Äidit, kasvatusneuvoja!

En tiedä. Meillä on nyt samanlainen murrosiässä ja helvettiä on.

Älä käske, älä jankuta. Oppii kun pari kertaa joutuu lähtemään eskariin yövaatteissa hampaat ja hiukset harjaamatta.

Samoja juttuja löytyy täältäkin.tyttö 9v.saa sanoo monesti ennenku mitää tapahtuu.tuntuu että pitäs karjuu naama punasena,hyppii tasajalkaa että toinen ottais ees kuulevii korviisa.hieman meinaa välillä ärsyttää!!

Ylläolevaan..johan ne varmaa eskaris kattois et eikö äiti huolehdi kunnolla jos likasis vaatteis ja hiukset harjaamatta lapsen sinne veis.

Sitten kun saan sen raivarin (olen huonopinnainen aamulla ja väsyneenä, varsinkin nyt kun stressin takia on yöunet jääneet 3-4 h) lapsi tekee salamana asiat. Mutta perkele, kun mitään ei tapahdu ilman sitä raivaria. Tällainen toistelu tuntuu ihan liian raskaalta, mutta en pyydä lapselta paljoa. Tuntuu että sekin vähä mitä pyydän, tehydään aina valituksen ja marinan saattelemana. Nyt sanoin lapselle, ettei hän voi mitenkään mennä kouluun ellei yksinkertaiset asiat suju omatoimisesti. Toivon että sai lapsen ajattelemaan.

aargh, en mitenkään malta odottaa murrosikää :(

AP

Voi mitenkään tutulta kuulostaa! Minäkin jään odottelemaan käyttökelpoista vinkkiä samaan aikaa ongelmaan. Meillä asiaa pahentaa viestiä se, että edes minun raivostuminen ei saa tyttäriä (6- ja 8-v.) liikkeelle. Vasta kun isä tulee paikalle ja väläyttää tv- ja tablettikieltoa pöytään, alkaa tapahtumaan. Mieheni muuten myös katsoo, että rangaistus laitetaan käytäntöön, jos sellainen napsahtaa. Ei aukea telkkari illalla, vaikka itku ja huuto raikaa nuorten naisten kiukutellessa. Huh huh.

Ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä tai poikkeukselliselta. Tuollaista se on.

Vaatteiden viemisestä likapyykkikoriin kannattaa vaan toitottaa ja toitottaa, vaikka välillä tuntuisi, että helpommalla pääsisi, kun veisi ne vaan itse. Minä laitan tämän usein ehdoksi jollekin asialle, esim. kirja pois ja lukeminen jatkuu vasta, kun pyykit on viety, tv ei aukea ennen kuin pyykit on viety, syömään vasta kun pyykit on viety, kaverin kanssa ulos vasta kun pyykit on viety jne.

Aamulähdöissä olen tehnyt niin, että sanon kerran, että sulla on nyt vaikkapa puoli tuntia aikaa, hoida vaatteet päälle ja huolehdi, että ehdit kouluun. Ikä on tietysti otettava huomioon ja mietittävä, kuinka monta asiaa voi jättää lapsen vastuulle, mutta kokeile aluksi yhdellä jutulla. Sanot niin, että lapsi katsoo sinuun ja tajuaa ja kuulee varmasti. Sitten et enää muistuttele asiasta. Yleensä eivät kuitenkaan halua myöhästyä koulusta ja jossain vaiheessa heräävät pukemaan. Voit myös tehdä niin, että jos wilmaan tulee myöhästymismerkintä (tällaisen vetkuttelu aamun välinpitämättömyyden takia), siitä seuraa jotain (ei peliaikaa, viikkoraha pois tms.).

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:32"]

Voi mitenkään tutulta kuulostaa! Minäkin jään odottelemaan käyttökelpoista vinkkiä samaan aikaa ongelmaan. Meillä asiaa pahentaa viestiä se, että edes minun raivostuminen ei saa tyttäriä (6- ja 8-v.) liikkeelle. Vasta kun isä tulee paikalle ja väläyttää tv- ja tablettikieltoa pöytään, alkaa tapahtumaan. Mieheni muuten myös katsoo, että rangaistus laitetaan käytäntöön, jos sellainen napsahtaa. Ei aukea telkkari illalla, vaikka itku ja huuto raikaa nuorten naisten kiukutellessa. Huh huh.

[/quote]

Olen yksinhuoltaja, joten isää ei ole auttamassa :( Toisaalta poden huonoa omaatuntoa kun sitten lapselle raivoan, kun haluan että meillä on erilainen ilmapiiri kuin lapsella on isänsä luona, jossa käy 2 x kk: Lapsi on aivan sairaan tiukassa kurissa ja nuhteessa, eikä uskalla sanoa isälleen vastaan missään. On kuin herranenkeli, tekee asiat kuin ajatus. Meillä sitten taas aivan päinvastoin.

Eilen huomasin että kun hain lasta eskarista, hän huomasi saappaita jalkaanlaittaessa että kengässä on hiekkaa. Lapsi karisti hiekat omatoimisesti lähimpään roskikseen. Sama tapahtui reilu vko sitten kotona ja lapsihan varisti hiekat suoraan lattialle. En voi ymmärtää miten meillä eletään aivan pellossa, kun muualla lapsi osaa selvästi noudattaa sääntöjä. :(

AP

Voisko toimia tää, että palkitaan hyvästä käyttäytymisestä ja rangaistaan huonosta. Onko kokeiltu?

Palkitsemisjärjestelmä:

Selitä rauhallisesti. Rutiinit paperille ylös tekstinä ja kuvana. Voi laittaa ruksin paikan tehtäville. Tyttö tekee nämä joka päivä kouluviikon ajan. Saa tästä palkinnoksi valita esim. elokuvan tai uimahallireissun tai hiuspinnin. Paljon kehuja ja kiitoksia. 

Muista, että tyttäresi on vielä hyvin pieni. Harvalla kaikki on hallussa tuossa iässä tai myöhemminkään koko ajan. 

Selitä, että rakastat tytärtäsi ja siksi haluat, että hän oppii jo pitämään itsestään hieman huolta ja selviämään näistä kolmesta asiasta itse. Vaatteet almiiksi illalla, harja ja hammasharja aina samassa paikassa valmiina. Kiitä ja kehu, miten taitava ja siisti tytär sitten on. Halaa ja toivota hyvää koulupäivää. Sano iltaisin kauniita unia, x-kulta. Äiti rakastaa sinua. Opettele pitämään suusi kiinni, jos sieltä on tulossa negatiivista möykkää.

Tuota... Omat lapset nyt jo teini-ikäisiä, itse olen kasvatustieteen maisteri. Joskus jouduin itse laittamaan useampaankin kertaan asioita järjestykseen lasten ollessa juuri tuollaisia alakouluikäisiä suuttumalla, ts. Raivoten. Muistan, kuinka sen jälkeen oli itsellä paha mieli ja syyllinen olo... Jopa siinä määrin, että valitin asiaa tutulle psykologille ja terapeutille, joka totesi, että: "Hyvä kun raivosit"

Kirjoitin tämän nyt ihan siksi, ettei kukaan syyllistäisi itseään tuon kommentti 12. takia. Siinä on toki kaunis ajatus, mutta kyllä kasvattajan jo ihan vastuulla on joskus sanoa kovasti. Varsinkin jos nuo lempeät keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta. Suuttuminen tekee välillä kaikille osapuolille ihan hyvää.

Kannatan rastilistaa, jonka täyttyessä mieluinen palkinto. Meidän viisivuotiaan kanssa toimii leikkimielisyys - "kuka on pukenut ensin", kellotetaan aikaa tms. Voit myös yrittää rauhoittaa aamuja heräämällä viisi minuuttia aiemmin ja tytärtä herättäessä olet hetken läsnä hänen sängyn vierellä keskustellen tulevasta päivästä jne. Muutama minuuttikin tekee paljon jos malttaa olla läsnä. Lapsi todennäköisesti testaa saako äidin taas suuttumaan, ei ilkeyttään mutta lapset ovat sellaisia. Niinpä joka kerta suuttuessasi luot pohjaa myös seuraaville viivyttelyille.

T. Äiti joka myös räyhännyt monet kerrat

Tänään tuli just Meidän Perhe -lehti jossa oli Miksi lapsi ei tottele-juttu. Lukaise ensi kerralla kauppareissulla, oli niin lyhyt juttu etten ehkä pelkästään sen takia koko lehteä ostaisi.. :P

Meillä 6 vuotias poika.  Hyvin omatoiminen monessa asissa.  Olen huomannut että kun sitten menee hyvin ja niin kun o  käsketty. MUISTAKAA KEHUA. Ainakin noin pienellä lapsella vielä. Tosin myös koko elämän. Kyllä ne kehut lapselta tuntuu niin hyvälle että varmasti haluaa saada niitä myös tulevasuudessa. Meillä myös välillä pidetään ihan vaikka retki tao ns juhlat jonkin kunniaksi :) kehuja åeliin.