Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe ei hyväksy minua, mikä neuvoksi?
31.03.2015 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian neljä vuotta, naimisiin menimme viime kesänä. Koko suhteemme ajan anoppi ja appi ovat tehneet miehelle selväksi sen, etteivät hyväksy minua. Heidän mielestään olen loinen, koska en tienaa yhtä paljon kuin mieheni, sillä opiskelen toista korkeakoulututkintoa ja teen vain osa-aikaisesti töitä. Olen heidän mielestään myös liian lihava miehelleni (ylipainoa on kyllä, mutta ei siinä määrin, että olisi haitaksi terveydelle. Treenaan nykyään myös PT:n kanssa ja liikun kolmesta seitsemään kertaan viikossa, eli hitaasti, mutta varmasti tähän on tulossa muutosta) ja yllytän miestäni "tuhlaamaan rahansa", sillä meillä on lemmikkejä, pidämme matkustelusta ja harrastamme molemmat myös valokuvausta, mihin käytämme rahaa. Omiin ostoksiini käytän aina omia rahojani, maksan itse kaikki laskuni ja osallistun ruokakuluihin yhtälailla. Toki siinä mielessä hyödyn mieheni paremmasta taloudellisesta tilanteesta, että sinkkuna en asuisi omistusasunnossa eikä minulla olisi varaa pitää autoa.
Minua syyllistetään kaikista valinnoistamme, arvostellaan sitä, etten tee tarpeeksi töitä (en tietenkään voi tehdä kokopäivätyötä, kun opiskelen kokoaikaisesti), kaikista hankinnoistamme (aivan sama, vaikken itse käyttäisikään esimerkiksi mönkijää), jos saan mieheltäni lahjan, se on automaattisesti saatu kiristyksen tuloksena, ja sopivasti unohdetaan se, että ihan yhtälailla ostan itsekin miehelleni lahjoja. Minua haukutaan siitä, etten ole käsityöihminen tai tunnista esimerkiksi sienilajeja.
Luulin pitkään, että ongelma on vain miehen vanhempien kanssa. Sattumalta sain selville, että myös miehen veli vaimoineen on samoilla linjoilla, kun kuulin vahingossa erään keskustelun miehen veljen vaimon ja tämän sisaren välillä. He nimittäin pohtivat, miten saisivat mieheni uskomaan, että hänen kannattaisi ottaa avioero ja haukkuivat minua muutenkin keskenään.
Olen erittäin ahdistunut ja hämmentynyt tilanteesta, sillä olen aina pyrkinyt olemaan kohtelias ja mukava kaikille. En ole aiemmin ollut tilanteessa, jossa aikuiset ihmiset vihaavat minua syistä, johon en voi itse vaikuttaa. Mieheni on erittäin hyvin tukenani, mutta ahdistun myös siitä, että hän joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan tärkeiden ihmisten välillä. Tilanne satuttaa miestäni, sillä hän joutuu jatkuvasti kuuntelemaan, kun oma perhe haukkuu hänen vaimoaan. Mies on moneen otteeseen sanonut perheelleen, että rakastaa minua, suhteemme on tasapainoinen enkä minä käytä miestä hyväkseni, kuten perhe väittää.
Rakastan miestäni syvästi, mutta tämä asia painaa mieltäni ja ahdistaa. Pelkään, että joku päivä mies alkaa uskoa perhettään. Pelkään, että tasapainoilu perheen ja rakkauden välillä käy miehelle liian raskaaksi. Tunnen syyllisyyttä siitä, että miehen välit perheeseensä ovat viilenneet takiani. Pelkään sitä, mitä tapahtuu, kun joskus saamme lapsia. Joutuvatko lapsemme kuuntelemaan, kun heidän äitiään haukutaan? Vai joutuuko mieheni tuossa vaiheessa katkaisemaan välit perheeseensä, kuten uhkaa? En haluaisi olla syy perheen hajoamiseen, ja olenkin monesti yrittänyt sovitella miehen perheen käytöstä miehen suuttuessa, mieheni olisi esimerkiksi mieluiten jättänyt kokonaan perheensä kutsumatta häihimme, mutta minä sanoin, että heidät pitää kutsua, jos haluamme joskus pienintäkään toivoa sille, että minut hyväksyttäisiin. Oma perheeni on ottanut mieheni avosylin vastaan ja tulemme loistavasti toimeen sukuni kanssa, joten siksikin tuntuu oudolta, että minua inhotaan niin syvästi toisella puolella.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ajoittain mietin jopa, olisiko mieheni onnellisempi ilman minua, mutta mies vakuuttaa, että mieluummin katkaisee välinsä perheeseen kuin jättää minut.
Kommentit (48)
No siis mistä joku on saanut päähänsä että yliopisto-opintoihin kuuluva harjoittelu olisi aina palkallista?? Ei kyllä ole. Riippuu täysin alasta. Ei kuule esim. jossain museossa yleensä makseta mitään palkkaa harjoittelijoille. Äly taas hoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:02"]
Eihän siinä tarvita mitään dramaattista "välien katkaisemista". Ette vain ole tekemisissä. Pikkuhiljaa vähennät tapaamisia, mies tietenkin jouluna voi vierailla jos haluaa, mutta muuten vietätte aikaa omien ystävien seurassa tai omilla sukulaisllasi. Keksit vain jokakerta jonkun syyn, miksi et pääse tulemaan, jos joku nyt edes kyselee. Esim. olet lupautunut auttamaan jalka kipsissä olevaa ystävääsi/sisartasi, on iso tentti mihin haluat valmistautua, ja tietysti klassiset flunssa/mahatauti jne. Kyllä näitä keksii.
Kun on muutamat joulut ja syntymäpäivät vietetty ilman sinua ja miestäsi, niin eiköhän ala ääni kellossa muuttumaan ja jos ei ala, niin mitä sitten? Jos teillä on joskus lapsia, niin tietysti hekään eivät ole "tarpeeksi hyviä", joten se niistä mummula vierailuista. (En kyllä omia lapsiani altistaisi moisille isovanhemmille) Ei ihmisten tuollaisia mielipiteitä/asenteita voi muuttaa. He eivät jostain syystä pidä sinusta ja vaikka tekisit mitä, ei se tule siitä muuttumaan. Olet turhan kiltti, kun ajattelet mitä he ajattelevat sinusta. Elä omaa elämääsi ja jätä tuollaiset ihme tyypit siitä elämästä pois.
[/quote]
Ja sitten käy niin kuin serkkuni perheessä, että mies havaitsi sukulaisista valittavan vaimon käyttäytyvän muutenkin kummallisesti. Lopulta paljastui, että tämä sairasti skitsofreniaa ja kaikki vaimon keksimät valitukset miehen suvusta oli sairauden tuotetta. Tässä vaiheessa mies oli jo hyvin vieroitettu omasta suvustaan, joten hän ymmärsi, että ainoa tapa ratkaista asia on ero vaimosta. Vain siten hän sai takaisin ne, jotka todella välittivät.
[/quote]
Tuota, mitä tähän sanoisi. Ikävää että sukulaisesi sairastui, mutta miten se liittyy ap:n tilanteeseen? Vai ajattelitko että ap on jotenkin kuvitellut jutun? Hänhän kertoo että mieskin on kuullut näitä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Käyt koulusi loppuun ja menet kokoaikatyöhön. Se siitä.
Sehän tässä just on, että nykyajan työmarkkinoilla voi olla, että ap:lle ei ole hänen tutkinnollaan tarjolla kokoaikatöitä. Mut siis joo, tunnistan kyllä tuon ajattelun, joka on varsinkin vanhemmalla sukupolvella, että on pitänyt kovasti raataa oman elantonsa eteen. Tai silloin on opiskeltu tutkinto ja menty vaan töihin, muu on loisimista. Tuossa jyrkässä arvostelussa ap:ta kohtaan voi olla taustalla myös katkeruutta siitä, että ei ole itse saanut valita sitä, mitä haluaisi tehdä (kuten ap) vaan on ollut vaan pakko yrittää tienata elantonsa. Kun tämä on näin syvällä, niin ap ei voi tehdä mitään, mikä muuttaisi heidän asenteitaan. Sitten kun nämä ihmiset ovat vielä yleensä sellaisia, jotka eivät niitä asenteitaan haluakaan muuttaa. Kurja tilanne.
AP, ottakaa nyt ihmeessä etäisyyttä miehen sukulaisiin. Aloituksestasi kävi ilmi, että he tietävät kaikki teidän tulonne, menonne, ostoksenne ja heh, jopa senkin, että sinä et tunnista sieniä. Ei heille kai joka asiaa tarvitse raportoida, kun suhteenne ei selvästikään ole läheinen, Välit voi pitää etäisenä ja silti muodollisen hyvinä, tämä edellyttää, että elätte omaa elämäänne aikuisten tavoin. Ei sen miehen perheen kanssa tarvitse kaikkea jakaa. Ei se ole läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On uskomatonta, mutta totta, että korkeasti koulutettu
miniä voi olla WT-suvulle kauhistus ja minuun suhtauduttu
alusta alkane todella negatiivisesti. Itse olin iloinen ja yritin
tulla toimeen kaikkien kanssa. Heti ensi metreiltä tehtiin selväksi,
ettei sinua hyväksytä. Mieheni suku on täynnä paskapäitä. Sille vaan
ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Mies tosiaan kyllä puolustaa minua, mutta toistaiseksi olemme halunneet välttää avointa riitaa, ja mahdollisimman pitkälle haluaisin välttää täyden välien katkaisun, sillä se voisi myöhemmin johtaa myös siihen, että mies katkeroituisi ja alkaisi syyttää minua asiasta. Toivomme myös kovasti, että tilanteeseen tulisi merkittävä parannus, kunhan saan opintoni loppuun ja pääsen kokoaikaiseen työhön. Pian alkavan työharjoittelun pitäisi näyttää ainakin suuntaa sille, riittääkö tämä miehen perheelle, vai keksivätkö he uuden syyn kylmäkiskoisuudelle.
Eivät hyväksy vaikka mitä tekisit tai olisit tekemättä, kun ovat niin päättäneet. Lopeta haaveilu.
Mulla sama tilanne, en vaan enää tovokkaan muutosta.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:01"]
Siipeilet miehesi asunnossa ja hän kustantaa vielä auton sinulle?
Asunto+auto on vähintään 500 euroa loisimista kuukaudessa. Mitä väliä monettako tutkintoa hankit, jos nämä eivät johda mihinkään ammattiin.
41v m
[/quote]
Mistä päättelet, etten maksaisi autosta ja asunnosta mitään? Se, ettei minulla olisi varaa omistusasuntoon ja autoon yksin, ei tarkoita, etten osallistuisi kuluihini kykyjeni mukaan. Auto on muutenkin pääasiassa miehen käytössä, vaikka toki tarvittaessa minäkin sitä saan käyttää.
Mitä tulee opiskeluun, olen tehnyt töitä koko ajan opiskellessani tätä toista tutkintoa, eikä ole mitään syytä sille, miksi en työllistyisi tälle uudellekin alalle aikanani, sillä jo työharjoitteluni on palkallinen, mikä on harvinaista tällä alalla.
[/quote]
Eikö yliopistossa harjoittelu ole aina palkallista? Tai ainakin kaikki tuttuni on tehneet harjoittelunsa niin, että siitä on saanut palkkaa, joten aika outo tuo viimeinen lause.
[/quote]
En opiskele yliopistossa, vaan ammattikorkeassa. (Ja pliis, ei nyt sitten tehdä tästä sotaa onko ammattikorkeakoulu korkeakoulu vai ei, akateemiseksi en itseäni väitä, mutta eroa on kyllä amikseen verrattuna) Yliopistojen haroittelusta en tiedä, mutta omalla alallani AMK:ssa palkallinen harjoittelu on harvinainen, vaikka sen yleistämiseen pyritään koko ajan.