Lue keskustelun säännöt.
Te jotka löysitte "sielunkumppaninne" puolisoksi :)
08.04.2015 |
Te, joiden kumppani on kanssanne hyvin samankaltainen, olette hyvin läheisiä, samoista asioista kiinnostuneita, teette paljon yhdessä, yhteiselo on ihmeellisen helppoa ja luonnollista. Asioita ei tarvitse selittää toiselle.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten teidän parisuhde on muuttunut vuosien varrella. Onko samankaltaisuus alkanut ehkä jopa ärsyttää? Vai onko suhde syventynyt entisestään ajan myötä? :)
Kommentit (9)
Ainaki vielä 10 vuoden ja 2 lapsen jälkeen aika samaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syventynyt ajan myötä. Intensiivinen, läheinen, paljon rakkautta ja erotiikkaa 20 vuoden jälkeenkin.
No kyllä on 20 vuodessa alkanut tulla myös eri kiinnostuksen kohteita :) Ollaan alettu harrastamaan erikseen (lapsia on monta) ja se on ihan hyvä! Kaveripiiri on pääosin pysynyt samana, omia kavereita on myös. Kaikissa asioissa ei enää olla samaa mieltä, mutta toisen mielipide on helppo hyväksyä. Oli asia mikä hyvänsä, toisen mielipiteen tietää jo etukäteen 90% varmasti :DDD Eläminen toisen kanssa on helppoa ja en vaihtaisi mistään hinnasta!
Millä tavalla teillä näkyy tuo "sielunkumppanuus"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tällä hetkellä ulkomailla töissä, mutta puhutaan joka päivä skypessä pitkiä puheluita. Tiedetään mitä toinen haluaa ja ei halua. Ollaan samaa mieltä usein, mutta uskalletaan myös olla eri mieltä. Ei olla "samanlaisia", mutta sielunkumppaneita silti. Ymmärretään toisiamme hyvin. On meissä erojakin. Mies tkee bisnestä, mä olen taidealalla. Arvomaailmat silti hyvin samanlaisia. Ollaan oltu yhdessä 15v. ja vielä ollaan onnellisia.
Löysin vasta 37-vuotiaana. En halunnut olla kenenkään kanssa, jos en löydä sellaista josta ensi näkemällä tiedän että tämä on minulle. Ajattelin jo että sellaista ei tule koskaan, mutta tuli.
Emme me edes ole kovin samanlaisia esim. luonteen ja kiinnostusten tasolla. Se sielunkumppanuus on jotain syvempää, tunnetta että on tuntenut toisen aina, kuin olisi menneitä elämiä ja olisimme niissä olleet jo sadassa yhdessä. Kaikki toisen piirteet tuntuvat jotenkin tutuilta ja hauskoilta, nekin jotka jossain muussa ihmisissä ärsyttäisivät. Ja aina on tunne kun toista katsoo, että ei, minä en voisi koskaan rakastaa ketään toista. En ole tosiaan elämässäni millään tasolla ihastunut keneenkään muuhun.
Meillä on ollut ihan käsittämättömän hyvä liitto, juuri tuon täydellisen toisen ymmärtämisen ja hyväksymisen takia. Ei ole syventynyt mikään, koska yhteys on ollut käsittämättömän syvä alusta asti. Mutta ei todellakaan ärsytäkään mikään. Tutnuu kuin olisimme tosiaan saman ihmisen eri puolikkaat. Ennen olin esim. hyvin erakkomainen ja ajattelin jo etten sopeutuisi enää niin vanhana asumaan kenenkään kanssa, mutta tämän miehen kanssa tuntuu ettei ketään 'toista' ole, on yhtä mukavaa kuin vain yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 22:01"]
Syventynyt ajan myötä. Intensiivinen, läheinen, paljon rakkautta ja erotiikkaa 20 vuoden jälkeenkin.
[/quote] Sama!
Osoittautui ihan hirveeksi virheeksi ja tuhkamunaksi.