Lue keskustelun säännöt.
Ainoa ihminen jota rakastan on vaimoni.
02.04.2015 |
Hänen puolesta olisin valmis tekemään käytännössä mitä vaan. Toki meidän syntymätöntä lasta kohtaankin alkaa kerääntyä tunteita, mutta rakkaudesta en tässä vaiheessa vielä aivan puhuisi. Tai mitenhän sen selittäisi. Luulen että tarvitsen ihokosketuksen vauvaan tai vähintäänkin ultrakäynnin, jossa vauva näyttää vauvalta, ennen kuin suuremmat tunteet tulevat.
Kyllä minussa jotain vikaa täytyy olla.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sussa ole vikaa. Jos rakastat vaimoasi, rakastat kyllä vauvaasi, kunhan tutustut häneen. Munkin mies rakastaa pientä suloista tyttövaivaa, vaikka luuli, ettei osaa.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:28"]Et rakasta edes äitiäsi/isääsi?
[/quote]
Heissä ei valitettavasti ole mitään rakastettavaa. ap
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:28"]Ei sussa ole vikaa. Jos rakastat vaimoasi, rakastat kyllä vauvaasi, kunhan tutustut häneen. Munkin mies rakastaa pientä suloista tyttövaivaa, vaikka luuli, ettei osaa.
[/quote]
Toivottavasti näin käy minullekin! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset rakastakaan mua? Eilen annoit vähän toisenlaisen vaikutelman. Mä rakastan sua.
Sama mun miehellä. Lisäksi rakastaa lapsiamme, mutta ei ihan samalla tavalla kuin minä. Minä olen äitinä valmis vaikka mihin lasten puolesta, mies on rakkaudessaan lapsia kohtaan paljon itsekkäämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti. Vauvassa on teitä molempia. Jos rakastat itseäsi ja vaimoasi, mikset rakastaisi lastasi.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:31"]Mikset rakastakaan mua? Eilen annoit vähän toisenlaisen vaikutelman. Mä rakastan sua.
[/quote]
Kyllä mää sua rakastan, miten se nyt pääsi unohtumaan! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas :D Minä olen se, jolla on se vauva mahassa ja minäkään en koe mitään konkreettisia tunteita, kun raskaus on vasta niin alussa. Miestäni rakastan ja tiedostan olevani raskaana, mutta en tosiaan voi rakastaa, jotain, joka on hädintuskin vielä olemassa ja mitä vaan voi sattua. Ihan rauhallisesti otetaan ja katsellaan miten käy. Eihän kaikki äiditkään kiinny lapseensa edes syntymän jälkeen. Tunteet heräävät sitten kun heräävät, jos heräävät. Ehkä tämä alkaa tuntumaan todellisemmalta, kun maha alkaa kasvaa ja ultrassakin näkyy jotain muuta, kun epämääräinen sikiöpussi.
Ei tarvitsekaan rakastaa. On ihan luonnollista sekin ettei tunnesidettä synny syntymättömään lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa.. Joskus saattaa mennä aikaa ennen kun syntyy kunnolla syntyneeseen lapseenkin.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:28"]Et rakasta edes äitiäsi/isääsi? [/quote] Heissä ei valitettavasti ole mitään rakastettavaa. ap
[/quote]
Niinpä. Meissä on niin moneksi, niinkuin myös on vanhemmissamme. Kuitenkin monasti sitä huomaa vasta siinä vaiheessa kun vanhemmista aika jättää, että jotain tunteita heitäkin kohtaan on ollut olemassa. Joillain ne on vain painettu alitajunnan taakse piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en rakasta mun äitiä, tai siskoa.en oikeestaan ees pidä heistä mutta on pakko "rakastaa" kun niin pitää tehdä, ihan epänormaalia jos ei tykkää tai rakasta. Miestäni ja lapsiani rakastan, pyyteettä, ehdoitta, niitä jotka on tullu mun elämään aikuisena.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 18:27"]Hänen puolesta olisin valmis tekemään käytännössä mitä vaan. Toki meidän syntymätöntä lasta kohtaankin alkaa kerääntyä tunteita, mutta rakkaudesta en tässä vaiheessa vielä aivan puhuisi. Tai mitenhän sen selittäisi. Luulen että tarvitsen ihokosketuksen vauvaan tai vähintäänkin ultrakäynnin, jossa vauva näyttää vauvalta, ennen kuin suuremmat tunteet tulevat.
Kyllä minussa jotain vikaa täytyy olla.
[/quote]
Minäkin rakastan vaimoasi. Mun lisäksi sitä on pannut puoli Turkua. Olet nolo Impotentti joka joutuu maksamaan toisen miehen lapsen kulut.
Ei sussa mitään vikaa ole. Ihan normaalia.