Perhe-elämän parhaimmat puolet?
Luin keskustelua perhe-elämän kamalimmista puolista ja alkoi mietityttää lasten hankkiminen. Joten kehukaa nyt miten ihanaa perhe-elämä on!
Kommentit (13)
Rakkaus. Nauru. Kaikki tuntuu hyvältä. Niistäkin jutuista, joita tekee yksin, saa eri tavalla irti. Rankat asiat kestää paremmin. Vertaan siis vain itseeni ja aikaan ennen miestä ja lapsia.
.
Saat paljon yhteiskunnan tukia ja etuja. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä tekisit elämälläsi. Voit saada tiikerijuovia ja olla tiikeriäiti, ostaa lapsellesi tiikerimuroja.
Ei lapsia ole hankittu sen takia, että lapsiperhe-elämä on ihanaa vaan siksi, että luotettavaa ehkäisyä ei ole ollut saatavilla. Ajatus siitä, että vanhemapana olemisen pitäisi olla jotenkin erityisen kivaa ja henkilökohtaisesti palkitsevaa, on todella uusi.
Ei lapsia ole hankittu sen takia, että lapsiperhe-elämä on ihanaa vaan siksi, että luotettavaa ehkäisyä ei ole ollut saatavilla. Ajatus siitä, että vanhemapana olemisen pitäisi olla jotenkin erityisen kivaa ja henkilökohtaisesti palkitsevaa, on todella uusi.
Valtava rakkauden määrä, vauvan katse ja hymy kun haen hänet sängystään, pieni nauru, mieheni lepertelemässä vauvalle..Perhe <3
Pehe-elämässä ei ole noita pahoja puolia. Perhe ei niitä tuo ihmisen elämään vaan ihmiset jotka ei ota huomioo toisia ihmisiä. Sellaiset ihmiset aiheuttaa hankaluuksia toisille muuallakin.
Perhe-elämä on ihanaa jos siihen kuuluu ymmärtäväisiä ihmisiä. Perheelämään ei kuulu toiselle huutaminen, manipuloiminen, toisen hyväksi käyttäminen ym
- On mukavaa tuntea kuuluvansa yhteisöön. Perhe on yksi yhteisö.
- Musta on tosi kivaa tehdä ihan tavallisia, mutta taivaallisia juttuja perheen kesken. Esim. uimassa käyminen on kivaa. On kivaa tulla uimahallista kotiin, syödä pitsaa ja katsoa luonto-ohjelmia.
- On tosi kivaa, kun lapsi on kiinnostunut hänelle ihan uusista asioista. Kartat, maantieto, fysiikka, numerot, kirjaimet, luonto, eläimet jne. (Tarkoitan nyt ihan semmoisia pienen lapsen tasoisia asioita, eihän lapselle ole vielä selvää sellaiset asiat kuin vuodenajat, veden käyttäytyminen eri lämpötiloissa, ihan perustavanlaatuinen astronomia, kuten planeetat, kuu, tähdet jne.)
- Vauva on ihana ja positiivinen olento. Vauva kun ei vielä puhu, hänen maailmaansa tutustuminen on jännittävää. Mitä se siellä pienessä päässä ajattelee? Miten se nyt osaa jo noin tehdä? Mielialat muuttuvat sekunneissa. Vauvan elämää järjestellessä pääsee myös kiinni siihen, millaista on ollut alkukantaisen ihmisen elämä.
- Koko lapsen kehittyminen on hirveän mielenkiintoista. Yhtäkkiä huomaa, että voi käydä kaikenlaisia keskusteluja.
- Lapsen aivot ovat kehittymättömät, siksi aikuisen pitää opetella lapsen logiikkaa. Se tuo haasteita elämään, ja tässä haaste ei nyt viittaa pelkästään vaikeuksiin!
- Kun saa lapsen, huomaa kummasti lähentyvänsä vanhempien sukupolvien sekä niiden kaverien kanssa, joilla on jo lapsi. Sitä ymmärtää, että ahaa, tätä se tarkoitti, ja kuuluu vähän niin kuin semmoiseen salaseuraan, jossa jaetaan tällainen mullistava kokemus.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:43"]
Pehe-elämässä ei ole noita pahoja puolia.
[/quote]
Tietenkin on. Älä viitsi valehdella.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:51"]
- On mukavaa tuntea kuuluvansa yhteisöön. Perhe on yksi yhteisö.
- Musta on tosi kivaa tehdä ihan tavallisia, mutta taivaallisia juttuja perheen kesken. Esim. uimassa käyminen on kivaa. On kivaa tulla uimahallista kotiin, syödä pitsaa ja katsoa luonto-ohjelmia.
- On tosi kivaa, kun lapsi on kiinnostunut hänelle ihan uusista asioista. Kartat, maantieto, fysiikka, numerot, kirjaimet, luonto, eläimet jne. (Tarkoitan nyt ihan semmoisia pienen lapsen tasoisia asioita, eihän lapselle ole vielä selvää sellaiset asiat kuin vuodenajat, veden käyttäytyminen eri lämpötiloissa, ihan perustavanlaatuinen astronomia, kuten planeetat, kuu, tähdet jne.)
- Vauva on ihana ja positiivinen olento. Vauva kun ei vielä puhu, hänen maailmaansa tutustuminen on jännittävää. Mitä se siellä pienessä päässä ajattelee? Miten se nyt osaa jo noin tehdä? Mielialat muuttuvat sekunneissa. Vauvan elämää järjestellessä pääsee myös kiinni siihen, millaista on ollut alkukantaisen ihmisen elämä.
- Koko lapsen kehittyminen on hirveän mielenkiintoista. Yhtäkkiä huomaa, että voi käydä kaikenlaisia keskusteluja.
- Lapsen aivot ovat kehittymättömät, siksi aikuisen pitää opetella lapsen logiikkaa. Se tuo haasteita elämään, ja tässä haaste ei nyt viittaa pelkästään vaikeuksiin!
- Kun saa lapsen, huomaa kummasti lähentyvänsä vanhempien sukupolvien sekä niiden kaverien kanssa, joilla on jo lapsi. Sitä ymmärtää, että ahaa, tätä se tarkoitti, ja kuuluu vähän niin kuin semmoiseen salaseuraan, jossa jaetaan tällainen mullistava kokemus.
[/quote]
Mitkä noista ovat sellaisia asioita, jotka tiesit tai arvelit positiivisiksi jutuiksi jo ennen kuin lapsi oli tuloillaan?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:51"]
- On mukavaa tuntea kuuluvansa yhteisöön. Perhe on yksi yhteisö.
- Musta on tosi kivaa tehdä ihan tavallisia, mutta taivaallisia juttuja perheen kesken. Esim. uimassa käyminen on kivaa. On kivaa tulla uimahallista kotiin, syödä pitsaa ja katsoa luonto-ohjelmia.
- On tosi kivaa, kun lapsi on kiinnostunut hänelle ihan uusista asioista. Kartat, maantieto, fysiikka, numerot, kirjaimet, luonto, eläimet jne. (Tarkoitan nyt ihan semmoisia pienen lapsen tasoisia asioita, eihän lapselle ole vielä selvää sellaiset asiat kuin vuodenajat, veden käyttäytyminen eri lämpötiloissa, ihan perustavanlaatuinen astronomia, kuten planeetat, kuu, tähdet jne.)
- Vauva on ihana ja positiivinen olento. Vauva kun ei vielä puhu, hänen maailmaansa tutustuminen on jännittävää. Mitä se siellä pienessä päässä ajattelee? Miten se nyt osaa jo noin tehdä? Mielialat muuttuvat sekunneissa. Vauvan elämää järjestellessä pääsee myös kiinni siihen, millaista on ollut alkukantaisen ihmisen elämä.
- Koko lapsen kehittyminen on hirveän mielenkiintoista. Yhtäkkiä huomaa, että voi käydä kaikenlaisia keskusteluja.
- Lapsen aivot ovat kehittymättömät, siksi aikuisen pitää opetella lapsen logiikkaa. Se tuo haasteita elämään, ja tässä haaste ei nyt viittaa pelkästään vaikeuksiin!
- Kun saa lapsen, huomaa kummasti lähentyvänsä vanhempien sukupolvien sekä niiden kaverien kanssa, joilla on jo lapsi. Sitä ymmärtää, että ahaa, tätä se tarkoitti, ja kuuluu vähän niin kuin semmoiseen salaseuraan, jossa jaetaan tällainen mullistava kokemus.
[/quote]
Mitkä noista ovat sellaisia asioita, jotka tiesit tai arvelit positiivisiksi jutuiksi jo ennen kuin lapsi oli tuloillaan?
[/quote]
Hmm... Mulle ei lasten hankinta ollut mikään itsestäänselvyys. Kun aloimme seurustella mieheni kanssa, olin enemmän sillä kannalla, etten halua lapsia, mieheni taas halusi. Sitten kerran, kun istuimme ruokapöydässä, tuli sellainen todella voimakas tunne, että haluan perheen, että haluan jakaa elämäni lasten kanssa. Joten se yhteisö ainakin houkutti, sekä myös se asioiden yhdessä tekeminen ja jakaminen.
Tunnepuoli (mitä nyt en tuossa viestissä ihan hirveästi käynyt läpi, koska siitä tuntuu niin banaalilta kirjoittaa) tuli suurimpana yllätyksenä. Se, miten rakkaita ne lapset on ja se, miten lasten saaminen lisää yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 16:23"]
Tuli parempi mieli! -ap
[/quote]
No hyvä! Totta kai perhe-elämässä on myös rankkoja ja jopa huonoja puolia, mutta niihin auttaa se, että tiedostaa asioita etukäteen. Mulla on 2 lasta, joista vanhempi on 3-vuotias, ja tällä kokemuksella sanoisin, että seuraavat asiat tuntuvat raskailta:
- valvominen vauva-aikana (vaikka meillä on valvottu vähän)
- vauva-ajan kriisi (vauva on ihana, mutta muuttaa elämän täysin ja lisäksi hormonit saattavat aiheuttaa kausittaista inhoa puolisoa kohtaan)
- kotityöt ja niiden jakaminen (tästä kannattaa keskustella ja joustaa tarvittaessa!!!)
- kasvatuskysymykset
- uusi raskaus (väsyttää, heikokttaa, ei jaksa, ei pysty)
- oman ajan puute - sitä kannattaa ottaa välillä itselleen
- vaikeat ikävaiheet lapsen kehityksessä
Ei noita kaikkia asioita tarvitse miettä ja keskustella läpi ennen lasten hankkimista, koska on mahdotonta ennakoida elämää etukäteen. Mutta ne on hyvä tiedostaa. Ehkä sä sitten muistat tämän mun viestin, kun sulla on joku vaikea vaihe menossa ja ajattelet, että hei, kaikki käy tän läpi, ei tämä ole maailmanloppu :)
Jos hankit ja saat lapsia, muista pyytää myös apua niiden kanssa! Isovanhemmat, ystävät, sukulaiset - he kyllä välittävät susta ja teistä. Ja nykyään saa taaslapsiperheiden kotiapua, sitä voi sitten pyytää, jos tilanne kaatuu käsiin :)
Onnea matkaan, mitä sitten matkallasi tapahtuukaan :)
8kk tyttäreni on oppinut tovi sitten antamaan pusuja. Kun leikin hänen kanssaan, tarraa hän kaksin käsin minusta ja pussaa poskelle. Ja katsoo niin rakastavasti. Minä ja mieheni olemme hänen maailmansa, ja hän meidän. Tämä oman lapsen rakkaus ja rakastaminen on kaikista parasta. Ei sitä voi sanoin kuvailla, en olisi koskaan voinut kuvitella että rakastaisin jotain näin paljon.