Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää.. En pysty olemaan kaukosuhteessa
16.09.2006 |
Jo 1,5 vuotta olen jaksanut olla miehen kanssa kaukosuhteessa. Pystytään näkemään vain n. 2-3 viikon välein. Molemmilla oma ystäväpiiri eikä tunneta edes niitä, kun tavataan niin harvoin ja vain lyhyen aikaa. Alan olla niin väsynyt tähän. Itkettää :( Tunnen oloni niin yksinäisesti ja tuntuu, että elämä valuu osittain hukkaan. Vaikka mies on ihana, niin silti naisena kaipaan läheisyyttä ja arjen jakamista.. Mies ei jaksa kuunnella valitustani, koska mitään ei voida asialle tehdä ainakaan vuoteen.. Hänestä pitäisi nauttia siitä mitä on.. mutta en vain pysty siihen kovin hyvin..
Kommentit (6)
että muutaman viikon välein tapaatte. Entäpäs jos tapaisitte muutaman kuukauden välein niin kuin minä? Syöhän se suhdetta, se on selvä, mutta kyllä hyvää kannattaa aina odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme vielä reilu vuosi sitten kaukosuhteessa, mutta asia korjaantui sillä, että mies hankki työpaikan pk-seudulta.
ja täytyy sanoa, että nyt kyllä alkaa riittää :(
Mä tiedän myös, millaista on kaivata rakastaan. Mieheni asuu Keski-Euroopassa ja vielä menee ehkä puolisen vuotta ennen kuin yhteenmuutto mahdollinen..tapaamisia siis muutaman kuukauden välein tai harvemmin:( Vaikka nyt paljon ikävöintiä, tieto siitä, että joskus asiat on toisin auttaa jaksamaan.
Molemmat opiskelimme ja rahat olivat tiukilla ja siksi tapasimme harvoin. Silloin ei ollut edes kännyköitä ja minulla oli käytössä vain yhteispuhelin 20 muun ihmisen kanssa.
Jollain kumman keinolla alkava suhteemme selvisi niistä kahdesta vuodesta ja vielä yhdestä puolesta vuodesta jolloin asuin toisella paikkakunnalla työn takia ja pääsin käymään kotona joka toinen viikonloppu. Nyt olemme asuneet yhteisessä asunnossa kymmenen vuotta, tapaamisestamme on aikaa pian 13 vuotta. Aika oli raskasta, mutta sen kesti, kun sen tiesi joskus loppuvan. Parasta siinä oli, että toiseen tutustui lähinnä sanojen perusteella, puhelimessa jutellessa ja kirjeitä lukiessa. Onneksi mieheni oli hyvä puhumaan, minkään tuppisuun kanssa en olisi kahta vuotta jaksanut puhelinsuhdetta.
Alue: Aihe vapaa
mutta olen tavannut omaa miestäni vain 4-6 viikon välein... joten ehkä vielä vaikeampaa. Ollaan tunnettu yli vuosi ja varmaan noin puolisen vuotta vielä jaksan tätä. Sitten kyllä pakko päästä yhteen...