Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka toimia vanhempien kanssa
23.12.2021 |
Hei!
Toivon erityisesti mielipiteitä heiltä joilla on omia lapsia.
Suunnittelen muuttoa Eurooppaan poikaystäväni luokse (yhdessä oltu 2,5v)
Olen vanhemmilleni puhunut asiasta useampaan otteeseen kevyeen sävyyn että tällainen mahdollisuus voisi olla tulevaisuudessa. He ovat ottaneet tämän erittäin raskaasti ja välillä heittäytyvät tunteikkaaksi esim ”en koskaan voi tulla luoksesi” tai ”hyvästi sitten” tai ”jään tänne aivan yksin” ”halusin olla lähimummi lapsenlapsilleni”
Ymmärrän että ajatus heitä surettaa sillä olen ainoa lapsi. Olen kuitenkin jo 26v ja vaikka välitän vanhemmistani todella paljon koen että he vaikeuttavat muuttoani. Kaipaisin enemmän henkistä tukea asiaan ja haluaisin säilyttää hyvät välit heihin.
Mitä voisin tehdä, että muuttoni sujuisi hyvin niin että välit vanhempiini säilyvät lämpiminä?
Kommentit (21)
LÄhdet menemään ja näät vanhempia tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta kevyt hyssyttely, ja käyttäydy kuten aikuinen itsenäinen ihminen käyttäytyy. Kerro suunnitelmistasi asiallisesti, ja lopeta marttyroinnin kuuntelu alkuunsa. Sano suoraan että asia ei parane parkumisesta, ja että toivot järkevää suhtautumista. Eurooppa on parin tunnin päässä, ja tietokone ja puhelin vielä lähempänä. Olen itse asunut 25 vuotta ulkomailla ilman mitään draamaa.
Tarina-täti taas vauhdissa. Varmaan vetänyt pillereitä ja prosentti-glögiä sekaisin.
Nyt veti niin överiksi tekstinsä, että oksat pois.
Sinä muutat ulkomaille ja vanhempas oppivat itse sen hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kevyt hyssyttely, ja käyttäydy kuten aikuinen itsenäinen ihminen käyttäytyy. Kerro suunnitelmistasi asiallisesti, ja lopeta marttyroinnin kuuntelu alkuunsa. Sano suoraan että asia ei parane parkumisesta, ja että toivot järkevää suhtautumista. Eurooppa on parin tunnin päässä, ja tietokone ja puhelin vielä lähempänä. Olen itse asunut 25 vuotta ulkomailla ilman mitään draamaa.
Ai, olet jo niin vanha, ja tuollainen provo upposi sinuun täysillä.
Tai siis oikeastaan, ap taitaakin itse kommentoida oma aloitustaan, teksti kuulostaa samalta kuin aloitus.
Voi kiesus tuota naista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista, vanhempani eivät olisi tulossa käymään luonani sillä he eivät matkusta lentokoneessa. Yritän kyllä järjestää asiat niin että pääsen käymään Suomessa mahdollisimman usein ja tietenkin soitella. Tiedän että he pärjäävät kyllä mutta äidilläni on mielenterveysongelmataustaa joten en haluaisi vain kylmästi lähteä ettei sairaus puhkea uudestaan. Onko niin että ei ainakaan tukea kannata pyytää heiltä? Parempi pitää hieman emotionaalista etäisyyttä?
Ap
Useimmat samasta osoitteesta. Älä lässytä itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat samasta osoitteesta. Älä lässytä itsesi kanssa.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Toivoisin asiallisia vastauksia, vertaistukea ja näkemyksiä niin lapsilta kuin vanhemmilta. Kuinka kokisit lapsen muuton ulkomaille ja voisiko hän mitenkään helpottaa asiaa kannaltasi?
Ap
Syyllisyyden tunteen kanssa pitää vain oppia elämään. Ei voi miellyttää kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vanhempani eivät olisi tulossa käymään luonani sillä he eivät matkusta lentokoneessa. Yritän kyllä järjestää asiat niin että pääsen käymään Suomessa mahdollisimman usein ja tietenkin soitella. Tiedän että he pärjäävät kyllä mutta äidilläni on mielenterveysongelmataustaa joten en haluaisi vain kylmästi lähteä ettei sairaus puhkea uudestaan. Onko niin että ei ainakaan tukea kannata pyytää heiltä? Parempi pitää hieman emotionaalista etäisyyttä?
Ap
Jokaisella on se oma elämä elettävänä joten tee mitä aiot tehdä.
Aikuisena täytyy osata katkaista napanuora.
Vanhempasi kyllä tottuvat ja hyväksyvät asian kun tulee ajankohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena täytyy osata katkaista napanuora.
Vanhempasi kyllä tottuvat ja hyväksyvät asian kun tulee ajankohtaiseksi.
En vain tiedä, miten sen käytännössä tekisin. Kasvokkain on hyvin vaikea kohdata vanhempieni tunnereaktiota. En haluaisi lähteä riitaisasti. Ilmoittaisinko lähdöstä niin että olisin kaikki järjestelyt tehnyt heiltä salaa ja vain sanoisin että tällä kertaa jään tänne (ulkomaille) ? Vai kertoisinko aikatauluni muuton suhteen jotta osaavat valmistautua henkisesti? Pelkään heidän hankaloittavan lähtöäni esim äidilleni on vaikeaa kun luovun tavaroistani ja asunnostani. Ap
Sanoin omalle lapselle, että sepä hienoa, upea mahdollisuus. En miettinyt lapsenlapsia, lentomatkoja, suhteen epäonnistumisriskiä tms. ääneen, vaan itsekseni tuumasin, että katsotaan nyt. Olin äärettömän neutraali, ei kysellyt enkä epäillyt.
Kaksi vuotta myöhemmin tytär palasi takaisin ja raivosi minulle sitä, kun olin kannustanut häntä lähtemään enkä tehnyt mitään, jotta hän olisi jäänyt Suomeen
Eli me vanhemmat emme koskaan tee mitään oikein, 90-luvulla syntyneet lapsemme löytävät meistä jokaisen vian, jonka vuoksi he ovat joutuneet kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vanhempani eivät olisi tulossa käymään luonani sillä he eivät matkusta lentokoneessa. Yritän kyllä järjestää asiat niin että pääsen käymään Suomessa mahdollisimman usein ja tietenkin soitella. Tiedän että he pärjäävät kyllä mutta äidilläni on mielenterveysongelmataustaa joten en haluaisi vain kylmästi lähteä ettei sairaus puhkea uudestaan. Onko niin että ei ainakaan tukea kannata pyytää heiltä? Parempi pitää hieman emotionaalista etäisyyttä?
Ap
Kyllä Suomesta pääsee muualle Eurooppaan ja takaisin myös laivalla ja junalla. Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista reilata niin, että käytiin Etelä-Euroopassa asti ilman yhtään lentoa. Toki aikaa menee matkaan sitten enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin omalle lapselle, että sepä hienoa, upea mahdollisuus. En miettinyt lapsenlapsia, lentomatkoja, suhteen epäonnistumisriskiä tms. ääneen, vaan itsekseni tuumasin, että katsotaan nyt. Olin äärettömän neutraali, ei kysellyt enkä epäillyt.
Kaksi vuotta myöhemmin tytär palasi takaisin ja raivosi minulle sitä, kun olin kannustanut häntä lähtemään enkä tehnyt mitään, jotta hän olisi jäänyt Suomeen
Eli me vanhemmat emme koskaan tee mitään oikein, 90-luvulla syntyneet lapsemme löytävät meistä jokaisen vian, jonka vuoksi he ovat joutuneet kärsimään.
Ikävä kuulla, että tyttäresi syytti sinua. Toimit mielestäni todella hyvin kun kannustit häntä lähtemään. Olisi niin paljon helpompaa jos vanhempani osaisivat olla neutraaleja. Jos palaan Suomeen muutaman vuoden kuluttua ei se ole kenenkään vika eikä syy raivota. Haluaisin vain kokeilla siipiäni ja toivon että vanhempani ymmärtävät jossain vaiheessa. Ap
Sinäkö olet se hyvätapainen parikymppinen perhetyttö, jolla on poikaystävä ja josta joku puhuu palstalla säännöllisin väliajoin?
”halusin olla lähimummi lapsenlapsilleni”
If there's a will, there's a way.
Vanhempiesi olisi aika katkaista napanuora. Joko miehesi muuttaa Suomeen tai sinä miehen luokse, jos haluatte elää yhdessä. On vanhempiesi oma valinta, mitä he päättävät tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat samasta osoitteesta. Älä lässytä itsesi kanssa.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Toivoisin asiallisia vastauksia, vertaistukea ja näkemyksiä niin lapsilta kuin vanhemmilta. Kuinka kokisit lapsen muuton ulkomaille ja voisiko hän mitenkään helpottaa asiaa kannaltasi?
Ap
Jos vanhempasi eivät osaa katkaista napanuoraa, sinun pitää tehdä se heidän puolestaan. Olet aivan liian höveli. Kyseessä on sinun elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö olet se hyvätapainen parikymppinen perhetyttö, jolla on poikaystävä ja josta joku puhuu palstalla säännöllisin väliajoin?
En osaa sanoa, olen joskus tehnyt aloituksia tänne vastaavanlaisiin pulmiin liittyen. Hyvätapaisia parikymppisiä on varmasti monta joten olen luultavasti eri henkilö :)
Ap
Alue: Aihe vapaa
No älä ainakaan lähde heidän surkutteluihinsa mukaan. Mä lähdin parikymppisenä myös ja olin 10v ulkomailla. Mun vanhemmat kävi luonani ja mä kävin Suomessa. Nykyisin kun on videopuhelutkin ihan arkipäivää niin eihän tuo Eurooppaan muutto kovin kamalaa voi olla. Lentokoneella muutama tunti, sama kun menisi junalla Helsingistä Joensuuhun.