Millaiset tuttavapiirisi äidit ärsyttävät sinua eniten?

Inhimillisiä heikkouksia heillä ei tunnu olevan. Lisäksi keskitytään ulkokohtaisiin asioihin, seisotetaan esim. kokonaista häävierasporukkaa kameran edessä niin kauan, että heidän tenavaltaan saadaan peukku houkuteltua suusta pois kuvausta varten. Muut 60 henkeä seisovat paikoillaan naama hymyyn pakotettuna, että saataisko se kuva otettua. Tämmöisenkin tosiaan tunnen lähipiiristä. Asiaa ei auta se, että lapsen isä on melkeinpä vielä pahempi suorittaja ja kilvenkiillottaja.

olla oma itsensä, puhua itseään kiinnostavista asioista jne.

Minähän voin itse suodattaa toisten ihmisten juttuja.

Kahden tunnin automatkaa ei voida tehdä, kun lapsi on niin pieni ym. ym. Kylässä heillä ei voi käydä kuin sopimalla 1 kk etukäteen, kun on niin raskasta ja vaikeaa lapsen kanssa järjestää aikaa ja meneehän se jo puoli seitsemältä nukkumaankin. Kyseinen ihminen on tosiaan lopettanut lapsen saamiseen elämisensä muilta osin kokonaan.

jotka pysäyttävät koko muun maailman ja vaativat sitä sitten pyörimään heidän supervaikean arkensa mukaan.

Heidän vauvansa on tosi vaativa ja itkee lähes koko päivän. Yölläkään ei nuku, kun herää jopa kaksi kertaa syömään (vauva 7kk). Äiti on niin väsynyt kun ei saa nukkua koskaan. Omaa aikaa hänellä ei ole ollenkaan, vaikka käy vähintään kerran viikossa harrastuksessa (miehellensä myös yksi harrastuskerta/viikko). Pääsee myös vkl yksin shoppailemaan tms. Väh. kerran kuussa on palkattava lasten hoitaja (mll) että saa miehen kanssa viettää kahdestaan aikaa. Lapsella on oltava myös allergioita, koska ei nuku koskaan (kolmet päiväunet ja yöunet klo 20-07).



Tuo ärsyttää, kun koko ajan valittaa jostain, vaikka vauva on ihan normaali ja iloinen ja mieskin osallistuu sekä vauvan- että kodinhoitoon.

ylpeänä, että hänen nuorin lapsensa on vuoden! Niin ja so what?

Hän on tehnyt 2 lasta pienellä aikavälillä, onko se joku suoritus???



Minä kun taas en ole sikiävää sorttia vaan esikoisen ja pikkukakkosen väli oli 3.5 v ja seuraavien väli 2.5v. Ihan kiva.



Eli minua ärsyttää ihmiset jotka nostavat itseään jalustalle.



Tai tuli mieleen yksi tapaus. Hän kysyi minulta aikoinaan kun minulla oli vasta yksi lapsi 3v, että ei sitten ole enempää lapsia? (ei oltu nähty yli vuoteen). Vastasin vain, että ei ole. Olin kylläkin ihan alkuraskaudessa, mutta en halunnut sitä vielä kertoa niin aikaisessa vaiheessa. Tämä monen lapsen äiti, joka tiesi, että olen vaikeasti sikiävää sorttia (apukeinoja jouduttu käyttämään) sanoi, että " Jumala antaa lapsia kenelle tahtoo" .



Juu, näin on, mutta ei kovin kohteliaasti sanottu arasta aiheesta! Onneksi olin silloin onnellisesti raskaana, muuten olisin varmaan pahoittanut mieleni.

Hänen lapsensa saa puhua esim. minulle tai muille aikuisille miten sattuu, kun lapsi on aina " jossain iässä" ja kaveri ei komenna häntä koskaan. Lapsi on jo 6, joten näitä " hän on vain siinä iässä" juttuja on jo liiaksikin. Pienenä hän löi ja töni. Heitteli leluilla minun lapsiani jne..

Lapsi saa kaiken periksi, edes lapsen isä EI SAA komentaa, tai äiti suuttuu. Minäkin sain vihat päälleni, kun pistin lapsen pois leikistä, kun heitteli hiekkaa toisten naamalle. Hänen lapsessaan, kun ei ole mitään vikaa koskaan.



Toinen mikä ärsyttää, hän valittaa koko ajan jostain. Milloin väsyttää, työ on rankkaa, mies ei ymmärrä ja plääp plääp. Ei jaksa tuota valitusta ja välillä vähän hymyilyttää jaksaisiko hän minun elämääni ollenkaan, kun minulla lapsia on 2 ja työni on fyysisesti sekä henkisesti aika rankkaa. Kuljetan lapset hoitoon kävellen 6.30. Hänellä on auto ja lapsi menee hoitoon vasta 10.00, mutta sekin kun on niin RANKKAA! Ihmettelen vain, että eikö tuo valitus tee elämästä vielä rankempaa. Itse ainakin koen tuon turhana jupinana. Onneksi ihminen voi omalla asenteellaan vaikuttaa tuohon elämän rankkuuteen.

Äidit, joiden tiptop elämässa ainokainen 5v syö parsakaali-ateriansa tasan kello 11 kun muu perhe syö kello 12. Elämä on yhtä aikataulua ja ainaista luuttuamista sen hetken, johon ei ole sijoitettu harrastusta tai muuta menoa. Ja sitä valitusta miten vaikeaa elämä on lapsen kanssa, vaikka pieni ihminen istuu vieressä totisena.



Toisaalta ärsyttää äidit, joiden koti on kuin hiekkakuopan ja vanhaintavarainkaupan inventaariopäivän sekoitus. Lapsia on kolmelle isälle ja lapsipuolet päälle, kissaa, koiraa, marsua ja kania, joka lapselle omat ja hevosen puolikas päälle. Jokainen toki saa elää miten tahtoo, mutta pitääkö sitten valittaa kokoajan, että ei jaksa ja koti on aina kaaos ja seuraavassa lauseessa kuitenkin haaveillaan vauvan tuoksusta, niinkuin se siinä koiran- ja marsunpaskan seassa erottuisi.

Vierailija:

Hänen lapsensa saa puhua esim. minulle tai muille aikuisille miten sattuu, kun lapsi on aina " jossain iässä" ja kaveri ei komenna häntä koskaan. Lapsi on jo 6, joten näitä " hän on vain siinä iässä" juttuja on jo liiaksikin. Pienenä hän löi ja töni. Heitteli leluilla minun lapsiani jne..

Lapsi saa kaiken periksi, edes lapsen isä EI SAA komentaa, tai äiti suuttuu. Minäkin sain vihat päälleni, kun pistin lapsen pois leikistä, kun heitteli hiekkaa toisten naamalle. Hänen lapsessaan, kun ei ole mitään vikaa koskaan.

kummipojan äiti on juuri tuollainen ja se osasyynä varmaan teki miehestä kaljaan menevän ja he erosivat. Isä ei siis saanut mitenkään puuttua lapsen kasvatukseen.

Lasta ei koskaan kielletä mistään. He eivät saa siihen mitään kuria. Olivat yhdessä vaiheessa useita kuukausia soittamatta ja käymättä meillä, kun kielsin lasta omassa kodissamme leikkimästä koriste-esineillä...

Ja tällä lapsella on myös noita " vaiheita" . Kaikki tekeminen sallittua. Poika kuristi lastamme ja pojan äiti totesi pojalleen: " Pekka" älä niin lujaa hali, kun tyttöjä ei saa ihan niin lujaa halita! Ja hymyili herttaisesti päälle. Irroitin pojan lapsestani ja sanoin että anna olla viimeinen kerta kun yrität KURISTAA lastani. Halaamisesta se oli kaukana.

Lisäksi se on ' idin mielestä aivan normaalia että lapsi saa käyttäytyä ruokapöydässä miten sattuu; nousta pois pöydästä ja tulla takaisin, kulkea ympäri asuntoa ruokaa kädessä, haukkua ruokaa että saa herkkuja tilalle... Lelujen hajottaminen ja toisten kädestä repiminen on suotavaa... Suoraan sanoen inhoan kummipoikaani

Jatkuvasti kehuvat omia lapsiaan, heidän koulumenestystään, ulkonäköään ja mollaavat toisia. tällainen äiti on paras ystäväni ja ärsyttää. Toiseksi sellainen joka ei vahdi lapsiaan, kun tulevat kylään. Antaa lääppiä ikkunat, tyhjentää kirjahyllyn ym. mukavaa. Ja minä joudun kieltämään.

kolmanneksi ärsyttää äidit, jotka on joka asiaan neuvomassa ja ovat itse tietävinään kaiken lapsen hoidosta.

Neljänneksi marttyyriäidit, jotka elävät vain lasten ehdolla ja lapsilleen. Elämään ei saisi kuulua mitään muuta.

vii

välille. Minusta tällainen kysymys on täysin halpamainen ja typerä.