Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Kai tajuatte että nämäkin ovat Agenda2030 juttuja? Halutaan tap paa valtaväestö eikö todellakaan ajatella heikkoja,sairaita ja köyhiä, puhetta kyllä päättäjiltä löytyy muttei tekoja,silti heitellään rahaa mm sotakalustoon ja avustuspaketteihin joista ei mitään hyötyä Suomelle mutta sille muulle maalle on,siellä kustannetaan mm.parempaa terveyshuoltoa noilla rahoilla,kysynpä vaan että onko yksikään eu maa auttanut Suomea tukipakettejen muodossa ja jos on niin missä? Itse en ainakaan muista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt tyksissä. Aina viimeisen päälle oikein toimii henkilökunta, en usko juttujanne.
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt tyksissä. Aina viimeisen päälle oikein toimii henkilökunta, en usko juttujanne.
Hohhoijaa. Että koska sulla on pari hyvää kokemusta, täytyy sen tarkoittaa että ihmiset ovat jaksaneet suoltaa tänne 103 sivua valheita. Mitä nämä kaikki ihmiset muka siitä saavat että anonyymina valehtelevat täällä?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?
Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.
Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.
Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.
Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.
Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?
Näin todella pienen vauvan naistenklinikalla, keskosena syntynyt ja ei ollut normihuoneessa. Itse kai odotin että pääsrn makuulle kun katsottiin onko vauvan keuhkot kehittyneet kun olin siellä kutsusta 3 viikkoa aiemmin. Oli kehittyneet vaikka sain väärän tiedon aluksi ja tultiin sanomaan että väärän vauvan tiedot. Voi niitä aikoja...... kiitos yhdestä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irvailtiin iästä että olen liian vanha ensisynnyttäjäksi ja ei kannata tehdä enää lapsia ettei seuraavasta tule kehitysvammainen olin 34. Terve tyttö tuli ja en hankkinut lapsia enää, samanlaista ö luokan kohtelua sain kuin monet täällä.
Kätilöopisto v. 2006.
Synnyspoltot loppuivat ja jouduin synnyttämään vauvan ilman luontaista pakkoa ponnistaa. Tämä voi olla on yleisempää mitä luulen, mutta itselleni se oli todella ahdistava kokemus. Mitään kipulääkitystä en koko aikana saanut.
Kätilö oli tyly. Pyysin ja lopulta huusin monta kertaa, että pyydä lääkäri paikalle, en pärjää - muttei pyytänyt kuin vasta ( mielestäni ) liian pitkän ajan jälkeen. Kun lopulta saatiin vauvan ulos, oli hän sinertävä, ihan hiljaa ja väsynyt ja sai vain 8/10 pistettä. Ehkä 8 on vielä ihan perus ja ok, en tiedä sitäkään, mutta ensimmäinen (ennenaikaisesti syntynyt ) vauvani itki heti täysiä ja oli muutenkin todella virkeä.
Sanoin kätilölle itkien, että jos vauvalle kävi nyt jotain, niin ymmärrät varmasti, että SINÄ olet siihen syyllinen.
Kätilö ei ollut kirjannut synnytyksen vaikeudesta sanaakaan, paperissa lukee vain äiti on aivan pyörällä päästään. Tuo ilmeisesti siksi, ettei syytöksistäni liittyen vauvan mahdollisiin komplikaatioihin koskaan kirjattaisi minnekään, vaan ne kuitattaisiin sekavuutena.
Synnytys tapahtui aamuyöllä ja sen jälkeen minut ja vauva kärrättiin jonkinlaiseen tv-huoneeseen, liian matalan sermin taakse. Heti aamulla huone täyttyi ihmistä ja tv laitettiin kovalle, ihmisiä lappasi ees taas; ovikin pidettiin koko ajan auki ja jokainen huoneeseen astuva vilkaisi aina ensin suoraan minuun, koska sermi oli niin matala - ja se oli ahdistavaa; olihan juuri synnyttänyt.
Vauvaa ei muistaakseni sen enempää tutkittu, mutta joskus iltapäivällä oli se pakollinen lääkäritsekkaus, jonka jälkeen meille ehdotettiin, että lähtekää kotiin. Kukaan ei kertaakaan kysynyt minun voinnistani.
Nyt 16v myöhemmin olen välillä miettinyt, että voisivatkohan muutoin aivan ihanan lapseni tarkkaavaisuushaasteet johtua esim. synnytyksessä tapahtuneesta, jonkinmoisesta happivajauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toisen ensisynnyttäjän kanssa yhteinen huone TYKSissä 2004. Saatiin molemmat päivän isoimmat vauvat lähemmäs 5 kiloiset. Oltiin aika kipeitä mutta tultiin juttuun hyvin huonekaverin kanssa. En enää muista lähes mitään sairaalakokemuksesta, paitsi että olin tosi nälkäinen koko ajan ja sain hakea vain jugurttia jääkaapista. Muuta ruokaa ei ollut ruoka-aikojen ulkopuolella. Vauva sai rintaa 24/7
Jatkan vielä vähän tähän omaan postaukseen. Oma synnytys oli tosi pitkä, siinä meni kätilöillä kolme vuoroa. Kätilöt oli kivoja ja olin toivonut mahdollisimman luomua synnytystä. Päädyin sitten kivunlievitykseen ja apukeinoihin. Kätilöt saavat kyllä 10+ ja papukaijamerkin TYKSissä. Siitä ei ole yhtään mitään pahaa sanottavaa.
Tavismutsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?
Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.
Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.
Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.
Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.
Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?
En ole tuo jonka kanssa keskustelet, enkä näe että kätilön työ on perinteisessä mielessä asiakaspalveluammatti, vaan asiantuntijatyötä, mutta kyllä tuo ylimielinen asenne on aika karua.
Itse näkisin että äidin ravinnonsaannin varmistaminen (kykeneekö hakemaan ruoan kun se on tarjolla) ja puhtaudesta huolehtiminen (suihkussakäynti, vaatteiden ja lakanoiden osoittaminen ja jos äiti ei pysty niin apu) ovat nimenomaan tuota äidin hyvinvoinnista huolehtimista josta puhuit.
Ja tikkejä tulee suihkuttaa, se onnistuu hyvin kun äiti on suihkussa. Kenen pitäisi huolehtia sillä aikaa vauvasta jos äidillä ei ole ketään? Korona aikana ei päässyt edes vierailuille äidin avuksi.
Jos mikään näistä äidin hyvinvointia tukevista asioista ei ole hoitajan tehtävä, niin miksei sitten ole työntekijöitä joiden tehtävä se on?
En nyt puhu siitä että mehua pitää kärrätä naaman eteen sen siunaaman sekunnilla kun keksii kelloa soittaa. Täällä on kuitenkin todella paljon kokemuksia missä mitään ei ole kerrottu, eikä apua ole saanut vaikka olisi huonossa kunnossa. Tuskin nämä kaikki ihmiset vaan esittävät ja odottavat palvelua.
Potilaalta voi mielestäni odottaa perus kohteliaisuutta ja asiallisuutta henkilökuntaa kohtaan, mutta inhimillisen synnytysosastokokemuksen ehto ei voi olla, että synnyttänyt nainen osaa jotenkin kommunikoida oikein, jotta saa tarvitsemansa tiedot ja hoidon, kuten kirjoituksessasi esität. Kyseessä ei ole kaksisuuntainen katu. Mistä potilas edes tietää mitä kysyä? Jos hän esimerkiksi olettaa, että homma vissiin menee niin että saa vain yhdet lakanat ja pyjaman, ja nyt sitten ollaan verisissä. Ei voi olettaa, että kaikki tietävät miten homma menee, varsinkin kun synnytyksen jälkeen saattaa olla erittäin herkässä tilassa eikä ajatus kulje, itkettää, vuotaa, sattuu.
Kyllä se on henkilökunnan tehtävä kertoa miten toimitaan ja kyllä, ihan auttaa tarvittaessa. Turhalta tuntuu osasto täynnä kätilöitä, jos inhimillisen osastokokemuksen luomiseksi pitäisi olla suuri osa henkilöstöstä laikkareita, jotka eivät ole liian korkeasti koulutettuja äitien ja vauvojen ihan käytännön auttamiseen. Kätilöitä sitten sen verran että saa ne terveydenhuoltotemput tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannustan kaikkia polikliiniseen synnytykseen. Tutustukaa etukäteen niin onnistuu ensikertalaisiltakin. Eikä se sairaala mikään vankila ole, että ei kaikkien kriteerien tarvitse edes täyttyä ja kotiin on oikeus lähteä sitten kun siihen on valmis.
Ihan kiva, mutta aina se ei ole mahdollista. Oman sektion jälkeen 4 vrk olin todella kipeä. Sen jälkeen nopea toipuminen ja lopulta kävellen (2km) kotiin.
Ja kuten näistä järkyttävistä kertomuksista selviää, nämä äidit ovat olleet HUONOSSA kunnossa. Olisivat tarvinneet APUA. Miten tuo pelastaa?
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuatte että nämäkin ovat Agenda2030 juttuja? Halutaan tap paa valtaväestö eikö todellakaan ajatella heikkoja,sairaita ja köyhiä, puhetta kyllä päättäjiltä löytyy muttei tekoja,silti heitellään rahaa mm sotakalustoon ja avustuspaketteihin joista ei mitään hyötyä Suomelle mutta sille muulle maalle on,siellä kustannetaan mm.parempaa terveyshuoltoa noilla rahoilla,kysynpä vaan että onko yksikään eu maa auttanut Suomea tukipakettejen muodossa ja jos on niin missä? Itse en ainakaan muista!
Eipä ole tämän ketjun asia. Hoitajien ja kätilöiden asenne ei ole kiinni mistään tukipaketeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne valot pitää räväyttää yöllä päälle. Sitä EN tajua. Pitäisi ees otsalamppua himmeällä.
Tavismutsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?
Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.
Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.
Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.
Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.
Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?
Sinun, joka suollat semanttista p*skaa. Kyse ei ole palvelemisesta siinä mielessä, kuin sinä yrität asiaa vääntää. Ja kyllä, kyse on kommunikaatiosta hyvin pitkälle. Siitä, että synnyttäjälle kerrotaan asioita. Että esim. missä on puhtaita vaatteita, lakanoita jne. Ja milloin voi hakea ruuan ja mistä. Ja toiseen suuntaan, että äidit tulevat kuulluksi, kun lapsi itkee kaksi vuorokautta ruokaa, äiti on niin tuskissaan, ettei uskalla yksin vessaan mennä jne. Kommunikaatiosta asiakkaan (kun ei olla kerran potilaita) ja palveluntuottajan (?) välillä. Ja asiallista sellaista.
Pelottava ajatus, että olet jollakin tavalla yhteydessä noihin ammattikuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavismutsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?
Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.
Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.
Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.
Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.
Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?
Omituinen tuo asenne, että synnytyssairaalassa tehdään vain niitä asioita, jotka ovat selkeästi terveydenhuollollisia toimenpiteitä. Miksi sitten syöpäosastolla vaihdetaan lakanat puolesta? Tuodaan ruoka? (ainakin ukilleni, vaikka pystyi ihan kävelemään)
Miksi muut hoitajat muilla osastoilla tekevät myös asioita, jotka eivät ole tiukasti terveydenhuollon toimenpiteitä, mutta kätilöt eivät? Sairaanhoitajat vaihtavat muiden rinnalla joka päivä potilaiden lakanoita vanhuspuolella. Miksi?
Ai siksi ettei vanhus itse pysty? No ei äitikään aina itse pysty! Mutta kätilö on liian koulutettu auttamaan äitiä, vaikka on synnyttäneiden osastolla töissä. Mitään muuta henkilökuntaa ei myöskään ole äitiä auttamaan, mutta kätilö ei välitä koska eihän lääkärikään pyydetä vaihtamaan lakanoita. Olkoot äiti siis verisissä.
Onpa outoa meininkiä. Lapseni tuli sektiolla ja olin kyllä tosi kipeä sektion jälkeen. Onneksi sain olla sairaalassa pitkään, en olisi päässyt kotona ylös sängystä. Sektio on iso leikkaus.
Voin vain kuvitella, miten kipeä on alapää alatiesynnytyksen jälkeen.
Maidon nouseminen oll ihan kauheaa. Itkin ja rintoja särki. Onneksi kätilö sanoi, että itkeminen johtuu herkistymisestä, jota maidonnousu aiheuttaa. Sain sitä ennen akupunktiohoitoa, jotta maito nousisi.
Sain olla yksin kokoajan omassa huoneessa.
Toisaalta minulla oli kai traumaattinen synnytys ja pelkäsin, että saan psykoosin. Lapsi oli heti syntymästä sairas, oli hoidettavana. Olin viisi päivää osastolla. Sitten alkoi jo se ahdistamaan, kun muilla oli vauvat ja itsellä ei ollut vierellä. Käytävillä. Lähdin kotiin.
Tätä ketjua lukiessani, olen ilmeisestikin saanut erityiskohtelua. Hyvä niin, koska olin niin kuormittunut, että en olisi kestänyt yhtään lisää mitään veetuilua.
Oon vanhainkodissa töissä, taidankin kk-palaverissa kertoo et synnärillä pitää potilaan ite vaihtaa veriset lakanat ja hakee ruokansa jostakn käytävältä jonka tarjolla oloa ei ilmoiteta, ollaan tehty ihan turhaa työtä koko ajan. Kyllä ne virkeemmät tapaukset itekin osaa vaihtaa ja hakea kylmän ruuan tarjottimella. Jos muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne valot pitää räväyttää yöllä päälle. Sitä EN tajua. Pitäisi ees otsalamppua himmeällä.
Tuntuu, että hoitajat ovat joillekin tahallaan ilkeitä. Ei auteta tuoretta äitiä, vaikka olisi tosi kipeä.
Miksiköhän näin? Miksi ajatellaan, että äidin pitäisi heti selvitä yksin kaikesta? Aika raakaa.
Mietin ennenvanhaan, kun nainen on synnyttänyt. Siinä on ollut monta sukupolvea läsnä käsipareja. Me elämme yhteisössä juuri sen takia, että muita autetaan, kun toinen tarvitsee apua. Synnytys on juuri sellainen tilanne. Nainen on heikoimmillaan ja uupunut. Jotenkin sairasta, että pitäisi siinä tilanteessa pärjätä heti yksin.
Minulle on tehty abortti. Sielläkin osastolla hoitajat olivat aika töykeitä. Sain kohtutulehduksen ja otin ohjeiden mukaan yhteyttä osastolle. Eräs hoitaja sanoi purevasti: Ainakin sä osaat tulla takaisin tänne. Ääni oli täynnä syyllisyyttä. Jotenkin karua.
Aika ikävää, että maalaat tällaista kuvaa synnytyssairaalasta. Voi tehdä hallaa niille, jotka ovat menossa synnyttämään kun tällaisia ennakkoasenteita luot. Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa kaikesta, mitä koin sairaalassa kolme lasta synnytettyäni. Kuinka voi olla noin elämästä vieraantunut? Totta kai synnytyssairaalassa suoritetaan rutiinitoimenpiteitä, ihmisiä vierailee, vauvat huutavat. Ei siellä nyt niin kauaa tarvitse olla kun jo pääsee kotiin (ja joutuu taas heräilemään ja vauva huutaa..)
Ehkä Suomen koko terveydenhuolto pitäisi ulkoistaa Viroon tai Latviaan. Siellä tuntuu saavan jopa hoitoa ja lääkkeitä.
Meillä oli toisen ensisynnyttäjän kanssa yhteinen huone TYKSissä 2004. Saatiin molemmat päivän isoimmat vauvat lähemmäs 5 kiloiset. Oltiin aika kipeitä mutta tultiin juttuun hyvin huonekaverin kanssa. En enää muista lähes mitään sairaalakokemuksesta, paitsi että olin tosi nälkäinen koko ajan ja sain hakea vain jugurttia jääkaapista. Muuta ruokaa ei ollut ruoka-aikojen ulkopuolella. Vauva sai rintaa 24/7