Haluan lapsen
Hei,
En tiedä sopiiko tämä aihe tänne. Olen 41v ja haluaisin tehdä ns.järkilapsen mutta minulla ei ole miestä. En etsi mitään siittäjää. Voisin tehdä lapsen miehen kanssa ja jakaa lapsen hoidon ynnä muun jonkun miehen kanssa, joka kokisi, että haluaa samaa ja, jos yhtään samaa huumorintajua ja muista asioista ollaan samoilla linjoilla. Lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa. Yksin lapsen tekem7nen ja hoitaminen on rankkaa, vaikkasukulaisia onkin ja ystäviä. En oikein löydä mitään "palstaa" missä tällaista miestä voisi etsiä. Ei turhaa kommentointia kiitos.
Kommentit (12)
Kokeile seta:n sivuilla, keskustelu.seta.fi
Mistäpäin ap on?
Kumppanuusvanhemmuus on ollut itselläkin aika pitkään mietinnässä.
Periaatteessa voisit löytää minut usein lenkkipolulta, kirjastosta ja lähikaupastani, ehkä saatan innostua hakemaan vielä tänään tarjouskahvia eräästä saksalaisketjusta. Mutta vaikka itse toivosin ja haluaisin saada löytää Ap:n kaltaisen naisen jo useamman vuoden, niin enpä ole vielä löytänyt ja olen jo oppinut hyväksymään sen, että saatan jäädä lapsettomaksi.
Facebookissa on kuulemma ryhmiä kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneille.
Kiire tulee. Varminta olisi hedelmöityshoidot.
Vierailija kirjoitti:
Kiire tulee. Varminta olisi hedelmöityshoidot.
Ja kumppanuusvanhemmuus olisi riski jonkun lähes tuntemattoman kanssa. Kyllä niitä konflikteja ja ristiriitaisia tilanteita tulisi. Suuret tunteet heräävät oman lapsen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa voisit löytää minut usein lenkkipolulta, kirjastosta ja lähikaupastani, ehkä saatan innostua hakemaan vielä tänään tarjouskahvia eräästä saksalaisketjusta. Mutta vaikka itse toivosin ja haluaisin saada löytää Ap:n kaltaisen naisen jo useamman vuoden, niin enpä ole vielä löytänyt ja olen jo oppinut hyväksymään sen, että saatan jäädä lapsettomaksi.
Voithan liittyä kumppanuusvanhemmuus ryhmiin tai vaihtoehtoisesti solmia järkiliiton Puolassa/Liettuassa. Edut: lyhyt lentoaika, halvempi elintaso ja perhekeskeiset naiset.
Minäminäminä, koska minä haluan.
Adoptoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa voisit löytää minut usein lenkkipolulta, kirjastosta ja lähikaupastani, ehkä saatan innostua hakemaan vielä tänään tarjouskahvia eräästä saksalaisketjusta. Mutta vaikka itse toivosin ja haluaisin saada löytää Ap:n kaltaisen naisen jo useamman vuoden, niin enpä ole vielä löytänyt ja olen jo oppinut hyväksymään sen, että saatan jäädä lapsettomaksi.
Voithan liittyä kumppanuusvanhemmuus ryhmiin tai vaihtoehtoisesti solmia järkiliiton Puolassa/Liettuassa. Edut: lyhyt lentoaika, halvempi elintaso ja perhekeskeiset naiset.
Ehkä olen vähän konservatiivi koska omalta kohdaltani vähän vierastan ajatusta kumppanuusvanhemmuudesta lähtökohtana.- Haaveissani on enempi sellainen ydinperhe -malli, jollaisessa olen itse saanut varttua. Kumppanuusvanhemmuudesta jossa käsittääkseni lapsen vanhemmuutta jaetaan alusta alkaen kahdessa kodissa kuullostaa haastavammalta. (Toki tiedän, että jollekin tällainen voi toimia vähintään erinomaisesti).
Olen myös skeptinen sen suhteen,että olisi jotenkin erityisen järkevää muodostaa parisuhde naisen kanssa, joka on lähtökohtaisesti aivan eri kulttuurista kuin minä itse. Kielitaitoni rajoittuu suomeen, ruotsiin ja englantiin. sekä auttavaan ranskaan ja saksaan ja asettuminen elämään Puolaan tai Liettuaan kuullostaakin aika vieraalta.
Ja mielikuva siitä, että lapsi lentelisi kahden kotipesän, joista toinen sijaitsisi Suomessa ja toinen Suomen rajojen ulkopuolella (, kuten Puolassa tai Liettuassa) niin kuullostaa monin tavoin ongelmalliselta, jossa on useampi kysymys vastattavaksi.
Ja perhekeskeisempi nainen? - Miten tuo tulisi ymmärtää? - Itsellä lähinnä käy mielessä, että se on kauniimpi ilmaisu sille, että nainen haluaa, että mies kantaa isomman taloudellisemman vastuun perheen toimeentulosta.
Tällainen odotus olisi ihan perusteltukin odotus naiselta, jos hän muuttaisi Suomeen, vaikka jommasta kummasta edellä mainitusta maasta. Toki he niin Puolassa kuin Liettuassakin opiskelevat vieraita kieliä mutta, mutta riippunee yleisemmin mm. hänen koulutuksestaan millaista työtä hän voisi saada Suomessa; jossa on ihan omastakin takaa työkykyisiä ja työhaluisia. (2. asia on se, että hetkellisesti minun vastuuni perheen taloudellisista voimavarojen hankkijana voi olla huomattavastikin merkittävämpi silloin kun kumppanini on mahd. esimerkiksi vanhempain vapaalla tai opintovapaalla ja tai työttömänä).
Pelkästään minun tulojeni ja varallisuuteni varaan asettuminen taas tietäisi melko vaatimatonta eloa.
Oma alani kun on sellainen että harva pääsee sillä rikastumaan vaikka keskittäisi kaiken tarmonsa ja tehokkuutensa työntekoon. Asiaa toki rasittaa myös se, että jos minulla olisi lapsi(a) niin haluiaisin osallistua ja olla mukana hänen (/heidän) arjessa, enkä olla vain se yksi väsynyt joka käy joskus kotona nukkumassa tai syömässä samalla kun työasiat kummittelevat mielessä.
Jäin kanssa miettimään termiä "järkilapsi". Ilmeisesti on haettu jotain samaa kuin termissä "järkiavioliitto", mutta lapsen tekemisessä ei oikeasti ole mitään järkeä, toisin kuin avioliitossa tietyissä tilanteissa. "Järkilapsi" on oksymoroni.
Hölmö, miksi ei turhaa kommentointia? Turha kommentointi nostaa ketjun etusivulle niin että joku jolla on jotain tietoa asiasta saattaa sen jopa joskus huomata.