Aivan kuin yksinäisten kodista uupuisi siunaus

👏

Vierailija kirjoitti:

On näköjään tullut kuunneltua Konsta Jylhän joululaulu. Minäkin aina itken, kun kuulet sanat: "...koti yksinäisten, kuin puuttuisi siunaus sen..." Muista, että laulussa on myös sanat: "...älä huoliisi jää, nosta pystyyn vain pää, joka hetki sun kanssasi käyn..."

Jotkut eivät ole vain kuunnelleet, vaan kokeneet äidin menetyksen lapsena. Tuossa laulussa se on ehkä tapahtunut joulun aikaan, mikä on jättänyt joulun ylle varjon. Pieni lapsonen pohtii, koska voi taas naurahtaa. Hän suree ja siksi naurukin on hävinnyt hänen elämästään. Koti on yksinäisten, koska siellä ei ole enää äitiä. Kun oma äitini kuoli, niin maailmasta tuli heti paljon kylmempi paikka.