Miksi tytöt ovat prinsessoja?

geeneistä johtuu, ja olen testannut omilla ja lastenlapsilla. esim, 6 kk poika mahallaan lattialla: valittavana oli auto ja kasa vaatteita. poika veti itsensä auton luo ja alkoi pyörittää yhtä pyörää sormella ja pärisyttää suutaan.(ei ole voinut mitään roolikasvatusta saada)

sitten 7-8 kk tyttö, sama testi . ryömi vaatekasan luo, nousi istumaan ja räpläsi n. tunnin niitä rytkyjä ihan paikallaan, vaikka kellahti väsymyksestä kumoon, niin vaatteiden räpellys jatkui.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 05:14"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:56"]

Hyödyllisempää on kyllä ulkona palloilu kuin joksikin satuolennoksi pukeutuminen. Kukin tyylillään.

[/quote]

Ei välttämättä. Satumaailma kehittää luovuutta, kun taas pallon potkijoista enemmistö kehittyy katsomaan telkkarista kun toiset potkii palloa ja juomaan kaljaa samalla.
[/quote]juuri uutisoitiin isosti siitä, kuinka liikunta parantaa erit. poikien oppimistuloksia.

Tätä on tutkittu paljon ja se prinsessavaihe on tytöille tärkeä kehitysvaihe osana minäkuvan muodostumista. En ole ostanut tyttärelle vaaleanpunaisia vaatteita tai mitään prinsessakamaa, mutta siitä huolimatta hän ihastelee kaikkea pinkkiä värinä ja tavaroina esim. kylässä. En ohjaa siis perinteisiin sukupuolirooleihin, mutta jos kiellän tai vastustan sisäsyntyisiä käyttäytymismalleja, on se minusta lapsen luontaisen identiteetin poissulkemista. Totuus on joka tapauksessa se, että naisen ja miehen biologia on kaikesta sukupuolineutraaliuden tavoittelusta huolimatta erilainen. Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä!

Apua, minkähän menetyksen oon kokenut, kun inhosin lapsena typeriä prinsessasatuja, kun ne oli niin tyhmiä kilttejä. En olisi koskaan halunnut olla kaltaisensa.

Ehkä tuon jäämisen vuoksi olen kyllä kovin naisellinen nykyisin. Pitkät hiukset, mieluusti korkokengät, ja käytän aina hameita.

Mieheni leikkii poikani kanssa, sanomattakin selvää etteivät mitään prinsessaleikkejä leiki, ja itse tykkään pukea ja laittaa taapero-tyttöni hiuksia.
Saavat sitten valita kyllä mitä pukevat päälleen kun osaavat itae pukea ja saavat valita leikkinsä.

Mun mielestä nykyään on lapsilla tiukempaa noiden sukupuoliroolien kanssa. Kasarilapsena me likat harrastettiin jalkapalloa, meille ostettiin lahjaksi autoratoja ja skeittilautoja ja leikittiin välillä sotaa, välillä barbeilla. Ei kukaan oikeastaan korvaansa lotkauttanut, ei silloinkaan kun kaverien veljet tuli mukaan kotileikkeihin.

Nykyään jotenkin riehutaan ihan hirveästi tämän asian kanssa. Jos joku tulisi lapselleni sanomaan että hänen kuuluu tehdä tai olla tekemättä jotain sukupuolensa perusteella, nauraisin päin naamaa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:44"]Tai keijukaisia? Pojat pelaavat jalkapalloa ja lätkää? Kertokaas mammat miksi?
[/quote]

Johtuisiko puhtaasti biologiasta mitäpä luulet? Voisiko olla, että eri sukupuolet luontaisesti kiinnostuvat eri asioista? Voisiko mitenkään olla näin?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:33"]Mun mielestä nykyään on lapsilla tiukempaa noiden sukupuoliroolien kanssa. Kasarilapsena me likat harrastettiin jalkapalloa, meille ostettiin lahjaksi autoratoja ja skeittilautoja ja leikittiin välillä sotaa, välillä barbeilla. Ei kukaan oikeastaan korvaansa lotkauttanut, ei silloinkaan kun kaverien veljet tuli mukaan kotileikkeihin.

Nykyään jotenkin riehutaan ihan hirveästi tämän asian kanssa. Jos joku tulisi lapselleni sanomaan että hänen kuuluu tehdä tai olla tekemättä jotain sukupuolensa perusteella, nauraisin päin naamaa.
[/quote]
Eiköhän se mene toisin päin, kun lapsen nimetki yritetään valita sukupuolueettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:59"]

geeneistä johtuu, ja olen testannut omilla ja lastenlapsilla. esim, 6 kk poika mahallaan lattialla: valittavana oli auto ja kasa vaatteita. poika veti itsensä auton luo ja alkoi pyörittää yhtä pyörää sormella ja pärisyttää suutaan.(ei ole voinut mitään roolikasvatusta saada)

sitten 7-8 kk tyttö, sama testi . ryömi vaatekasan luo, nousi istumaan ja räpläsi n. tunnin niitä rytkyjä ihan paikallaan, vaikka kellahti väsymyksestä kumoon, niin vaatteiden räpellys jatkui.

[/quote]

Ihminen havainnoi ympäristöään pitkälle oletusten perusteella. Jos sinä oletat, että pojat valitsevat aina auton ja tytöt vaatekasat, huomaat tilanteet, joissa he näin toimivat, ja alat vahvistaa heidän käyttäytymistään reaktioillasi. Pienet lapset kun haluavat miellyttää aikuista, johon heillä on turvallinen kiintymyssuhde. Vaatii aikamoista itsetuntemusta ymmärtää, mikä osa havainnossa on omaa oletusta.

Esimerkiksi tuo 7-8 kk vanha tyttövauva ei kyllä oikeasti varsinaisesti tainnut vielä olla kiinnostunut niistä vaatteista, vaan erilaisista materiaalipinnoista. Tämähän on hyvin tyypillistä tuon ikäisille, kumpaakin sukupuolta oleville vauvoille, että heille tehdään leluja ja kirjoja, joissa on mielenkiintoista tutkittavaa. Mutta jos siinä sitten on äiti/isoäiti rakkaudentäyteisellä äänellä hihkumassa jotain tyyliin: "Kattokaa kuinka tuo meiän prinsessa on kiinnostunut vaatteista!", niin ihmekös tuo jos sitten myöhemmin lapsuudessa lapsesta tulee se vaatteista kiinnostunut prinsessa.

Oon tosi prinsessa. Mitä nyt oon viimeset 3pv myrkyttäny ja siivonnu poikaystävän kämppää yksin, koska sinne sattu pien ötökkäongelma ja poikaystävää inhotti ne ötökät niin paljon, että muutti väliaikaisesti porukoilleen.

N17

En kyllä tiedä. Ottaa kai multa mallia. 2v tyttö siis käyttää koruja, rakastaa käsilaukkuja, "meikkaa" leikisti, hoitaa ja hoivaa nukkeja ja pehmoleluja, tekee ruokaa leikkikeittiössään jne.. En ole mitään noista tuputtanut hänelle, alkoi itse tekemään. Meillä on myös semmoisia perinteisiä "poikien" leluja kuten pikkuautoja. Niillä kyllä leikkii silloin tällöin mutta enemmän on mieltynyt noihin nukkeleikkeihin. Leikkii kyllä myös sukupuolineutraaleilla leluilla kuten Legoilla ja palapeleillä.

En mä näe miksi on niin kauhean väärin jos tyttö haluaa olla tyttö, tai poika tahtoo olla poika. Tietenkin se on väärin jos tyttö haluaa leikkiä autoilla mutta vanhemmat eivät anna vaan tyrkkäävät aina sen nuken syliin.

Miksi lasten leikit herättävät näin paljon tunteita? Miksi vanhempia jopa syyllistetään lastensa mieltymyksistä?
Itse olin poikamainen tyttö. Leikin sotaa naapuruston poikien kanssa, kiipeilin puissa, rakentelin outoja teknisiä härveleitä. En osannut hoitaa nukkeja enkä ymmärtänyt prinsessaleikkejä. Leluiksi sain enimmäkseen nukkeja, mistä syystä leikin veljeni leluilla. Äitini tykkäsi pukea minut vaaleanpunaisiin röyhelöihin, joita häpesin todella paljon.
Kokemuksistani huolimatta olen sitä mieltä että prinsessa- ja kotileikit ovat aivan yhtä hyödyllisiä ja tärkeitä kuin aktiivisemmat riehumisleikit ja pallopelit. En jaksa käsittää sitä että poikien tekemiä juttuja pidetään tärkeämpinä. En myöskään sitä että miesten juttuja pidetään usein tärkeämpinä kuin naisten juttuja. Akkojen kotkotuksista olen kuullut puhuttavan :(
Poukamaisesta lapsuudesta huolimatta olen nykyään tavallinen perheenäiti ja pidän itseäni naisellisena. Mitä nyt olen miesvaltaisella alalla töissä, tekniikka kiehtoo edelleen.

Prinsessa-pelleily on äitylien pitkittynyttä nukkeleikkiä ja kuvastaa heidän omia sisäisiä toiveitaan.

Jaa-a. Ei ole prinsessoja näkynyt meillä päin. Tyttö tekee sanaristikkoa ja poika lueskelee. Alakerran tytöt kuulostavat karjahtelevan ja juoksevan tällä hetkellä. Ootko kasvattanut vanhanaikaisiin roolimalleihin, ap?

No huhhuh :D itse olin prinsessa taaperoiässä, kouluiässä poikatyttö.
Ei se kasvatuksesta ole kiinni

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 05:14"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:56"]

Hyödyllisempää on kyllä ulkona palloilu kuin joksikin satuolennoksi pukeutuminen. Kukin tyylillään.

[/quote]

Ei välttämättä. Satumaailma kehittää luovuutta, kun taas pallon potkijoista enemmistö kehittyy katsomaan telkkarista kun toiset potkii palloa ja juomaan kaljaa samalla.
[/quote]
Mututtaa

Mun tyttö saa kyllä olla millainen haluaa. En aio rajoittaa leikkejä tai vaatteita. Omistaa nytkin (on 8 kk) sekä poikamaisempia vaatteita kuin täysin tyttömäisiä vaaleanpunaisine sydämineen. Lelutkin ovat laidasta laitaan. Mutta toki hän varmaan esimerkkiä minusta ottaa, kun meikkaan, laitan hiuksia ja valitsen vaatteita. Nytkin nököttää haltioituneena vieressä kun meikkaan.... Mutta mikään pakko ei ole prinsessa olla.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:56"]Prinsessa-pelleily on äitylien pitkittynyttä nukkeleikkiä ja kuvastaa heidän omia sisäisiä toiveitaan.
[/quote]

Höpöhöpö. En itse tykännyt leikkiä pienenä yhtään nukeilla. Minulla ei siis ole minkäänlaisia prinsessaleikkitoiveita tyttäreni suhteen, mutta kun hän haluaa kaivaa kaapista vaatteita ja tykkää leikkiä niillä, niin en tottavie sitä kiellä!

Ehkä sekin jotain kertoo, että kaksivuotias poikani otti puuterirasiani ja lattiaharjan jotka meikin ja siivouksen sijaan olivat maila ja kiekko.

Lapset katsoo vanhemmista sen mallin. Poikani varasti taapero-iässä meikkini ja meikkasi niillä naamansa :D halusi siivota kaverina ja tykkäsi leikkiä sukulaistyttöjen kanssa.
Sitten kasvaessaan alkoi ottaa mallia isästään (miehinen mies) , valitsee vaatteitansa sen perusteella mitä isällä on päällä, tahtoo olla yhtä iso ja "voimamies niinku isi"..