La heinäkuussa, harkitsen adoptiota.

Olen ihan hermoraunio. En muista koska olisin viimeksi nukahtanut varttia pidemmäksi ajaksi ilman painajaisia. Olen raskaana ja yksin. Asuin yhdessä poikaystäväni kanssa, kun tulin raskaaksi. Olin heti sitä mieltä, että abortti on oikea ratkaisu. Olen 21-vuotias eikö minulla ole töitä. Poikaystävän pienellä palkalla elimme, lapsi ei saisi elämää, jonka ansaitsisi kanssamme. Poikaystävä kuitenkin suostutteli minut pitämään lapsen. Hän sanoi, että kyllä me pärjäämme. Tammikuussa poikaystävä ilmoitti ettei homma toimi. Syytti minua, että olisin muka tahallani tullut raskaaksi. Hän sanoi, että olisi nyt minun itsekin pitänyt tietää, että todellisuudessa juttumme ei toimi. Hän heitti minut ulos kodista (alunperin oli siis hänen kämppänsä). Olen edelleen ihan rikki. Hän suostutteli minut pitämään lapsen (eikä varsinkaan yksin ole varaa mihinkään) ja nyt koko homma on minun syytäni?!