Ootko ollut lätkässä ulkomaalaiseen?
Minkämaalainen oli ja mikä erityisesti toisessa viehätti?
Kommentit (18)
Olen aina ihastunut miehen kauniisen hymyyn, ja näin tälläkin kertaa. Merkitystä ei ollut sillä, että mies oli ulkomaalainen.
Olosuhteista johtuen asia ei pidemmälle edennyt. Edelleen haikailen häntä ja mietin oliko siinä " onneni, jonka ohi kuljin" .
Jenkin kanssa seukannutkin, tosin oli kymmenen vuotta vanhempi ja hauskin tapaamani ihminen, siinä ei ulkomaalaisuudella ollut merkitystä.
Mieheni on albanialainen ja mihin hänessä ihastuin, oli yksinkertaisesti luonne. Hän oli todella iloinen ihminen, joka puhui paljon, jutteli mukavia, vitsaili jne., mutta osasi olla myös vakava ja ottaa asiat tosissaan. Miehessäni löytyy samassa paketissa sekä leikkisää poikamaisuutta että sellaista miehistä voimaa - vakautta, luotettavuutta ja älykkyyttä, jota miehessä arvostan.
romanialaiseen mieheen, ei mitenkään eksoottinen ulkonäkö, vaan luonne tosi ihana, toiset huomioon ottava, herkkä ja syvällinen.
Se tärkein, se johon kunnolla rakastuin, on britti. Mikä nyt sitten viehätti? Koko ihminen: luonteensa, puheensa, olemuksensa, hän itse ihan kokonaan.
Miehessä viehätti hyvät käytöstavat, huumorintaju, lapsirakkaus, luotettavuus, keskustelutaito, rehellisyys.
Naimisissa ollan ja kolme lasta. Niin, ja mies on Angolasta.
jonka kanssa lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi suhde. Pidimme kyllä yhteyttä pitkään (useamman vuoden) mutta lopulta välimatka erotti. Ihastuin hänen tapoihinsa kohdella naista, niin kohtelias ja huomioonottava, hauska ja huumorintajuinen ja loistava rakastaja! Nyt olen ollut naimisissa 10v. supisuomalaisen kanssa ja tuosta romanssista on n. 15v. mutta joskus mietin, missähän olisin nyt jos olisin sittenkin lähtenyt silloin hänen luokseen Saksaan.
sorttia. Lisäksi kun on lapsiakin. Kukin petaa tavallaan. Eipähän juo eikä polta. Jotain positiivista sentään löytyy.
kaikkine ranskalaisine piiirteineen, se oli sitä ihanaa nuoruusaikaa ja kesäromanssi vaihtarina ollessani. Tosin sitten tapasin kyllä vielä ihanamman suomi-pojan:) melkein 13 vuotta sitten ja loppu on historiaa...
Lapsi tullut ja paluusta Suomeen ei enaa suunnitella.
Ihana maa!
hyvä tyyppi kaiken kaikkiaan, ja molemmat oltiin tietty nuorena kovasti innostuneita toisistamme... eksoottisuus taisi viehättää molempia? Ihastus lopahti kundin olemattomaan kielitaitoon ja välimatkaan, mutta ystävyys jäi ja on kestänyt 16 vuotta, meidän molempien avioliitot ja välimatkan. Aina kun nähdään, niin on mukavaa yhdessä ja tää tyyppi on mun miehenkin hyvä kaveri...
Brittimiehen nimittain ja kivaa on, kulttuurierot kylla heijastaa suhteeseen mutta taitaa myos ikaero siihen olla syyna. En pysty kuvittelemaan olevani suomalaisen miehen kanssa, syyta en osaa sanoa. Kivaa on silloin kun sita on! ...taitaapa niin olla ihan minka maalaisen kanssa vaan?
Mieheni on perherakas, hyva keskustelija, hyva huumorintaju, saa minut nauramaan joka paiva, ja han pitaa hyvaa huolta minusta ja lapsistamme.
En ole ikina katunut paatostani menna hanen kanssaan naimisiin ja muuttaa ulkomaille.
Itse olen rakastunut marokkolaiseen mieheeni :) Ja aikaisemmin olen ollut ihastunut mm. portugalilaiseen, ranskalaiseen ja sveitsiläiseen. Tosin ne olivat vain ihastuksia :)
(en siis ole se irkkumieheen ihastunut, mutta ihmettelin kenelle sana irkku ei ole tuttu)
Ihastuin miehessäni hänen ihaniin ruskeisiin silmiinsä ja hyvään sydämeensä.
kääntyi muslimiksi. Tsemiä sulle.
ootteko?