Onko normaalia, ettei halua tehdä lasta, koska pelkää...

Näkemyksiä?

Ei siitä välttämättä tule ollenkaan kaltaistasi, vaan miehesi kaltainen.

Et ole ainoa. Olen kärsinyt masennuksesta 11 -vuotiaasta, eli puolet tähänastisesta elämästäni. Tuntuisi jotenkin itsekkäältä tehdä lapsi, jos hän joutuisi kokemaan saman. En toivoisi tätä kenellekkään. 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:29"]Ei siitä välttämättä tule ollenkaan kaltaistasi, vaan miehesi kaltainen.[/quote]

Riski on kuitenkin huomattava. Kauhea vastuu vääntää kakara, kun ei voi olla vuorenvarma edes siitä, että jaksaa itse vastata sen tarpeisiin, saati sitten siitä, tuleeko kakarasta onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:38"]Tuntuisi jotenkin itsekkäältä tehdä lapsi, jos hän joutuisi kokemaan saman. En toivoisi tätä kenellekkään.[/quote]

Sepä se. Ainakin omat ongelmani ovat selvästi äidiltäni lähtöisin ja kotioloista yleensä. Miksi ne eivät siirtyisi eteenpäin? 

Ootko kenties kärsinyt masennuksesta ja onko sulla siihen edelleen taipuvaisuutta? Itse olen ja olen 33 ja lapseton.  Tuntuu ettei tähän maailmaan oikein kannata tehdä lapsia, pahemmaksi vaan menee kaikki: Sodan uhka on todellinen ainakin tulevaisuudessa, sekopäät lisääntyy ja tappaa ties kenet tuosta noin vaan, töitä on mahdotonta saada ellei sitten halua olla lähihoitaja jne. Voi toki olla että muutan vielä joskus lapsen hankkimisen suhteen mieleni, mutta en ainakaan näillä näkymin. Mutta olen ainakin sitä mieltä että jos lapsen hankkii sitä pitää haluta ihan tosissaan, ja olla valmis unohtamaan oma elämänsä sitten ja elää lapsen ehdoilla.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:42"]Mutta olen ainakin sitä mieltä että jos lapsen hankkii sitä pitää haluta ihan tosissaan, ja olla valmis unohtamaan oma elämänsä sitten ja elää lapsen ehdoilla.[/quote]

Se hyvä puoli nykyajassa on, että lapsiarjen totuuskin nousee netissä esiin. Monille se on hirvittävän rankka. En oikein tiedä, olisiko minusta siihen. Joku siitä juuri kirjoitti.

http://www.lily.fi/blogit/mun-elama-milloin-siita-tuli-nain-ihana/miten-se-arki-muuttuu

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:38"]Tuntuisi jotenkin itsekkäältä tehdä lapsi, jos hän joutuisi kokemaan saman. En toivoisi tätä kenellekkään.[/quote]

Sepä se. Ainakin omat ongelmani ovat selvästi äidiltäni lähtöisin ja kotioloista yleensä. Miksi ne eivät siirtyisi eteenpäin? 

[/quote]

Masennus on periytyvää, omalla äidilläni diagnosoitu myös. :/ t. 4

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:42"]Mutta olen ainakin sitä mieltä että jos lapsen hankkii sitä pitää haluta ihan tosissaan, ja olla valmis unohtamaan oma elämänsä sitten ja elää lapsen ehdoilla.[/quote]

Se hyvä puoli nykyajassa on, että lapsiarjen totuuskin nousee netissä esiin. Monille se on hirvittävän rankka. En oikein tiedä, olisiko minusta siihen. Joku siitä juuri kirjoitti.

http://www.lily.fi/blogit/mun-elama-milloin-siita-tuli-nain-ihana/miten-se-arki-muuttuu

[/quote]

Niinhän se on. Itsekin olen seurannut kavereiden lapsiarkea, ja ollut itse lapsenvahtina ja todennut etten mä varmasti jaksaiskaan moista. Varmaan se masennustausta vaikuttaa siihen ettei jaksa niin paljoa kuin muut. Ja se että haluaa kuitenkin pärjätä työelämässäkin ja menestyä.

-7

Minä olen aina tiennyt että haluan lapsia ja nyt niitä onkin, kaikki jo isoja. Siskoni taas ei halunnut lapsia juuri siitä syystä, että vastuu tuntui liian suurelta. Tänä päivänä meillä on mahdollisuus punnita asiaa eikä lapsia ole pakko hankkia. Lapsia ei myöskään hankita eikä kasvateta yksin. Varsinkaan niitä ei kannata hankkia silloin, jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, jos häneen ei voi luottaa eikä perhepiiriä ole auttamassa tarpeen tullen.

Joo aika monista ihmisistä tulee onnettomia, ja tietysti se on  äidin syy  täysin.

.