytykset tapahtuvat kuitenkin yleensä sairaalassa, ihan syystä. On myös ns. lapsivuodeaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on keksitty jättää lapsivuodeaika kokonaan pois. Eihän sellaista termiä enää edes käytetä. On varmasti järkytys jostain muusta kulttuurista tulleelle, mutta hui, hai, kaikki mitä suomalaiset keksivät on parempaa kuin muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nyt aitina jotenkin tajusin etta mikaan vaatimattomuus ei todellakaan kaunista. Se saa kiusaajat polkemaan sut maan rakoon.
Jos joku hoitaja kohtelee sua kuin rikollista jos sulla on ruokaa(maidonkorviketta) laukussa mukana varalta jos oma maito ei heti nouse, saat sanoa sille suoraan etta haistaa *aska ja ilmottaa kyseisesta hoitajasta etta on huonokaytoksinen ja toykea potilaille. Ja se synnyttanyt nainen on potilas. On siella sairaalassa.Tuo viimeinen on hyvä: jos on sairaalahoidoss, on potilas. Jos synnytys olisi jokin vaaraton ja helppo juttu, niin sen voisi hoitaa kotona (ja joo, tiedän että osa synnyttää kotona riskeistä huolimatta). Synnytykset tapahtuvat kuitenkin yleensä sairaalassa, ihan syystä. On myös ns. lapsivuodeaika.
Niinpä.
Mistä löytyy sellainen EI-potilas, jolle laitetaan kanyyleja, annetaan lääkeaineita, leikataan lihasta tai vatsa auki, tikataan, mitataan veriarvoja jne.
Ei mistään muualta kuin synnäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeen ei sairaalassa saanut nukkua. Olin monta päivää osastolla koska hätäsektio, eklampsia ym. Imetystä piti alkaa harjoittelemaan illalla klo 22-23 tietenkin epämukavassa tuolissa istuen (sektiohaavan kanssa oli hankala olla istuma-asennossa pitkiä aikoja). Meillä oli jopa perhehuone, mutta eihän se mikään hotelli tai koti ole, vaan pitää oleskella sillä ajatuksella, että koska tahansa joku uusi vieras henkilö voi lapata sisään
Kiireellinen sektio ja viihdyin naistenklinikalla viikon. Olihan jännittävää kun oli vauva ja niin kiitollinen kun ikää oli ja kaikki meni hyvin. Ei komplikaatioita ja kaikki oli uutta.
Onko imetys suunnilleen ainut asia maailmassa, mitä ei voi opiskella jostain kirjoista tai videoilta? Miten on mahdollista, että se on niin vaikeaa ja otteet menee väärin ja niin edelleen, jos ei joku näytä kädestä pitäen livenä? Ja jos se imetys taas on niin tärkeää, että se menee äidin levon ja unen edelle, niin miksi sairaaloissa ei ole henkilöä, jolle se olisi päätyö opastaa sitä hommaa ja katsoa että vauvat saa ruokaa. Ei mielestäni vaadi mitään sairaanhoitajatutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko imetys suunnilleen ainut asia maailmassa, mitä ei voi opiskella jostain kirjoista tai videoilta? Miten on mahdollista, että se on niin vaikeaa ja otteet menee väärin ja niin edelleen, jos ei joku näytä kädestä pitäen livenä? Ja jos se imetys taas on niin tärkeää, että se menee äidin levon ja unen edelle, niin miksi sairaaloissa ei ole henkilöä, jolle se olisi päätyö opastaa sitä hommaa ja katsoa että vauvat saa ruokaa. Ei mielestäni vaadi mitään sairaanhoitajatutkintoa.
Voi olla vaikeaa tai helppoa. Itsellä molemmat kokemukset. Stressi vaikutti ekalla kerralla, varmaan myös sektio. Mielestäni imetystä tukevalla tulisi olla hoitajan tutkinto, koska imetykseen vaikuttaa moni asia.
Vierailija kirjoitti:
Onko imetys suunnilleen ainut asia maailmassa, mitä ei voi opiskella jostain kirjoista tai videoilta? Miten on mahdollista, että se on niin vaikeaa ja otteet menee väärin ja niin edelleen, jos ei joku näytä kädestä pitäen livenä? Ja jos se imetys taas on niin tärkeää, että se menee äidin levon ja unen edelle, niin miksi sairaaloissa ei ole henkilöä, jolle se olisi päätyö opastaa sitä hommaa ja katsoa että vauvat saa ruokaa. Ei mielestäni vaadi mitään sairaanhoitajatutkintoa.
Hyvä ehdotus. Sitä opetusta voisi aloittaa jo ennen lapsen syntymää vaikka neuvolakäynnillä.
Vauvat kasvavat ihan hyvin myös vastikkeella, jos imetys ei jostain syystä onnistu, mutta silloin, kun kaikki menee hyvin, imetys on sekä äidille, että vauvalle hyvin tärkeä osa suhdetta. Muistan esikoisesta, mikä hormoniryöppy oli seurauksena, kun vauva söi, eikä siinä kuplassa ollut tilaa huolille. Tuo aika on pysynyt mielessä onnellisimpana muistona pikkulapsiajasta. Alku tosin meinasi mennä pahasti metsään, kun kätilö salissa riuhtoi jääkalikkakäsillään rintaa lapsen suuhun, myöhemmin rinnanpäät halkeilivat ja olivat valtavan kipeät, eikä minkäänlaisia neuvoja annettu, ei imetykseen, eikä halkeamien hoitamiseen. Kantapään kautta onnistuin lopulta, kun maitoa alkoi tulla kunnolla.
Toisella lapsella oli jonkinlainen poikkeama leukanivelessä, eikä oikeaa otetta tahtonut löytyä millään. Syy löytyi vasta myöhemmin. Piti aina tarkistella, onko ote kunnollinen, eikä se useinkaan ollut. Melkein puoli vuotta kuitenkin imetin.
Ei imetys ole rakettitiedettä, mutta ei siltikään aina onnistu, ei varsinkaan syyllistäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa kokemukseni vuodelta 2009 NKL oli aivan eri maata. Sain oman pienen huoneen (pyytämättä), jossa olin ensimmäisen yön täysin rauhassa. Kätilöt ihania. Toisena yönä tuli toiseen sänkyyn (kaksi ainoastaan huoneessa) toinen nainen, joka oli hiljainen ja kohtelias, kuten miehensä joka oli huoneessa (verhon takana) vierailuajat kuten minunkin mieheni. Puhuttiin kaikki rauhallisella äänellä ja huomioitiin toisemme. Vauvatkin lähinnä nukkuivat, välillä jotain ininää. Neljäntenä päivänä pääsinkin kotiin. Hyvät muistot.
Mulla samanlaiset ihanat muistot NKL edelliseltä vuodelta. Terveiset ihanalle Naistenklinikalle!
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin empaattisuutta varsinkin esikoisen saaneita kohtaan:
Vanhemmaksi tuleminen on ihan valtavan iso muutos, ei sitä voi etukäteen täysin käsittää. Kaikki on aivan uutta, kun lapsi on syntynyt. Moni opettelee ensimmäistä kertaa vaihtamaan vaippaa, kylvettämään ja lohduttamaan vauvaa, imetys ja pulloruokinta on vielä oma juttunsa jne. Jokainen joskus opiskellut tai uuteen työhön mennyt tietää, että voi olla haastavaa oppia uusia taitoja väsyneenä tai kun niitä uusia asioita pitäisi kerralla omaksua paljon.
Tuohon päälle vielä univelka, heittelevät hormonit ja kaikki tunnepuolen myllerrys, jota vanhemmaksi tulo on tuonut. Tähän päälle isolla osalla on kipuja ja muita synnytyksen jälkeisiä vaivoja. _Miksi_ tällaisessa tilanteessa ei haluta olla empaattisia tuoreita vanhempia kohtaan? Eihän työpaikallakaan laiteta uutta työntekijää yksin hoitamaan asioita ja huikata ovelta, että pärjäile siinä.
Kyllähän tämä toimintakulttuuri ja se, että se sallitaan, juontaa jostain ylempää.
En voi olla miettimättä, onko tuo eräs Agenda 2030-kommentin kirjoittaja niin väärillä jäljillä kuitenkaan.
Eikö jossain sanottukin että jokainen syntymättä jäänyt valkoinen lapsi on ilmastoteko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hoitaja miltei repi rintani irti kun ei uskonut, ettei maitoa heru. Oikeasti kiskoi ja puristeli kun ei uskonut etten saa maitoa tulemaan. Pisti minut sitten vielä pumppamaan ja muistan, miten itkin väsymystä ja kipua . Yksi tippa sieltä taisi tulla. Tämän jälkeen vauva sai lisämaitoa kauhean syyllistäminen ja taivastelun kera että "enpä ole ennen äitiä nähnyt jolla ei maito nouse!"
Karmii vielä 15vuotta myöhemminkin muistella sitä naista, oli kuin Piinan Annie Wilkins. Roteva, isokätinen ja harmaat hiukset.
Elämäni hirvein kokemus sairaalassa olo synnytyksen jälkeen. Edes 4 ja puolikiloisen vauvan työntäminen maailmaan ilman epiduraalia( en itse halunnut) ei ollut mitään siihen tuskaan verrattuna mitä aika sairaalassa oli osasto hoidossa synnytyksen jälkeen. Olin onnellinen kun selvisin kotiin asti sekoamatta.
9/2012 muutama pvä osastolla NKL, hirveä paikka, muutama todella veemäinen hoitaja, etenkin yökkö.
Elämäni hirvein kokemus sairaalassa olo synnytyksen jälkeen. Edes 4 ja puolikiloisen vauvan työntäminen maailmaan ilman epiduraalia( en itse halunnut) ei ollut mitään siihen tuskaan verrattuna mitä aika sairaalassa oli osasto hoidossa synnytyksen jälkeen. Olin onnellinen kun selvisin kotiin asti sekoamatta
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on keksitty jättää lapsivuodeaika kokonaan pois. Eihän sellaista termiä enää edes käytetä. On varmasti järkytys jostain muusta kulttuurista tulleelle, mutta hui, hai, kaikki mitä suomalaiset keksivät on parempaa kuin muualla.
Onko se sitä tasa-arvoa kun miehilläkään ei sitä ole? Miksi naiset suostuu kaikkeen hyvinvoinnin alentamiseen??
Jos se olisi miehillä niin hiiveetä sentään....
Ei ihmekään ettei naiset halua lapsia, kun tätä ketjua lukee. Pelkkää kidutusta. Ei kiitos. En ikinä synnytä. En ikinä hanki lapsia.
N-33
Ensimmäisessä synnytyksessä tuntui että minut ja mieheni halutaan mahdollisimman nopeaa ulos, olimme pitkänmatkalaisia. Minulle ei kerrottu mistä puhtaita lakanoita saa, ihmettelin kun kolme päivää piti pötkötellä hikisissä ja jälkivuotoisissa. Olo oli hyvin ei -tervetullut. Vähän anteeksi pyydellen lähdettiin kotia kun vauvan vointi sen salli.
Toisessa synnytyksessä olin jo täytettäviin papereihin tuonut ilmi edeltävän synnytyksen tunnetilat, ne käsiteltiin tuolloin töissä olleen kätilön kanssa. Kaikki meni muuten hyvin, mutta minut ja vauva laitettiin huoneeseen jossa oli sairas synnyttänyt. Hänellä epäiltiin influenssaa ja hoitajat ravasivat yöt mittaamassa kuumetta. Ja totta kai tuolloin laitettiin kaikki valot päälle ja kälätettiin kovaan ääneen :) oli todella mukavaa valvoa ja miettiä saadaanko vauvan kanssa tauti itsekkin. Lopulta selvisi ettei naisella ollut influenssaa, hyvä.