Lue keskustelun säännöt.
Vauvan hoitaminen jää kokonaan miehen harteille
23.12.2021 |
Vauva syntyi heinäkuussa ja oli yhteinen kauan toivottu lapsi. Tilanne on kääntynyt vähitellen niin, että vaimo hoitaa vaan pakollisen eli pumppaa pulloon maitoa kun pyydän, pitää vauvaa sylissä vain kun minulla on kädet täynnä ja kaikki läheisyys tulee minulta isältä. Olemme molemmat kotona, mutta vaimoa kiinnostaa enemmän koiran hoito ja lenkitys kuin vauva. Tasan kaksi kertaa vaimo on vaihtanut vauvalle vaipan ja pesettänyt, mutta silloinkin olin vieressä katsomassa että kaikki menee hyvin. En syyttele tai kritisoi vauvan hoidosta vaimoa eikä vaimo ole masentunut, mutta kysyttäessä syytä vastasi että onhan lapsella isä joka voi hoitaa. Onhan pojalla isä mutta riittääkö se? Vauva on muuten hyvissä käsissä mutta pelkään, että tästä jää jotenkin etäinen suhde äitiin. Voiko olla?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa pulloon maitoa kun pyydät? Entä mitä hän tekee maidolleen muuten? Provohan tämä on.
Jep jep. Onko ap:n vaimo siis koskaan imettänyt vauvaansa vai pelkästään pumppaillut vähintään muutaman tunnin välein synnäriltä lähtien? Koska ei se maidontuotanto muuten pysy käynnissä.
Sairaalassa imetti ja piti vauvaa sylissä sekä muutaman kerran sen jälkeen kotona mutta sitten se vaan on jäänyt ja nyt pumppailee maitoa vauvalle. Olen varovasti kannustanut vaimoa ottamaan vauvan syliin ja imettämään, mutta huomaan vaimon menevän lukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Miehet on just tollasia. Nyt on vaan roolit toisinpäin teillä.
Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Miehet on just tollasia. Nyt on vaan roolit toisinpäin teillä.
Joo. Mikä panee vahvasti epäilemään provoksi. Oliskin joskus jossain mies, joka ottaa oikeasti vastuun lapsestaan.
Minä halusin isäksi ja rakastan omaa lastani enemmän kuin muuta ja teen kaikkeni, että meillä perheenä on asiat hyvin ja etenkin vauvalla. Äiti tykkää valita vauvalle vaatteet, jotka minä sitten puen vauvalle tai vaimon avustaen vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta viestistäsi nro 11 mieleen, että ehkä hän jotenkin pelkää hoitaa vauvaa. Jos hän ei ole ennen lapsia hoitanut. Ehkä voitte yhdessä hoitaa ja hän siitä pikkuhiljaa rohkaistuisi. Useinhan lapsen isiä pitää rohkaista hoitamaan vauvaa. Teillä on asia vaan toisinpäin.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.
Sun pitää vaimosi kanssa rauhallisesti keskustella tästä asiasta. Kysyä esim rakastaako hän vauvaa? Pelkääkö hoitaa vauvaa? Onko masentunut? Yms että asia nytkähtäisi jotenkin eteenpäin. Joku syy siihen kuitenkin on, miksi ei kiinny eikä hoida vauvaa. Tsemppiä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta viestistäsi nro 11 mieleen, että ehkä hän jotenkin pelkää hoitaa vauvaa. Jos hän ei ole ennen lapsia hoitanut. Ehkä voitte yhdessä hoitaa ja hän siitä pikkuhiljaa rohkaistuisi. Useinhan lapsen isiä pitää rohkaista hoitamaan vauvaa. Teillä on asia vaan toisinpäin.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.
Sun pitää vaimosi kanssa rauhallisesti keskustella tästä asiasta. Kysyä esim rakastaako hän vauvaa? Pelkääkö hoitaa vauvaa? Onko masentunut? Yms että asia nytkähtäisi jotenkin eteenpäin. Joku syy siihen kuitenkin on, miksi ei kiinny eikä hoida vauvaa. Tsemppiä kovasti!
Olen lähestynyt vaimoa kahdella tapaa ensin vauvaa hoitaessa ja toisella tapaa ilman vauvaa, mutta vaimo vaan sanoo, että onhan vauvalla isä joka voi hoitaa ja että haluaa vauvaa hoidettavan yhdessä. Kysyin miksi näyttää menevän lukkoon jos vauva on sylissä, niin vaimon mielestä on parempi että vauva on isän sylissä niin ei heti hamua rintaa kuten tekee jos vaimo pitää vauvaa sylissä. Vaimo sivulauseessa myöhään yöllä sanoi, ettei pidä siitä kun vauva hamuaa jatkuvasti rintaa eikä voi normaalisti pitää sylissä, kuten on voinut aiemmin pitää kummilastaan sylissä. Vaimolle sanoin että sehän on normaalia että vauva haluaa äidiltään maitoa ja kerroin tästä neuvolassa, mutta siellä sanoivat että jos imetys ei onnistu niin on parempi kokeilla uudestaan ja sillä välin pumpata maitoa ja syöttää pullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkakaa samaa rataa! Kiintymys yhteen vanhempaan riittää. Ihanaa joulun aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta viestistäsi nro 11 mieleen, että ehkä hän jotenkin pelkää hoitaa vauvaa. Jos hän ei ole ennen lapsia hoitanut. Ehkä voitte yhdessä hoitaa ja hän siitä pikkuhiljaa rohkaistuisi. Useinhan lapsen isiä pitää rohkaista hoitamaan vauvaa. Teillä on asia vaan toisinpäin.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.
Sun pitää vaimosi kanssa rauhallisesti keskustella tästä asiasta. Kysyä esim rakastaako hän vauvaa? Pelkääkö hoitaa vauvaa? Onko masentunut? Yms että asia nytkähtäisi jotenkin eteenpäin. Joku syy siihen kuitenkin on, miksi ei kiinny eikä hoida vauvaa. Tsemppiä kovasti!
Jatkan vielä rakastamisesta. Vaimo on sanonut pitävänsä vauvasta mutta ahdistuu rintaimetyksestä. Silittelee sen sijaan ja joskus höpöttelee vauvalle, mutta ei ota oma-aloitteellisesti syliinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta viestistäsi nro 11 mieleen, että ehkä hän jotenkin pelkää hoitaa vauvaa. Jos hän ei ole ennen lapsia hoitanut. Ehkä voitte yhdessä hoitaa ja hän siitä pikkuhiljaa rohkaistuisi. Useinhan lapsen isiä pitää rohkaista hoitamaan vauvaa. Teillä on asia vaan toisinpäin.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.
Sun pitää vaimosi kanssa rauhallisesti keskustella tästä asiasta. Kysyä esim rakastaako hän vauvaa? Pelkääkö hoitaa vauvaa? Onko masentunut? Yms että asia nytkähtäisi jotenkin eteenpäin. Joku syy siihen kuitenkin on, miksi ei kiinny eikä hoida vauvaa. Tsemppiä kovasti!
Olen lähestynyt vaimoa kahdella tapaa ensin vauvaa hoitaessa ja toisella tapaa ilman vauvaa, mutta vaimo vaan sanoo, että onhan vauvalla isä joka voi hoitaa ja että haluaa vauvaa hoidettavan yhdessä. Kysyin miksi näyttää menevän lukkoon jos vauva on sylissä, niin vaimon mielestä on parempi että vauva on isän sylissä niin ei heti hamua rintaa kuten tekee jos vaimo pitää vauvaa sylissä. Vaimo sivulauseessa myöhään yöllä sanoi, ettei pidä siitä kun vauva hamuaa jatkuvasti rintaa eikä voi normaalisti pitää sylissä, kuten on voinut aiemmin pitää kummilastaan sylissä. Vaimolle sanoin että sehän on normaalia että vauva haluaa äidiltään maitoa ja kerroin tästä neuvolassa, mutta siellä sanoivat että jos imetys ei onnistu niin on parempi kokeilla uudestaan ja sillä välin pumpata maitoa ja syöttää pullosta.
Kyllä tuo nyt joltain psykologiselta ongelmalta kuulostaa. Kannattaa mennä vaikka yksityiselle psykologille, kun eivät kerran ota julkisella puolella tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta ettei äitiä lainkaan kiinnosta oma vauva. Ei ole kiintynyt normaalisti? Oletko varma ettei ole mitään synnytyksenjälkeistä masennusta?
Minkälainen kiintymys äidillä sitten pitäisi olla vauvaan? Toivon asiallista vastausta, vaikka tiedän ettei ihan normaali tilanne ole tämä. Vauva hoidetaan kyllä yhdessä, vaikka vetovastuu onkin minulla eli isällä.
Jokainen on yksilönsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta viestistäsi nro 11 mieleen, että ehkä hän jotenkin pelkää hoitaa vauvaa. Jos hän ei ole ennen lapsia hoitanut. Ehkä voitte yhdessä hoitaa ja hän siitä pikkuhiljaa rohkaistuisi. Useinhan lapsen isiä pitää rohkaista hoitamaan vauvaa. Teillä on asia vaan toisinpäin.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.
Sun pitää vaimosi kanssa rauhallisesti keskustella tästä asiasta. Kysyä esim rakastaako hän vauvaa? Pelkääkö hoitaa vauvaa? Onko masentunut? Yms että asia nytkähtäisi jotenkin eteenpäin. Joku syy siihen kuitenkin on, miksi ei kiinny eikä hoida vauvaa. Tsemppiä kovasti!
Olen lähestynyt vaimoa kahdella tapaa ensin vauvaa hoitaessa ja toisella tapaa ilman vauvaa, mutta vaimo vaan sanoo, että onhan vauvalla isä joka voi hoitaa ja että haluaa vauvaa hoidettavan yhdessä. Kysyin miksi näyttää menevän lukkoon jos vauva on sylissä, niin vaimon mielestä on parempi että vauva on isän sylissä niin ei heti hamua rintaa kuten tekee jos vaimo pitää vauvaa sylissä. Vaimo sivulauseessa myöhään yöllä sanoi, ettei pidä siitä kun vauva hamuaa jatkuvasti rintaa eikä voi normaalisti pitää sylissä, kuten on voinut aiemmin pitää kummilastaan sylissä. Vaimolle sanoin että sehän on normaalia että vauva haluaa äidiltään maitoa ja kerroin tästä neuvolassa, mutta siellä sanoivat että jos imetys ei onnistu niin on parempi kokeilla uudestaan ja sillä välin pumpata maitoa ja syöttää pullosta.
Kyllä tuo nyt joltain psykologiselta ongelmalta kuulostaa. Kannattaa mennä vaikka yksityiselle psykologille, kun eivät kerran ota julkisella puolella tosissaan.
Höpö höpö, sinulla on asenneongelma.
Onnea uuden vauvan johdosta! Kannattaa pitää muutama vuosi väliä lasten välillä, ettet uuvu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ja hänen sisarustensa äiti on tuollainen tunnekylmä tyyppi. Ovat monta kertaa kertoneet etteivät ikinä muista olleensa äidin sylissä eikä äiti lohduttanut koskaan. Heillä se isä joka hoiti nuo hommat. Enkä muista tai oo nähnyt anopin ikinä paijanneen lapsenlapsiaan.
Joku ahdistus imetyksestä. Ehkä menee ohi, kun kokonaan lopettaa pumppaamisen, eli vauvalle kiinteitä tai korviketta. Riippuu vauvan iästä. Toki hyvä jos vauva rintamaitoa saa, mutta korvikkeella kasvaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että tässä aloittaja on kääntänyt muiden kirjoittamista kommenteista sukupuolet toisinpäin ja testaa ihmisten reaktioita. Vauva-asioissa ei kuitenkaan oikein ole mahdollista pyrkiä täydelliseen tasa-arvoon, koska toisilla ihmisillä on synnytys- ja imetysvehkeet ja toisilla ei. Tämä vääjäämättä vaikuttaa siihen, millaiseksi elämä vauvan kanssa muodostuu.
Vierailija kirjoitti:
Onnea uuden vauvan johdosta! Kannattaa pitää muutama vuosi väliä lasten välillä, ettet uuvu.
Kiitos. Yhdestä lapsesta sovimme, joten poika jää ainoaksi.
Mä tunnistan itseni aika hyvin AP:n kuvailusta, olen nainen, äiti, ja mieheni on hoitanut yhteistä lasta suurimman osan ajasta. Lapsen kanssa oleminen ei vain anna mulle yhtään mitään, melkein mikä tahansa muu homma on kivempaa, ihan vaan siivoominen. Kärjistetysti sanottuna rakastan öastani, kun hän nukkuu tai on muualla kuin minä. Lapseni kyllä tunnistaa minut vanhemmakseen ja tulee hakemaan minua kanssaan leikkimään jne., mutta mieluiten jätän nää hommat lapsen isälle, koska mulla on tunne, että mun elämäni valuu hukkaan lapsen kanssa. En sano, että katuisin lastani ja toivon, että suhteeni lapseen muuttuisi ajan myötä, kun lapsesta tulee vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta ettei äitiä lainkaan kiinnosta oma vauva. Ei ole kiintynyt normaalisti? Oletko varma ettei ole mitään synnytyksenjälkeistä masennusta?
Minkälainen kiintymys äidillä sitten pitäisi olla vauvaan? Toivon asiallista vastausta, vaikka tiedän ettei ihan normaali tilanne ole tämä. Vauva hoidetaan kyllä yhdessä, vaikka vetovastuu onkin minulla eli isällä.
No en tiedä oliko normaali minulla mutta minä kiinnyin jo vauvaan raskaana olleessani ja synnytyksen jälkeen olin kiinni vauvassa enkä antanut edes isän vaihtaa vaippoja yms. Miten vaimosi käyttäytyi raskaana?
Vierailija kirjoitti:
Miehen ja hänen sisarustensa äiti on tuollainen tunnekylmä tyyppi. Ovat monta kertaa kertoneet etteivät ikinä muista olleensa äidin sylissä eikä äiti lohduttanut koskaan. Heillä se isä joka hoiti nuo hommat. Enkä muista tai oo nähnyt anopin ikinä paijanneen lapsenlapsiaan.
Tämä on ihan uutta, kun meidän molempien vanhemmat ovat pitäneet paljon sylissä eikä ole ollut mitään etäistä hoitamista.
Meillä todettiin että lapsi tarvitsee äitiään myös myöhemmin joten mies hoiti lapsen lähes kokonaan ensimmäisen vuoden jotta sain palautua. Pahoinvointi oksentaminiseen, kaikki muut raskausvaivat ja pahentunut perussairaus olivat sellainen yhdistelmä että en ole koskaan kokenut olevani sairaampi kuin raskauden lopussa eikä synnytys ratkaissut läheskään kaikkia ongelmia. Raskauden jälkeenkin oli hankaluuksia saada perussairaus hallintaan ja meni suunnilleen 9 kuukautta ennen kuin tuli ensimmäinen päivä jolloin koin olevani taas kunnossa.
Olen miettinyt samaa, mutta kurjalta tuntuu kun vauva saa halailuja, suukkoja ja paijailua vain minulta ja mummilta. Äiti on pitänyt vauvaa kunnolla sylissä ja itkenyt onnesta viimeksi sairaalassa synnytyksen jälkeen. Vauva voi muuten hyvin, saa ruokaa, nukkuu ja tuhisee onnellisena. Olen rohkaissut vaimoa mukaan hoitamaan vauvaa mutta hyvin vähän ottaa ja hitaasti tekee niin.