Isä vaatii tapaamissopimukseen muutosta..

Olemme erittäin riitaisasti eronneet 3 vuotta sitten. Minä en ole enkeli, hoidin eron paskasti, koska olin niin järkyttynyt ja hajalla (erosimme koska selvisi että exäni petti minua kolmannen kerran ja tämän tiedon tultua ilmi pahoinpiteli minut lähes sairaalakuntoon). Meillä on yhteishuoltajuus joka ei toimi. Isä ei suostu mihinkään mitä ehdotan/haluan, esittää vaatimuksia mm. lapsen koulun suhteen (vaatimukset eivät ole realistisia,kun haluaa lapsen tiettyyn kouluun, muttei suostu osallistumaan kustannuksiin/kuljetuksiin, vaatii että minun on lähivanhempana vaan suostuttava, on ehdottanut jopa että minun on irtisanouduttava töistä jotta pystyisin hakemaan lasta hänen valitsemasta koulusta paremmin).

Isä asuu 150 km päässä, eikä osallistu elämämme kuluihin/arkeen mitenkään. Elatusmaksuista on saanut vapautuksen koska on työtön. Hänellä on päihdeongelma, väkivaltaista käytöstä jatkuvasti (uusimman vaimonsa pahoinpitelyä). Lapsi on hänen luonaan 2 x kk, ja silloinkin isä vie lapsen sukulaisilleen useimmiten hoitoon.

Nyt itse asiaan. Olen siis käytännössä yksinhuoltaja, olen hoitanut kaiken lapseen liittyvän yksin. Olen ottanut isän toiveita huomioon (MM. kuljettamiset isän valitsemaan eskariin 10 km päähän kodistamme joka ikinen päivä edes takas, ilman isän panosta asiaan.). Nyt isä on saanut päähänsä vaatia että hänellä on oikeus puhua puhelimessa lapsensa kanssa joka päivä. Lapsi vihaa puhelimessa puhumista, siis oikeasti vihaa sitä. Ei halua puhua mun kanssa edes, jos on vaikka isovanhemmillaan kylässä. Enkä tietenkään pakota.

Nyt isä uhkailee käräjillä, ellen anna tuota oikeutta hänelle. Lapsi saa soittaa isälleen kun siltä tuntuu, ja hän tekee sen 1-2 kertaa viikossa. Silloinin tulee useimmiten paha mieli kun lapsi kertoo isälle jotain ja siä väheksyy lapsen juttuja (pääsiäissuunnitelmasta sanoi että "kuulostaapa harvinaisen typerältä idealta", kun lapsi kertoi innoissaan että menemme reissuun).

Olen vihdoin 3 vuoden jälkeen saanut rakennettua rajat, eikä isän vaatimukset, kyttääminen, ahdistelu enää vaikeuta elämäämme (aiemmin 10-20 puhelua/tekstaria päivässä). Isä on tehnyt aiemmin varsin selväksi ettei halua tavata lasta enempää eikä osallistua kuluihin/arkeen millään tavalla.

Mitä mun pitäisi tehdä?