Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?
Kommentit (841)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansantaloustiedettä
Pekkarinen&Sutela: Kansantaloustiede 1.
Luettu eri pääsykokeiden ja tutkintojen yhteydessä 13 kertaa, en muista vieläkään mitään muuta kuin kysyntäjouston.
Et muista. Se on nimittäin kysynnän hintajousto :)
Laskentatoimen perusteet 😅 totesin että antaapa olla, en otakaan tätä sivuaineeksi, humanistiyhteiskuntatieteilijä pysyköön tiedekunnassaan...
Vierailija kirjoitti:
Logiikan kurssi oli vaikea.
onko vähän noloa?
Vierailija kirjoitti:
Fysikaalinen kemia
Oletko elintarviketieteilijä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Algometrien optimointi... Kuinka monta väärää oikeaa vastausta voi kurssilla olla
Olisikohan kurssin nimikin kirjoitettu väärin?
Algoritmien
Vaikein eli vaativin oli aivan eri kuin turhauttavin. Lääkiksessä vierailtiin esimerkiksi Valion meijerillä, pakollinen suoritus sekin. Oppiala oli ehkä "yleislääketiede III" tjsp. Oli siis turhempien sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhauttavin kurssi oli sellainen jossa piti lukea 13 romaania ja sai 4 op.
Juuri tällaista kirjallisuuden opinnot ovat, paljon lukemista ja vähän oppareita
Eikö se ole lukutoukan taivas?
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksen filosofiset, historialliset ja yhteiskunnalliset perusteet tjsp. Ensimmäinen kurssi vaka-open opinnoissa, mutta viimeinen, jonka tentin. Varmaan 99% oli sitä mieltä että myös turha ja siksi turhauttava. Enemmistön mielipiteestä poiketen kurssi oli mielestäni mielenkiintoinen ja tärkeäkin, mutta vain niin laaja, että tuntui mahdottomalta omaksua tietomäärää, joka kurssin vaatimuksena oli. En kuulunut opiskelijoiden sisäpiiriin, joten en tiennyt tentissä kierrätettäviä vakiokysymyksiä, vaan jouduin opiskelemaan sisällöt oikeasti.
Kertoo kyllä kaiken vakaopintojen helppoudesta, jos tämä kurssi on vaikein. Viitosen sain tuosta tentistä ihan heittämällä, tosin luokanopettajan opintoihin liittyen. Eihän tuossa tarvitse itse edes juuri soveltaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyysteoriaa. Todennäköisyyslaskentaa rakastin ja mittateoriakin oli mielenkiintoista, mutta tuosta en ymmärtänyt yhtään mitään.
Aikamoista höttöä se onkin, tavallaan, koska ei perustu ihan samalla tavalla konkreettisiin lainalaisuuksiin kuin edes matemaatiikka yleensä.
Siis miten niin matematiikka muka perustuisi konkreettisiin lainalaisuuksiin?
Matematiikkahan on ihan abstrakti rakennelma. Itse näen sen eräänlaisena merkkipelinä, jossa merkkejä saa siirrellä tiettyjen sääntöjen mukaan. Tai ehkä oikeammin useampana erilaisena merkkipelinä (kalkyylina). Ei niillä tarvitse olla mitään yhteyttä mihinkään konkretiaan.
Sinä puhut luvuilla ja tilastoilla valehtelusta, joka on ihan eri taiteenlaajinsa eikä liity sinänsä matematiikkaan mitenkään. Ei sanoillakaan valehtelu ole sen paremmin kielitiedettä.
Matematiikka perustuu pohjimmiltaan tiukkoihin sääntöihin ja niiden perusteella tehtyihin päätelmiin.
Anteeksi mitä? En puhunut tilastoilla valehtelusta. Puhuin matematiikasta ja mitä se on.
Matematiikka ei perustu mihinkään konkreettisiin lainalaisuuksiin. Ei mikään matematiikan osa-alue. Matematiikka on täysin abstraktia.
Ja matematiikan eri osa-alueilla ei välttämättä ole tekemistä keskenään. Kehitetään ristiriidaton sääntösysteemi ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Yritetään muotoilla jokin ongelma sen sääntösysteemin puitteissa.
Matematiikassa on parasta juuri se, että riittää ajatella, eikä tarvitse tietää mistään konkretiasta välttämättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Diskreettiin matematiikkaan.
voi hyvänen aika. Tämähän on helpoin kurssi. Ainakin jos lukee yliopistolla matikkaa pääaineena.
Klassisen Kreikan syntaksi kurssi
Tutkimusmenetelmät. Kyllästyin kuoliaaksi. Sata kertaa jankattiin: tutkimusmetodi tulee valita tutkimuksen tiedonintressin mukaan (suomeksi: valitse tutkimusmenetelmä sen mukaan, mitä tietoa tutkimuksella tavoittelet).
Muita jankattuja asioita: reliabiliteetti, validiteetti, metodologia, triangulaatio.
Edelleen oksettaa. Yksinkertaisia asioita verhotaan termien taakse ja sitten niitä termejä jankutetaan kuin seitsemälle veljekselle aakkosia. Hauki on kala.
Se kurssi kun piti tunkea kesäkurpitsa hanuriin opettajan opetusvideon tahdissa.
Aloitin opintoni syksyllä 1983, kunniakkaassa Turun Yliopistossa. Olivat varmaankin kaikki kurssit liian vaikeita, kun en koskaan valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusmenetelmät. Kyllästyin kuoliaaksi. Sata kertaa jankattiin: tutkimusmetodi tulee valita tutkimuksen tiedonintressin mukaan (suomeksi: valitse tutkimusmenetelmä sen mukaan, mitä tietoa tutkimuksella tavoittelet).
Muita jankattuja asioita: reliabiliteetti, validiteetti, metodologia, triangulaatio.
Edelleen oksettaa. Yksinkertaisia asioita verhotaan termien taakse ja sitten niitä termejä jankutetaan kuin seitsemälle veljekselle aakkosia. Hauki on kala.
Luin feynmanin (nobel palkittu fyysikko 1900-luvulta) elämänkertakirjoja. Yhdessä kohtaa tuo ihmetteli "nykyisten" (jotain 60-70 lukua) älykköjen sun muiden tieteilijöiden kielenkäyttöä jossa oli just sama ilmiö, eli sinänsä helppo käsite verhotaan ihan käsittämättömiin ammatillisiin sanavalintoihin jotta se kuulostaisi hienommalta. Eli maailma ei näytä paljoa muuttuvan kun samat ilmiöt toistuu vuosikymmenestä toiseen.
Integraalimuunnokset ilman esitietoja (kuten integrointi).
Kemian peruskurssin laboratoriotyöt. Onneksi kemia ei ollut minulle pakollinen sivuaine, joten luovutin ja lopetin kurssin kesken.