Lue keskustelun säännöt.
Mitä minun pitäisi tehdä (masennus)?
04.04.2015 |
Olen kohta 17-vuotias poika.
Opiskelen lukiossa ensimmäistä vuotta, arvosanani ovat hyviä (keskiarvo yli ysin), mutta minulle tulee usein olo, että mikään ei kiinnosta tai millään ei ole mitään väliä. Kouluun en oikeastaan jaksa edes kummemmin panostaa, teen pakolliset tehtävät kurssin aikana mutta kokeisiin en lue.
Ei mitään hajua, mitä teen tulevaisuudessa. Tuntuu, että tulen istumaan vain jossain kaupan kassalla koko loppuelämäni. Ärsyttävää kuunnella, kun kaikki muut puhuvat tulevaisuuden haaveistaan ja unelmistaan. Niitä minulla ei ole.
Elämä on minulle vain päivittäisten askareiden suorittamista, mikään ei saa mielenkiintoani heräämään. Mikään ei tunnu miltään. Ainoa motivaatio koulussa on hyvät numerot ja kaverit.
Minulla on myös vaikeuksia toimia sosiaalisissa tapahtumissa, käteni hikoilevat aina ja sydämeni hakkaa. En käytä lääkkeitä tai mitään päihteitä.
Mitä minun tulisi tehdä?
Kommentit (9)
Olin samassa tilanteessa kun sä vuosi sitten. :) Sittem päätin että ei se haittaa vaikka en tiedäkään mitä teen tulevaisuussa. Lähden au pairiksi lukion jälkeen ja muutenkin katselemaan maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juo paljon viinaa ja leikkaa molempien käsiesi suonet auki vinosti pituussuuntaan viiltäen. Hirttäytyminen pitkällä pudotuksella on myös hyvä vaihtoehto.
Pitäisin välivuoden ylppäreiden jälkeen. Mutta en käyttäisi välivuotta siihen, että eristyy muista, vaikka nyt tuntuu, että sosiaaliset tilanteet jännittää. Jos noi sun sosiaaliset tilanteen, missä sua jännittää nyt, tapahtuu koulussa tai tilanteissa, missä sua ei oikeesti kiinnostaisi edes olla sosiaalinen, niin älä vedä johtopäätöstä, että et pärjäisi luontevasti muunlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Sori liian pitkä lause!
Niin eli tarkoitan, että kouluaikahan on hyvinkin rajoittavaa aikaa nuoren ihmisen elämässä, oma persoonallisuus on hautautunut jonnekin sinne alle jne. Koita tehdä välivuoden aikana sinua rentouttavia asioita mutta erilaisia kuin ennen ja ihan vähän haastaviakin,mmatkustaa, harrastaa? Jne... Persoonallisuutesi pääsee "kukkaan" muualla kuin kouluympäristössä. Muistan itse, miten pelkäsin elämää lukioikäisenä ja vielä välivuoden ja yliopiston alussa... Voisin sanoa, että aloin olla sinut oman elämän ja nahkojeni kanssa vasta tuossa 25-30 vuoden aikana. Sitä ennen olin henkisesti ihan hukassa ja tyhjyyden tunteet tuntuivat eeppisiltä... Tunne-elämäkin kehittyy ja lopulta tasaantuu ja elämästä tulee lopulta ihan mukavaa ja tasapainoista.
Kiitos vastauksista. Tuo välivuosi voisi olla ihan hyvä ratkaisu, mutta miten voisin rahoittaa sen? Vanhempani eivät ainakaan maksa mitään, ja heistä haluan muutenkin eroon heti, kun olen täyttänyt 18. T. ap
Niin noh, onhan se hankalamman puoleista ajatella välivuotta, jos perhe ei anna rahallista/henkistä tukea. :/
mutta yritä vain olla itsepäinen ja kuunnella omaa sisintä, jos et koe olevasi valmis opiskelemaan heti ja et jaksaisi yksinkertaisesti panostaa siihen, niin eihän siinä opiskelussa silloin ole hirveästi järkeä.
Ylppäreidennjälkeenhän olet jo 18 vissin...eli saat kaikenlaisia tukia valtiolta, jos et vain tee mitään sinä välivuonna. Eli kylmästi vaan hyödynnä valtiontukia se aika. Kaikki ei varmaan hyväksy tällaista neuvoa, mutta minusta on fiksumpaa olla vuosi työttömyyskorvauksella, kuin ihan väsyneenä suorittaa kouluja koulujen perään. Jos vain väkisin koko ajan suorittaa, niin sillloinhan on vaara, että ajaa itsensä aivan lopulliseen piippuun ja joutuukin lopulta nostelemaan montakin vuotta sairaslomarahoja valtiolta, koska ei ole ajoissa tehnyt stoppia.
Elä mahdollisimman halvalla ja säästele rahaa kituuttamalla, sitten lähdet reppureissaamaan jne. Olet vaan itsekäs ja teet niinkuin haluat, kunns olet valmis opiskelemaan taas lisää/tiedät edes suunnilleen, mitä sinun kannattaisi opiskella. Saat tosi hyviä numroita ilmeisesti jo lukiossa nytkin, niin en liikaa stressaisi siitä, että et jaksa ihan täysilllä koko ajan panostaa oppimiseen nyt. Lukiossakin ihmisellä pitää olla jotakin joustonvaraa mokata/olla väsynyt. Mutta ylppärikirjoituksiin kyllä sitten lukisin ja panostaisin viimeisenä vuotena. Fiksuna pystyt siihen kyllä, vaikka et kokeisiin ole nyt jaksanutkaan hirveästi lukea. Mutta jos masennus nyt vetää oikeesti ihan piippuun sut, niin mene vaatimaan kuunteluapua jostakin. Masennuslääkkeet on vähän hankala asia, mutta kyllä niistä on apua jos kukaan ei kuuntele :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tee nytkin koko ajan asioita, mistä tulee hyvä mieli!! Elämä on sitä hassu juttu, että se tapahtuu parhaillaan, ei viiden, tai kymmenen vuoden päästä. Iästä riippumatta jokaisen elämä on aina yhtä levällään tai valmis. Nuorena toki on se miinuspuoli, että ilman toisten tai vanhempien tukea elämä voi olla hyvinkin haastavaa. Masennus on luonnollinen reaktio epäinhimilliseen tilanteeseen, mutta siitäkin voi päästä ylitse.
Maybe, you should live a little. -Dean Winchester
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua masentaa lisää, mutta olen 34v enkä vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona.
Voisit varmaankin ottaa yhteyttä kouluterkkariin tai kuraattoriin? Se, ettei saa nautintoa mistään eikä näe tulevaisuudessa mitään mitä odottaa, voi olla masennuksen oire.
Olen itse 19v tyttö ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, eli masennus on tuttu juttu mullekin. Toivottavasti saat asiaasi helpotusta, hyvää kesän odotusta :)