Onko mielipiteesi ihastuksestasi muuttunut? Kerro, miksi

Ihastuminen tapahtui toistakymmentä vuotta sitten ja on yhä vahva. Näkökulma kuitenkin on muuttunut, ja elämäntilanteen muuttumisen vuoksi haaveet yhteisestä elämästä on pitänyt haudata. Järjellä siis. Tunteet ovat edelleen olemassa. Emme kumpikaan ole untuvikkoja vaan viisikymppisiä ikisinkkuja.

Etäisyys on avannut silmäni sille, että mies ei ehkä ole ihan normaali. Yksi merkki tästä on hänen elinikäinen, kaikenkattava keräilyharrastuksensa. Hänen valtava kokoelmansa on äärimmäisen hyvin dokumentoitu ja järjestetty, mutta se vie kaiken tilan hänen kotonaan. Alati kasvava osa kokoelmasta on hänelle itselleenkin tarpeetonta (= ei mitään käyttöä), eikä sillä ole rahallista arvoa. Koko ajan hän kuitenkin hankkii lisää.

Toinen juttu, jota en ole halunnut ajatella, on hänen tapansa olla "aktiivisesti epäkiinnostunut". Hän ei siis johdattele juttelua muualle, vaan osoittaa selvästi, että ei kiinnosta.

Ihastus ei ole lähtenyt mihinkään, mutta fyysinen välimatka on tuonut vähän järkeä mukaan. Ihana ihminenhän hän pohjimmiltaan on.

Tunteettoman ja kylmän kuvan itsestään antanut yli 40v mies... aikani roikuin koittaen kysellä että onko hän kiinnostunut minusta. Mutta luovutin ja päätin että vaikka kuinka kemiat napsahteli niin olen arvokkaampi kuin mitä hän kykenee antamaan.

Mulla loppui mielenkiinto yhteen mieheen kokonaan, vedätti mua mukamas tunteita oli ja näkemiset milloin häntä huvitti nähdä. Kyllä tuo peli tiedetään, eli en halua lapsellista miestä elämääni. Annoin mahdollisuuden, mutta hän käytti kortit väärin.

Muutenkin narsistin piirteitä että en uskaltaisi järjellä seurustella sellaisen kanssa.

Mutta opetus oli rikastuttavaa 🙂