Miten suhtautuisit jos toinen nainen alkaisi jutella vaikka kahvilassa

Ei ole kahjoa. :) kannattaa vaan uskaltaa!

Mulla on kavereita löytynyt yhden tapahtuman majoituspaikan vessajonosta, rautatieasemalta ja sillä kun kaksi hieman eksyneen näköistä kohtasi ja totesi etsivänsä samaa rakennusta.

Minusta se ei ole kahjoa mutta ymmärrän niitä joille tuollainen lähestyminen on ahdistavaa.

Ilahtuisin. Usein käykin noin. Yhden ystävän kanssa alettiin juuri bussipysäkillä juttelemaan. Hän oli vaan niin hauskan persoonallisen näköinen, niin siitä häntä ihailin. Siitä se ystävyys lähti.

Olisin tyytyväinen! Ja ehdottomasti tahtoisin vaihtaa numeroa ja tavata uudelleenkin, jos kemiat kohtaisi :) t. Melko yksinäinen

Pitäisin aluksi ehkä vähän outona. Suomalaisilla kun ei tuollainen ole tapana. Mutta toki uudet kaverit aina kelpaavat. Ja paljon riippuu myös siitä syntyykö keskustelu luontevasti.

En usko että olisi sikakahjoa koska sikoja löytyy läheisyyttä käherrysliikkeestä.

Musta tuntuu että vain Suomessa toisten ihmisten lähestymistä voidaan pitää kahjona.

Ihana aloitus :) (vaikkakin melko epäsuomalainen..) Mutta anna mennä vaan ap!

Se olisi jonakin päivänä ihan kiva juttu, mutta jonakin toisena taas haluaisin olla mieluummin omissa oloissani. Vaatii ainakin tilannetajua, että ei ole liian päällekäyvä, vaan kuuntelee, että miten toinen reagoi ja jutteleeko vapautuneesti.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 20:40"]Se olisi jonakin päivänä ihan kiva juttu, mutta jonakin toisena taas haluaisin olla mieluummin omissa oloissani. Vaatii ainakin tilannetajua, että ei ole liian päällekäyvä, vaan kuuntelee, että miten toinen reagoi ja jutteleeko vapautuneesti.
[/quote]

Olen arka lähestymään joten en varmaan olisi kovin hyökkäävä.
Ap

Mäkin haluaisin uusia ystäviä. Mutta olen jo 45 ja lapset teinejä. En siis heidänkään kautta tutustu. Kavereita on mutta ei lähellä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 21:07"]Mäkin haluaisin uusia ystäviä. Mutta olen jo 45 ja lapset teinejä. En siis heidänkään kautta tutustu. Kavereita on mutta ei lähellä.
[/quote]
Minäkin olen nelikymppinen ja tarvitsisin uusia kavereita. Vaikeaa tässä iässä.
Ap

Kokeilemaan vaan! Tsemppiä!

Tuollainen olisi tosi mukavaa ja tervetullutta :)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 21:07"]Mäkin haluaisin uusia ystäviä. Mutta olen jo 45 ja lapset teinejä. En siis heidänkään kautta tutustu. Kavereita on mutta ei lähellä. [/quote] Minäkin olen nelikymppinen ja tarvitsisin uusia kavereita. Vaikeaa tässä iässä. Ap

[/quote]

Allekirjoitan täysin.  Lisäksi minulla on työ, jossa kyllä tapaan paljon ihmisiä, mutta ohimennen. Omalta paikkakunnaltani en tunne oikeastaan ketään. Asun pienessä kaupungissa.

Suhtautuisin ihan positiivisesti, mutta voisin mennä vähän lukkoon, en oikein keksi puhumista vieraille.

Rehellisesti. En ajattelisi sinun olevan kahjo, mutta kenties epätoivoinen ja vaikka kuinka mukavaa olisi se jutustelu kahvilassa ollut, mulla ei ole aikaa, resursseja tai haluja ruveta ystävystymään ihan tuntemattomien kanssa, koska se todellinen ystävystyminen vie kuitenkin sitä aikaa. En halua asettaa itseäni alttiiksi toisen ihmisen odotuksille itseäni kohtaan. Eri asia, jos ollaan vaikka samassa työpaikassa ja sitä kautta kunnolla tutustutaan ja sitten aletaan myös viettää enemmän aikaa vapaa-ajalla.

Eli toki voisi kokeilla munkin kanssa, mutta ei siitä mitään ystävyyttä syntyisi.

Enpä tiiä. Voisin kyllä vähän ahdistua. Mut toisaalta, jos juttu sujuisi hyvin ja olisit ihan täysjärkinen ihminen niin mikä ettei. Yleensä mä olen sekopää-magneetti ja suhtaudun tietyin varauksin tällaiseen normista poikkeavaan käyttäytymiseen.

Olisin otettu, varsinkin jos kyseessä ois joku ihana l-nainen.

Teen itse usein noin. Joskus tulee torjutuksi joskus ei. Useimmiten vaikka olis jonkin aikaa juttu sujunut niin ihmettelen suuresti miksi sitten tyrmätään kuitenkin. OIsko niin että jotkut luulee että niihin takertuu tai jotain.No ei voi voittaa jos ei koita. Mutta pliis olkaa avoimempia tyypeille. Se että pyydän numeroa ei meinaa että alan soitteleen sulle jatkuvasti. Vaan esim että toimin niin normisti. Tykkään jutella uusille ihmisille, ja pyydän numeroa ehkä jos juttua on tullut ja esim muutaman tunnin baarissa istuttu. Ei meinaa myöskään että olisin iskemässä ( välttämättä), Olen siis nuori nainen. Mutta ap:lle, älä ota nokkiisi jos tulee torjutuksi, ehkä jonain päivänä jotain hyvää osuu kohdalle.