Toinen toiveissa, mutta vielä ei ole aika. Onko muita?

... siinä mielessä huvittavaa, että esikoinen on vasta 4 kk ja viikon kuluttua olen menossa korjausleikkaukseen kun ei synnytyksessä tehdyt ompeleet menneetkään ihan putkeen.

Mut joo... haaveita olis kakkosesta. Mut ne saa vielä odottaa... ensin pitäis palata hetkeks töihin ja sekin on vasta puolen vuoden kuluttua... niin ja tulla itse kuntoon :-D



Mutta ainahan sitä voi kuumeilla :-)

Kakkosessa myös ajatukset usein täällä päin. Esikoinen nyt pian 7 kk. Paljon ajatuksia risteilee päässä, että koska olisi hyvä aika. Mun pitää myös ensin pingertää opinnot loppuun, koska uskon, että kahden kanssa se on vaikeampaa. On se kumma miten raskauspahoinvoinnit ynnä muut ei lannista mieltä vaantaas olisi valmis läpikäymään mahamatkan! ;) Ehkäpä toisella kertaa ajatukset ovat hiukan erilaisia. Ainakaan uusi synnytys ei pelottaisi.

Olen kyllä päättänyt odottaa ehkä niinkin kauan kun esikoinen on sellainen 2-3. Mutta minkäs tee jos kuume nousee.....Ei siinä auta järki!



Mutta ne hetket, lapsi juuri syntynyt, pieni vastasyntynyt hitaine liikkeineen ja katseineen, hetki kun pääsee kotiin sairaalasta, pieni pyykki....hmmmmmm :)



Haaveillaan

Toivoo,

Deux ja poikonen

Heissan



Mulla poika just 6 kk. Menkat alkoivat 2 kk synnytyksen jälkeen ja siitäpä lähtien ollaan jo yritetty tosissaan uutta vauvaa. Toiveena olisi kovasti saada luomusti vauva, kun tämä ensimmäinen tuli neljän vuoden yritysten jälkeen ICSI hoidolla. Kyseessä oli selittämätön lapsettomuus, eli kummankin toiminta ihan normaalia. Nyt jo neljän kierron jälkeen hätäilin, että taasko tässä käy näin ja soitin lapsettomuuspolille, että tarviisko jo alkaa huolestumaan, mutta sanoivat, että mahdollisesti munasolu ei irtoa vaikka menkat onkin, kun imetän edelleen. Kuulemma täytyy odottaa heidän apujaan siihen, kun imetys on kokonaan päättynyt ja yksi kierto sen jälkeen katsoa. Jännitellään nyt joka kuukausi, että mitenkäs on käynyt. Toivottavasti kuitenkin onnistuu ihan itsestään. Täytyy iltarukouksessa muistaa Luojalta apua pyytää ja tietenkin kiittää tästä kultaakin kalliimmasta esikoisesta!



Oikeaa aikaa ei meillä ole mietitty ollenkaan. 24 vuotias olin, kun alettiin yrittämään esikoista ja onneksi ei jääty odottelemaan oikeaa aikaa, sillä melko pitkäksi venähti tuo odottelu! Jos tuon olisi tiennyt, olisin vielä aikaisemmin tositoimiin alkanut. Turhapa sitä on tietenkin nyt enää jossitella. Oikeaa aikaahan ei tunnu koskaan tulevan jos sitä aikaa ei itse itselleen järjestä!



Yrittämään vaan kaikki, jotka vähääkään niin ajattelevat. Elämä on kuitenki suhteellisen lyhyt ja lapset vain hetken pieniä.



Terveisin

mine + poju 6kk

täällä olis kans yks jolla olis vähän vauvakuumetta ilmas...:)

tyttöni on kohta 7kk ikäinen.mutta " taloudellisesti" ei vielä ole aika toista hankkia,ku lainat pukkaa päällä ja töissäki pitäs yrittää kohta ruveta käymään...:( (tammikuussa onneks vasta)

jos lainoja ei olis tms.ehkä voisin ruvetakki yrittämään toista,mutta ajattelin käydä täs välis jonku aikaa töis,ehkä ens syksynä sit...:)

vähän on kammoa jäänyt ku jouduin esikolla raskauspahoinvoinnista sairaalaan ku mikään ei pysynyt sisällä pariin päivään ja mä laihduin koko ajan...mutta ei sitä liikaa kannata murehtia!:)

tsemppiä muille jotka haluavat vauvan nyt!:)





sande&pikku-neiti

täällä myös! Vauvamme on vuoden ja minä jo kaipaisin vastasyntynyttä syliin.. Mies vaan ei vielä lämpene ajatukselle, sillä tää vuosi on ollut todella raskas ja vähäuninen, eikä arki vieläkään suju takkuamatta.Ja parisuhdettakin pitäisi ehtiä kai hoitaa ennen kuin ollaan taas samassa jamassa ;) Niin, ja kyllä siihen vauvan alullepanemiseenkin tarvittaisiin vähän eforttia..

Mutta kummallinen on ihmisluonto, samaan hullunmyllyyn olisin valmis vaikka heti, mutta nyt ei auta kuin odottaa, että mieskin alkaa toeta.

Sandy

Olen vähän eri tilanteessa kuin te muut, joilla edellinen on vielä aika pieni.



Meillä on 2v2kk ikäinen poika, jonka piti saada pikkusisarus elokuussa. Sain kuitenkin jo helmikuussa keskenmenon, josta toipuminen kesti yllättävän pitkään fyysisestikin.



Kun muuten olisimme voineet yrittää uudelleen, alkoi parisuhde mennä karille kunnolla, rankka vauvavuosi takana ja keskenmeno kai oli se viimeinen pisara. Luottamus koki kovia kolauksia, ja vieläkin haavoja paikkaillaan...



Sitten palasin työelämään, ja nyt olen pitkin hampain päättänyt ajatella järkevästi ja pysyä työelämässä sen aikaa, että saamme taloutemma vakaalle pohjalle. Kuitenkin syli huutaa tyhjyyttä ja vauvan kaipuu raastaa sydäntä. En osaa kuitenkaan vielä puhua vauvakuumeesta, kun on pakko lykätä haavetta eteen päin... Päätös on yhteinen, mutta minulle vaikea.

Meillä esikoispoika on nyt vasta 4 kuukautinen ja olen haaveillut toisesta jo kuukauden päivät ainakin. Aiomme kyllä odottaa ainakin muutaman kuukauden ennen kuin vauva saa tulla jos on tullakseen. Lääkärikin sanoi, että sitten kun tuntee, että on " paikat kunnossa" , niin voi ryhtyä seuraavaa yrittelemään. Vielä ei tunnu aivan siltä. Mulla on myös opinnot vielä kesken, jotka on pakko saada vuoden sisällä valmiiksi, joten sekin vähän pistää jarruja. Alkuraskaus oli mulla sen verran väsyttävä, että pelkään opintojen taas jäävän, jos nyt heti tulisin raskaaksi.

Meillä esikoinen täyttää kolmen viikon kuluttua 1 v. Nyt on alkanut meikäläisellä vauvakuume nostaa päätään. Mieskin haluaisi toisen.



Raskaus oli vaikea, issias niin paha etten päässyt kävelemään. Synnytys kamala. Pojalla todettiin sydänvika ja tässä odottelemme leikkausaikaa.



Ajattelin että ' ei todellakaan toista' . Mutta niin se mieli muuttuu ja kyllä sitten kun pojan leikkaus on ohi ja hän on toipunut niin toista olisi kiva ruveta yrittämään.



Juuri hetki sitten mieheni kysyi että mikä tulisi nimeksi jos tulisi toinen poika. Tytön nimi kun vielä pätee jos tyttö tulisi.



Tällainen tarina ja kuumeilu meillä!



romi & poika reilu 11 kk

ja usealla taisi olla sikäli sama tilanne, että opinnot pitäisi/haluaisi viedä ennen toista loppuun.



:)