Oon elänyt vuosia pelossa. Ette usko mitä siitä seurasi.
Oon 20-vuotias tyttö ja oon koko ikäni tuntenut vetoa tyttöihin. Oon kuitenkin aina pelännyt tätä puolta itsessäni eikä tätä pelkoa ole vähentänyt perheeni vahva usko ja homofobinen kielenkäyttö. Aina on tuntunut siltä ettei kukaan hyväksy ja että ei elämässä vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin joko elää valheessa tai sitten pääättää elämä jollakin mahd. helpolla tavalla.
Nyt oon vihdoin päässyt itsemurha-ajatuksista eroon ja edessä ois TREFFIT tytön kanssa (kiitos tinderin). Jännittää ja tuntuu siltä että petän itseäni ja perhettäni. Nyt ahdistaa ja tuntuu siltä etten ole ollenkaan kykeneväinen parisuhteeseen kenenkään kanssa.
Ajattelin että voisin yrittää vielä deittailua miesten kanssa, mutta pelottaa se inhon tunne mikä siitä seuraa.... Mitäs mieltä olette? Pitäiskö harkita parannusta tai parantumista vielä lisää vai uskaltautua treffeille?
Kommentit (26)
Sun on pakko elää omaa elämääsi. Et voi olla kaapissa loputtomiin. Tai ole kaapissa vain perheeltäsi.
Kiitos! Itsekin kävin juttelemassa muutaman kuukauden ajan psykologin kanssa, mutta en saanut tätä "vaikeinta"/suurinta asiaa sanotuksi, keskustelimme vain muista asioista.
Haluaisin kovasti kertoa äidille, koska kaikki hänen homofobiset kommenttinsa satuttavat paljon... Toisaalta tilanne voisi mennä pahemmaksikin, jos hän alkaisi kohdistaa paheksuntaansa suoraan minuun.
Niin ja tsemppiä sinullekin ap!! :)
17