Saanko avautua, lopenuupunut

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:00"]

Tuliko turvaverkkojen puute yllätyksenä? Onhan niitä muitakin hoitomahdollisuuksia kuin käyttää sukulaisia ja ystäviä hyväksi.

[/quote]

Kamala asenne. Tuohan se auttaakin uupuneen äidin tilannetta. Ei ihme että paha olo kasautuu kun tuollaisen vastauksen saa avautuessaan. 
[/quote]
Jotkut kestävät suoran kysymyksen paremmin kuin toiset ja kyllähän se voi joskus yllättää mitä todellisuus on ja mitä haaveet oli siinä vaiheessa kun lapsia vasta haluttiin. Jos se ei ole ihan tuppukylä, niin kai sielläkin on jotain toimintaa lapsille, semmoista missä lapset voi purkaa energiansa. Mites päiväkoti ja töihin meno? Kiinnostaisiko semmoinen?
[/quote]

Pienin on vasta vauva. Ehkä meillä on pahin vaihe menossa. Pitäisi jaksaa lähteä täältä kotoa mutta tuntuu ettei jaksaisi mitään ylimääräistä. Kiitos teille kun jaksatte lukea.ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:00"] Tuliko turvaverkkojen puute yllätyksenä? Onhan niitä muitakin hoitomahdollisuuksia kuin käyttää sukulaisia ja ystäviä hyväksi. [/quote] Kamala asenne. Tuohan se auttaakin uupuneen äidin tilannetta. Ei ihme että paha olo kasautuu kun tuollaisen vastauksen saa avautuessaan.  [/quote] Jotkut kestävät suoran kysymyksen paremmin kuin toiset ja kyllähän se voi joskus yllättää mitä todellisuus on ja mitä haaveet oli siinä vaiheessa kun lapsia vasta haluttiin. Jos se ei ole ihan tuppukylä, niin kai sielläkin on jotain toimintaa lapsille, semmoista missä lapset voi purkaa energiansa. Mites päiväkoti ja töihin meno? Kiinnostaisiko semmoinen?

[/quote]

Todennäköisesti tämä ap nyt vaan on tilapäisesti hyvin väsynyt valvomisten ja muun takia, ja siksi mielentila on tuollainen. Ei välttämättä ole mitään syvempää siinä takana, mitään sellaista että todellisuus olisi yllättänyt tms. Ja voi olla jo aika piankin taas jaloillaan ja paremmalla mielellä.

Kai se mies on joskus kotona? Ensimmäisenä nimittäin avaudut sille parisuhteenne toiselle osapuolelle. Myös hän on vastuussa kodistanne ja hyvinvoinnistanne, ja hänen on tiedettävä tilanne. Usein tuntuu mahdottomalta muuttaa tilannetta, mutta jos oikeasti tahtoa on, niin voidaan tehdä radikaalejakin muutoksia.

Aloitetaan ensin pienistä:

- kun mies on kotona, hän tarjoaa sinulle vapaailtoja, esim. jos mies on viikonloput kotona, niin kumpikin saa yhden vapaaillan ja lastenhoito, siivoukset yms. hoidetaan yhdessä talkoovoimin. Kumpikin nukkuu hyvin sen yhden yön viikonloppuna.

- arkisin miehen on tultava ajoissa kotiin eli tehtävä ns. lyhyempi päivä kaksi kertaa viikossa. Noina iltoina mies antaa sinulle muutaman tunnin oman ajan esim. harrastamiseen tai univelkojen nukkumiseen

- ulkoistatte kotitöitä eli kaksi kertaa kuussa siivooja hoitamaan isomman siivouksen, viikottaiset siivot yhdessä

- etsitte lähihoitajaopiskelijan, joka voi auttaa sinua muutaman kerran viikossa esim. viemällä isompia lapsia puistoon tai vaihtoehtoisesti hoitamalla pienintä, jotta voit rauhassa antaa aikaa isommille. Muutama maksettu tunti viikossa ei kaada talouttanne mutta saattaa olla iso pelastus, kun voit jakaa arjen huolia toisen kanssa.

- etsi seuraa. Vie isompia kerhoon ja koeta löytää lähiseudun äitejä joiden kanssa viettää aikaa. On helpompaa kun saa aikuiskontakteja päivän mittaan. Juttuseuraa voi löytää muskarista tai avoimesta päiväkodista tai erilaisista perhekerhoista. Neuvolastakin voi kysyä.

Radikaalimpia muutoksia:

- mies tekee lyhyempiä päiviä, vaikka tulisi taloudellisesti takkiin

- haet lapsille päivähoitopaikkaa

- menet töihin ja mies jää kotiin

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:00"] Tuliko turvaverkkojen puute yllätyksenä? Onhan niitä muitakin hoitomahdollisuuksia kuin käyttää sukulaisia ja ystäviä hyväksi. [/quote] Kamala asenne. Tuohan se auttaakin uupuneen äidin tilannetta. Ei ihme että paha olo kasautuu kun tuollaisen vastauksen saa avautuessaan.  [/quote] Jotkut kestävät suoran kysymyksen paremmin kuin toiset ja kyllähän se voi joskus yllättää mitä todellisuus on ja mitä haaveet oli siinä vaiheessa kun lapsia vasta haluttiin. Jos se ei ole ihan tuppukylä, niin kai sielläkin on jotain toimintaa lapsille, semmoista missä lapset voi purkaa energiansa. Mites päiväkoti ja töihin meno? Kiinnostaisiko semmoinen?

[/quote]

ei sinne töihin noin vain mennä, ja sitäpaitsi ap: n uupumukseen ei nyt auttaisi se, että hankitaan lisää stressiä hakemalla työpaikkoja ja hoitopaikkoja, vaan se, että ap saisi mahdollisuuden levätä, nukkua univelat pois ja kerätä voimansa taas kokoon. 

itse olin ihan samassa tilanteessa 10 vuotta sitten, nyt lapset on jo isoja koululaisia. näitä keinoja käytettiin menestyksekkäästi:

- kun mies oli viikonloppuna kotona, lähdin puoleksi päiväksi usein kaupungille tai lenkille, tai sulkeuduin makuuhuoneeseen nukkumaan tai mies meni lasten kanssa omien vanhempiensa luokse päiväksi. 

- meillä kävi siivooja parin viikon välein, se helpoti kotityöruljanssia tosi paljon.

- joskus kun miehellä olimpitempiä matkoja, menin lasten kanssa mummolaan (= omien vsnhempieni luokse) pariksi päiväksi tai äitini tuli meille auttelemaan. 

- vaikka sinne perhekahviloihin ja puistoon lähteminen tuntui joskus tosi työläältä, kannattaa silti lähteä. nyt on kesä tulossa ja paremmat ilmat. ulkona olo helpotti mulla siten, että vauva nukkui ja isommilla oli järkevää tekemistä puistossa, itse lueskelin tai vaan istuskelin siellä, tai tavattiin muita äitejä ja lapsia. 

kyllä se siitä helpottaa. mene siitä missä aita on matalin ja yritä järjästää itsellesi edes vähän vapaa-aikaa. puhu miehellesi tilanteesta. jo se helpottaa, kun vauva alkaa nukkua yöt. yritä saada nukuttua kunnon yöunet edes kerran viikossa, jos mies vaikka yhden yön viikonloppuna ottaisi vastuun vauvasta. 

Niin, parhain ratkaisu olisi alkaa ostaa apua. Ulkopuolinen siivooja olisi oiva apu. Ap

Tsemppiä! Täällä toinen lähes samassa tilanteessa oleva. Meillä myös kolme alle kouluikäistä lasta eikä tukiverkkoja missään päin maailmaa. Omat vanhempani ovat jo vanhoja ja heistä ei ole sen vuoksi apua. Puolison vanhempia ei kiinnosta auttaa, kuten ei puolison siskonkaan, olen puutänyt, vanhemmat sanovat suoraan etteivät halua auttaa ja siskot kiemurtelevat ja keksivät tekosyitä. Mies on meilläkin paljon työmatkoilla ja muutenkin tekee pitkää päivää, arkisin tulee yleensä vasta kun olen jo laittamassa laisia nukkumaan. Miehen kanssa viimeksi oltu kahdestaan jossain kun esikoinen oli vuoden, ja ikinä ei sen jälkeen kun lisää lapsia tuli (paitsi synnytyksissä). Yökylässä ei ole kukaan lapsista koskaan ollut. No, tuo nyt ei ole edes mikään arjen ongelma mutta antaa vähän taustaa siihen miten vaikea on saada hoitoapua.

Mullakaan ei ole käytännössä ollenkaan omaa aikaa, paitsi iltaisin kun lapset nukkuvat. Olen pinna kireällä ja aika uupunut mutta toisaalta todella onnellinen lapsista.

Luulen että sellaiset lapsiperheet, joilla on isovanhemmat ja tädit käytössä apuna, ei edes tajua millaista arki on kun olet yksin tai puolisosi kanssa todella aina yksin vastuussa lapsista.

Ei tästä nyt varnaan kyllä apua ollut ap:lle. Todella rankalta kuulostaa kyllä vielä tuo huonosti nukkuva lapsi kaiken päälle. Onko teillä kaikki lapset kotihoidossa, tai onko jotain kerhoja tm hengähdystaukoja päivisin?

Meidän paikkakunnalla myls Srk perhekerho on ollut ihana hengähdystauko, onkohan teillä sellaista? Siellä on lastenhoito järjestetty ja äidit saavat kahvitella sen aikaa.

Missä sä AP asut? Oletko koittanut saada kavereita?

Mene ulos joka päivä. Nuku päikkärit lasten kanssa samaan aikaan. Löysää siivouksesta tms ja ota se aika itsellesi. Lue kirjoja. 

Kun miehesi on kotona, nauti hänen seurastaan, pitäkää hauskaa ja hellivää toisianne. Kotisiivouksesta saa kotitalousvähennyksen, ota siivooja vaikka vaan kerran kuussa. Sillä aikaa menette lasten kanssa ulos ja tulette ihanan siistiin kotiin.

löytäisitkö seuraa leikkipuistosta? Naapureista? Tukiverkot ei ole sama kun suku, voit ihan hyvin pyytää apua joltain naapuriltakin. Älä ujostele, ihmiset yleensä auttaa mielellään.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:35"]Kai se mies on joskus kotona? Ensimmäisenä nimittäin avaudut sille parisuhteenne toiselle osapuolelle. Myös hän on vastuussa kodistanne ja hyvinvoinnistanne, ja hänen on tiedettävä tilanne. Usein tuntuu mahdottomalta muuttaa tilannetta, mutta jos oikeasti tahtoa on, niin voidaan tehdä radikaalejakin muutoksia.

Aloitetaan ensin pienistä:

- kun mies on kotona, hän tarjoaa sinulle vapaailtoja, esim. jos mies on viikonloput kotona, niin kumpikin saa yhden vapaaillan ja lastenhoito, siivoukset yms. hoidetaan yhdessä talkoovoimin. Kumpikin nukkuu hyvin sen yhden yön viikonloppuna.

- arkisin miehen on tultava ajoissa kotiin eli tehtävä ns. lyhyempi päivä kaksi kertaa viikossa. Noina iltoina mies antaa sinulle muutaman tunnin oman ajan esim. harrastamiseen tai univelkojen nukkumiseen

- ulkoistatte kotitöitä eli kaksi kertaa kuussa siivooja hoitamaan isomman siivouksen, viikottaiset siivot yhdessä

- etsitte lähihoitajaopiskelijan, joka voi auttaa sinua muutaman kerran viikossa esim. viemällä isompia lapsia puistoon tai vaihtoehtoisesti hoitamalla pienintä, jotta voit rauhassa antaa aikaa isommille. Muutama maksettu tunti viikossa ei kaada talouttanne mutta saattaa olla iso pelastus, kun voit jakaa arjen huolia toisen kanssa.

- etsi seuraa. Vie isompia kerhoon ja koeta löytää lähiseudun äitejä joiden kanssa viettää aikaa. On helpompaa kun saa aikuiskontakteja päivän mittaan. Juttuseuraa voi löytää muskarista tai avoimesta päiväkodista tai erilaisista perhekerhoista. Neuvolastakin voi kysyä.

Radikaalimpia muutoksia:

- mies tekee lyhyempiä päiviä, vaikka tulisi taloudellisesti takkiin

- haet lapsille päivähoitopaikkaa

- menet töihin ja mies jää kotiin
[/quote]
Olipa jotenkin määräilevä ja käskevään sävyyn kirjoitettu viesti, va

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:35"]Kai se mies on joskus kotona? Ensimmäisenä nimittäin avaudut sille parisuhteenne toiselle osapuolelle. Myös hän on vastuussa kodistanne ja hyvinvoinnistanne, ja hänen on tiedettävä tilanne. Usein tuntuu mahdottomalta muuttaa tilannetta, mutta jos oikeasti tahtoa on, niin voidaan tehdä radikaalejakin muutoksia.

Aloitetaan ensin pienistä:

- kun mies on kotona, hän tarjoaa sinulle vapaailtoja, esim. jos mies on viikonloput kotona, niin kumpikin saa yhden vapaaillan ja lastenhoito, siivoukset yms. hoidetaan yhdessä talkoovoimin. Kumpikin nukkuu hyvin sen yhden yön viikonloppuna.

- arkisin miehen on tultava ajoissa kotiin eli tehtävä ns. lyhyempi päivä kaksi kertaa viikossa. Noina iltoina mies antaa sinulle muutaman tunnin oman ajan esim. harrastamiseen tai univelkojen nukkumiseen

- ulkoistatte kotitöitä eli kaksi kertaa kuussa siivooja hoitamaan isomman siivouksen, viikottaiset siivot yhdessä

- etsitte lähihoitajaopiskelijan, joka voi auttaa sinua muutaman kerran viikossa esim. viemällä isompia lapsia puistoon tai vaihtoehtoisesti hoitamalla pienintä, jotta voit rauhassa antaa aikaa isommille. Muutama maksettu tunti viikossa ei kaada talouttanne mutta saattaa olla iso pelastus, kun voit jakaa arjen huolia toisen kanssa.

- etsi seuraa. Vie isompia kerhoon ja koeta löytää lähiseudun äitejä joiden kanssa viettää aikaa. On helpompaa kun saa aikuiskontakteja päivän mittaan. Juttuseuraa voi löytää muskarista tai avoimesta päiväkodista tai erilaisista perhekerhoista. Neuvolastakin voi kysyä.

Radikaalimpia muutoksia:

- mies tekee lyhyempiä päiviä, vaikka tulisi taloudellisesti takkiin

- haet lapsille päivähoitopaikkaa

- menet töihin ja mies jää kotiin

Olipa jotenkin määräilevä ja käskevään sävyyn kirjoitettu viesti, vaikka vinkit oli hyviä! Mutta ei mies voi välttämättä vaikuttaa työaikoihin (vaikka Sinun tilanteestasi voisi, jonkun toisen tilanteessa ei) Kuulostaa just sellaiselta keskustelunavaukselta, joka kahden väsyneen puolison välillä aiheuttaa pahan perheriidan! En siis suosittele vaatimista ensimmäisenä keinona, ellei miehesi ole sitten aivan ylikiltti tapaus. Jos mies on vähänkin jääräpäinen, niin tuo ei ainakaan helpota.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:35"]Kai se mies on joskus kotona? Ensimmäisenä nimittäin avaudut sille parisuhteenne toiselle osapuolelle. Myös hän on vastuussa kodistanne ja hyvinvoinnistanne, ja hänen on tiedettävä tilanne. Usein tuntuu mahdottomalta muuttaa tilannetta, mutta jos oikeasti tahtoa on, niin voidaan tehdä radikaalejakin muutoksia.

Aloitetaan ensin pienistä:

- kun mies on kotona, hän tarjoaa sinulle vapaailtoja, esim. jos mies on viikonloput kotona, niin kumpikin saa yhden vapaaillan ja lastenhoito, siivoukset yms. hoidetaan yhdessä talkoovoimin. Kumpikin nukkuu hyvin sen yhden yön viikonloppuna.

- arkisin miehen on tultava ajoissa kotiin eli tehtävä ns. lyhyempi päivä kaksi kertaa viikossa. Noina iltoina mies antaa sinulle muutaman tunnin oman ajan esim. harrastamiseen tai univelkojen nukkumiseen

- ulkoistatte kotitöitä eli kaksi kertaa kuussa siivooja hoitamaan isomman siivouksen, viikottaiset siivot yhdessä

- etsitte lähihoitajaopiskelijan, joka voi auttaa sinua muutaman kerran viikossa esim. viemällä isompia lapsia puistoon tai vaihtoehtoisesti hoitamalla pienintä, jotta voit rauhassa antaa aikaa isommille. Muutama maksettu tunti viikossa ei kaada talouttanne mutta saattaa olla iso pelastus, kun voit jakaa arjen huolia toisen kanssa.

- etsi seuraa. Vie isompia kerhoon ja koeta löytää lähiseudun äitejä joiden kanssa viettää aikaa. On helpompaa kun saa aikuiskontakteja päivän mittaan. Juttuseuraa voi löytää muskarista tai avoimesta päiväkodista tai erilaisista perhekerhoista. Neuvolastakin voi kysyä.

Radikaalimpia muutoksia:

- mies tekee lyhyempiä päiviä, vaikka tulisi taloudellisesti takkiin

- haet lapsille päivähoitopaikkaa

- menet töihin ja mies jää kotiin
[/quote]
Olipa jotenkin määräilevä ja käskevään sävyyn kirjoitettu viesti, va
[/quote]
n
Olipa jotenkin määräilevä ja käskevään sävyyn kirjoitettu viesti, vaikka vinkit oli hyviä! Mutta ei mies voi välttämättä vaikuttaa työaikoihin (vaikka Sinun tilanteestasi voisi, jonkun toisen tilanteessa ei) Kuulostaa just sellaiselta keskustelunavaukselta, joka kahden väsyneen puolison välillä aiheuttaa pahan perheriidan! En siis suosittele vaatimista ensimmäisenä keinona, ellei miehesi ole sitten aivan ylikiltti tapaus. Jos mies on vähänkin jääräpäinen, niin tuo ei ainakaan helpota.

Olen vähän ujo ja hiljainen ja ystävystyn hitaasti. Siksi olen arka lähtemään juttelemaan tuntemattomille äideille. Lisäksi valtava unenpuute vaikeuttaa keskustelua ja pelkään vaikuttavani tyhmältä. Innostuin tuosta siivoojasta ja aion ottaa sen neuvon käyttöön. Voimia kaikille äideille!

Ps. On totta että hyvän tukiverkon omaavat eivät ymmärrä meitä joilla on jostain syystä huono verkosto. Neuvolassa on suhtauduttu epäuskoisesti siihen ettei ole ketään läheistä. Luulen ettei täti usko sitä vieläkään.

Missä asut???

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 20:06"]Missä asut???
[/quote]

Niin pienellä paikkakunnalla etten viitsi sanoa :) ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 20:06"]Missä asut??? [/quote] Niin pienellä paikkakunnalla etten viitsi sanoa :) ap

[/quote]

Hei! Itse sain aivan ratkaisevaa ja ihanan empaattista (ja maksutonta) tukea paikallisen seurakunnan diakonilta! Uskoa tai kirkon jäsenyyttä ei kysellä eikä "käännytetä", vaan sain kokea todella inhimillistä ja lämminhenkistä tukea sekä rohkaisua käydessäni diakonin luona purkamassa sydäntäni. Voin siis lämpimästi rohkaista ottamaan yhteyttä :) Tässä yht.tiedot Suomen kaikkiin ev.lut-seurakuntiin http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/Yhteystietolista?ReadForm&StartKey=Kaikki&type=1&lang=FI

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:34"]Mieheni on paljon töissä ja vastaan yksin kodista. Etelässä ei ole sukulaisia ja ystävät asuvat pohjoisessa. Meillä on kolme vilkasta lasta joista pienin valvontaa öisin. Viime aikoina olen tuntenut itseni todella masentuneeksi ja itkuiseksi. Olo on välillä jotenkin leijuva ja omituinen. Varsinkin jos yöt menee puolen tunnin torkuilla. Itken paljon. Asiaa ei auta ilkeä ja toruva anoppi, hän on täysin empatiakyvytön. Elämästä on tullut kurjaa ja raskasta. Ei ole ketään kenelle purkaa oloa. Keinoja jaksamiseen?
[/quote]

Soita ja pyydä kunnastasi kodinhoitoapua. Olet kovilla eikä sinun täydy kantaa taakkaa yksin.

Ap, niin minäkin asun pienellä paikkakunnalla, jos vaikka olisi sama, tule kahville =)

Mies mukaan kodinhoitoon. Tapaa ihmisiä, harrasta. Tee asioita mistä pidät, myös ilman lapsia. Älä vaan jää neljän seinän sisälle.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:46"]

Mies mukaan kodinhoitoon. Tapaa ihmisiä, harrasta. Tee asioita mistä pidät, myös ilman lapsia. Älä vaan jää neljän seinän sisälle.

[/quote]

En ole ap, mutta nämä saattavat olla ap:lle, kuten ovat olleet itsellenikin, täysin mahdottomia. Jos tosiaan mies on paljon pois työn takia, ja esmi. meillä ollut lähes 150 pv vuodessa työmatkoilla, niin eipä siinä miestä kauheasti avuksi saada. Ja kun ei ole niitä ystäviä eikä sukulaisia asuinpaikkakunnalla, niin ei saa lapsia edes hoitoon mihinkään että voisi mennä minnekään ilman lapsia.

Joten kestää on vaan tarvinnut vaikeiden aikojen yli. Nyt lapset on jo teinejä ja selvitty on. Mutta tunnistan kyllä jossain vaiheessa ap:n tuntemuksia. Minulla kovin aika oli kun kävin itse erittäin vaativassa täyspäivätyössä ja sitten yksin se lasten päiväkotiin ja sieltä pois raijaaminen ja kotihommat siihen päälle. Välillä tuntui että tulen hulluksi kun ei ole päivässä hetkeäkään aikaa edes omille ajatuksille vaan selviämistä vaan. Mutta ajan kanssa se helpotti.

OT, miksi tehdään paljon lapsia, jos isä on paljon poissa, eikä tukiverkkoja ole?

Ap, neuvolassa otat tämän puheeksi, tsemppiä ja paljon voimia! Toivottavasti saat apua, pirteyttä ja ystäviä!