Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Läheisen sairaus koettelee parisuhdetta
31.03.2015 |
Tilanne on se, että poikaystäväni äiti on vakavasti sairas. Äiti on käytännössä jo saattohoidossa, ja hän asuu noin parinsadan kilometrin päässä minusta ja pojastaan. Mitään ennusteita elinajan pituudesta ei kuitenkaan ole annettu. Äkillinen muutos huonompaan äidin tilanteessa tapahtui noin pari kuukautta sitten, ja pikkuhiljaa tilanne on alkanut käymään raskaaksi myös suhteellemme. Poikaystäväni melkein kaikki vapaa-aika, esim. viikonloput, menee kotiseuduillaan äitinsä tukena. Toki itsekin olen siellä poikennut aina silloin kun omilta kiireiltäni olen pystynyt. Oma arkemme on aika hetkistä kuten monilla muillakin, ja aika usein aikataulumme menevät arkipäivisin ristiin. Mies menee aamulla töihin ja minulla on viikosta riippuen välillä aika paljon iltamenoja.
En oikein tiedä, kuinka ottaisin asian puheeksi poikaystäväni kanssa. Hänellä on nyt rankka elämäntilanne, ymmärrän sen varsin hyvin, mutta vaatiihan parisuhdekin huomiota ja oman aikansa. Ei ole helppoa nähdä kumppania alakuloisena viikosta toiseen. Olen yrittänyt lohduttaa ja antaa tukeani, mutta silti oloni on riittämätön ja välillä mietin kuinka itse jaksan, kun tuntuu että kaikki muu menee nyt parisuhteen edelle. Vinkkejä tai muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:54"]
Pyydä poikaystävältäsi, että vietätte välillä yhden viikonlopun kotona kahdestaan. Se tekisi poikaystävällesikin hyvää. On todella raskasta vain huolehtia jatkuvasti muista. Rentoutuminen on ihan sallittua.
[/quote]Sori, mutta miksi tämä on saanut noin monta alapeukkua? Minusta ehdotuksessani ei ole mitään kohtuutonta. Kuolevasta äidistä huolehtiminen ei tarkoita sitä, että olisi pakko unohtaa elävät ja uhrata oma jaksamisensakin.
[/quote]
entä jos hän haluaa huolehtia äidistä ja uhrata nyt voimansa häneen? tuollaisessa tilanteessa oppii miettimään, että mikä on uhraus ja mikä ei. Onko se liikaa, että antaa kuolevalle äidille aikaansa ja elää seuraavat esim. 50 vuotta ilman äitiä, vai mielummin jättää hänet nyt kun hän on kuolemassa ja on niiden elävien kanssa jotka tänne vielä jää.
[/quote]
Samaa olin tulossa sanomaan. Oma isäni on jo kuollut, mutta olisin kyllä antanut mitä vain, että olisin voinut viettää viimeiset hetket hänen kanssaan. Eipä siinä mitkään rentoutukset, oma itse tai kukaan muukaan olisi mennyt asian edelle.