Paras kirja minkä olet lukenut?
Kommentit (167)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:46"]
Maan lapset sarja!
[/quote]
No tykkäähän tästä joku muukin. Parhaita oli ensimmäiset kirjat, viimeinen alkoi olemaan jo pitkäveteinen välillä.
Pidätkö Harrisonista, Kurtenista, Shulerista myös? Olisitkohan löytänyt jonkun, josta en tiedä? Vinkkejä?
Olen aina lukenut paljon siitä asti kun vähän vaille kuusivuotiaana opin lukemaan. Eri aikoina eri kirjat ovat tehneet vaikutuksen. Ja nyt vanhempanakin mieliala vaikuttaa paljonkin siihen, mikä kirja milloinkin tuntuu erinomaiselta. Usein olen huomannut, että kriitikoiden ylistämät kirjat eivät ole minun makuuni, vaan ovat monesti tekotaiteellisia ja paperinmakuisia. Useimmat kirjailijat, joiden teoksia luen ja joiden vanhempiin teoksiin usein palaan, eivät todellakaan istu kansakunnan kaapin päällä, vaan ovat sellaisia, joita kriitikot eivät huomaa lainkaan tai joille kriitikot vain tuhahtelevat pilkallisesti, koska nämä kirjailijat kirjoittavat tavallista ihmistä koskettavista asioista kielellä, joka on sujuvaa ja ymmärrettävää. Mieluiten luen sellaista, missä on ainakin osaksi historiallista taustaa. Puhdas fiktio viihdyttää minua harvoin.
Rani Manicka - Jasmiinin tuoksu; Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin; Ursula K. LeGuin - Maameri-sarja; J.K. Rowling - Harry Potterit, Philip Pullman - Kultainen kompassi -sarja; Tove Jansson: Muumipappa ja meri; Conn Iggulden: Tasankojen susi. Lisäksi kirjailijoita en nyt muista: Kärpästen herra, Narnia (erityisesti Kaspianin matka maailman ääriin), Matkantekijä (kirjailija joku Donna, ja tämä kirja löytyy romantiikkaosastolta vaikka on pikemminkin jännittävä ja väkivaltainen)
En muista kirjailijaa mutta Deptfordin hiiret -sarja. Muutenkin nuortenkirjoista löytyy todella hyviä seikkailuromaaneita, jos ei jaksa lukea romantiikkaa ja ihmissuhdekiemuroita
Pakko sanoa Harry Potterit, vaikka kaikki ovat ne varmasti jo lukeneet. Minuun tekee yhä uudestaan lähtemättömän vaikutuksen, miten kirjat kasvavat Harryn mukana lapsuuden uskosta ja voittamattomuuden tunteesta raakaan ja rumaan todellisuuteen, jossa ihmiset eivät ole joko hyviä tai pahoja vaan jokaisella on omat motiivinsa ja menneisyytensä. Miten valta kasautuu sellaiselle, joka osaa tehokkaasti vastata toisten toiveisiin ja tarpeisiin ja tunnistaa ne syvimmät syyt, joilla ihmisen saa puolelleen. Miten kokonainen tupa leimataan ilkeiksi ja pahoiksi muutaman henkilön perusteella, ja miten siitä rohkeimmasta ja "parhaasta" tuvasta löytyy pelkureita ja pettureita. Lapsena näitä lukeneena opin, että tieto ja osaaminen ovat tytön tärkeimmät arvot vaikka niillä ei nousekaan koulun suosituimmaksi. Olen lukenut valtavasti romaaneja kaikista eri genreistä lukuunottamatta scifiä, enkä koskaan ole törmännyt mihinkään Harry Potterien veroiseen.
Melko kehittymätön kirjamaku joillain.
Minusta parhaita onat Sinuhe Egyptiläinen ja Länsirintamalta ei mitään uutta. Ensimmäinen oli jotenkin niin kokonasvaltainen, siinä kävi erilasia tunteita läpi jne. Jälkimmäinen siksi, että se kirja jäi mieleen pyörimään ja on siellä edelleen.
Tuo Tuhat loistavaa aurinkoa oli myös hyvä, pahinta siinä on se että se on niin totta. Kirjaa lukiessa en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä MIKSI ihmiset ovat niin typeriä, ja mikseivät ihmiset (myös miehet!) tee asialle jotain, eikö naisella todella ole mitään arvoa?
En osaa nimetä vain yhtä, mutta tässä ehkä kärkikolmikko (toki muitakin suosikkeja löytyy kymmenittäin):
Charlotte Brontë: Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani)
Jane Austen: Pride and Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo)
L. M. Montgomery: The Blue Castle (Sininen linna)