Oletko oppinut rakastamaan?

Koen aina seurustelusuhteissani, etten rakasta kumppaniani tarpeeksi. Keskityn enemmän miehen vikoihin kuin hyviin puoliin, vaikka kuinka yrittäisin muuta. Kuitenkin ajatus erosta on minulle todella ahdistava. Olin pitkään yksinkin, eikä sekään ollut hyvä. Luulen että taustalla saattaa olla monimutkainen läheisriippuvuus/sitoutumiskammo-dilemma. Toisaalta syylläkään ei ole niin väliä. Haluaisin vain kuulla, onko joku parantunut moisesta ja jos on, niin miten?