Lue keskustelun säännöt.
Stressiherkkä tuuliviiri: Mitkä mahdollisuudet saada mitään aikaiseksi elämässä?
18.12.2021 |
Eli olen todella stressiherkkä ja myös sairastun stressistä herkästi, vastustuskyky romahtaa ja tulee erinäisiä kiusallisia ja ällöjä vatsaoireita. Ja tarpeeksi pahasti stressaantuneena musta tulee lopulta itsetuhoinen, potentiaalisesti jopa aggressiivinen, tai saatan myös vaipua eräänlaiseen horrostilaan, jolloin olen ihan voimaton ja lähinnä vaan nukun. Taustalla onkin useita burn outteja. Lisäksi olen luonteeltani melkoinen tuuliviiri: ailahtelevainen, päättämätön ja impulsiivinen, eli mulla on myös melkoisia sitoutumisvaikeuksia.
Minkälaiset on mun realistiset mahdollisuudet saavuttaa mitään elämässäni näillä specseillä? Tähän asti elämä ollut yhtä kaaosta.
Kommentit (22)
Harjoittelua vaan. Mielenhallintaa, mindfulnessia.
Lopputulos on tietysti jatkuvasti sama, jos et ala tiedostaa itse käyttäytymisesi syitä , miksi ailahtelet ja miksi et tunnista väsymisen rajoja.
Ei ole kysymys persoonasta ja "kohtalosta" vaan ihan perus toiminnanohjaus taidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele hidastamaan. Ennakoi kierrokset. Pidä mediapaastoa. Muut ympäristöt ja energiat vaikuttaa, rakenna päivä kerrallaan.
Mieti miten puhut itsellesi.
Älä käytä päihteitä. Mene luontoon.
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
Jumalalle kaikki on mahdollista, vaikka ihmisen speksit näyttäisivät heikolta.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-ap
Ai niin, ja siihen päälle vielä älyttömät spontaanit ideani laittaa kertarysäyksellä koko elämäni uusiksi, jolloin viimeistään lähden menemään töistä/koulusta, ellei uupumus ole ehtinyt nujertaa mua jo sitä ennen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt tavallinen tallaaja kauheasti elämässään mitään saavuta. Pykää pari muksua, käy töissä ja siinä se sitten oli.
Mitä jos et yritä saavuttaa sitä mitä tavallinen ihminen, vaan tee jotain aivan muuta. Ei sen tarvitse olla isoa. Tee vaikka jotain kaunista luonnon hyväksi. Istuta yksi puu joka kesä, ehdit istuttaa kymmeniä elinaikanasi. Kerää joka kevät pussillinen roskia kaupunginosastasi. Perusta pihallesi hyönteishotelli ja kylvä sen lähelle niittykukan siemeniä pölyttäjille. Ruoki lintuja, rakenna siilipesiä, lahjoita ruokaa eläinsuojeluyhdistykselle jne.. mitä vain keksit. Minusta esimerkiksi tuollaiset saavutukset ovat paljon arvokkaampi, kuin vaikkapa se että joku insinööri kehittää jonkun uuden tyyppisen pyörän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-ap
Alkaa kuulostaa bibolta ja/tai ADHD:lta. Onko sua tutkittu? Pelkkä stressiherkkyys ei oikein riitä siihen, että koko elämä on sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-apAi niin, ja siihen päälle vielä älyttömät spontaanit ideani laittaa kertarysäyksellä koko elämäni uusiksi, jolloin viimeistään lähden menemään töistä/koulusta, ellei uupumus ole ehtinyt nujertaa mua jo sitä ennen.
-ap
Onko sulla diagnoosia? Minulla ei ehkä ihan noin radikaaleja toimenpiteitä kuin sinulla, mutta muuten olen kyllä tuuliviiri ja äärimmäisen stressiherkkä. MInulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö, josko tämä selittäisi jotain. Itse epäilen myös epävakaata persoonallisuushäiriötä itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-apAlkaa kuulostaa bibolta ja/tai ADHD:lta. Onko sua tutkittu? Pelkkä stressiherkkyys ei oikein riitä siihen, että koko elämä on sekaisin.
Jep, onhan niitä useampiakin tekijöitä, jotka tuottaa mun elämääni kaaosta. Tutkittu ei ole, muttei ADHD voi olla ainakaan, koska keskittymiskyky on sen verran hyvä. Bibo taas on aika extreme-osastoa. Mutta voisihan sitä toki käydä kysäisemässä jonkun ekspertin näkemystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti on ihan hyvät mahdollisuudet, jos poistaa ihan kaikki turhat stressin aiheet ja tekee elämästä vakaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu tyynesti. Töissä teet sen minkä työajan puitteissa ehdit, loput jää tekemättä. Ole teflonia arvostelulle. Älä ajattele työasioita työajan jälkeen. Henkilökohtaisessa elämässä toimit kuten haluat, älä nöyristele kenellekään. Näin olen itse luovinut.
No kun edes pystyisin käymään töissä. Tai koulussa. Hetken aikaa pystyn sinnittelemään ns. normaaliarjessa, yleensä muutaman kuukauden, mutta sitten iskee lopulta romahdus, kun en enää saa nukuttua ja vatsa on julmetun kipeä ja millon mitäkin tautia pukkaa päälle ja vie voimat.
-apAi niin, ja siihen päälle vielä älyttömät spontaanit ideani laittaa kertarysäyksellä koko elämäni uusiksi, jolloin viimeistään lähden menemään töistä/koulusta, ellei uupumus ole ehtinyt nujertaa mua jo sitä ennen.
-apOnko sulla diagnoosia? Minulla ei ehkä ihan noin radikaaleja toimenpiteitä kuin sinulla, mutta muuten olen kyllä tuuliviiri ja äärimmäisen stressiherkkä. MInulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö, josko tämä selittäisi jotain. Itse epäilen myös epävakaata persoonallisuushäiriötä itselläni.
Joo, kyllä täältäkin löytyy epävakaita piirteitä. Tosin vähän epäilen, ettei varmaan riittäisi diagnoosiin asti. Dissosiaatiota en tunnista niinkään, ainakaan häiriöksi asti.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on ihan hyvät mahdollisuudet, jos poistaa ihan kaikki turhat stressin aiheet ja tekee elämästä vakaata.
Ei elämä voi olla vakaata, jos ihminen itse ei ole.
-ap
Mulla auttoi kun hyväksyin että stressi on just se juttu mikä pitää mut käynnissä. En kestä viikkoa pidempää tasaista arkea ja hankkiuduin epäsäännölliseen ja epävarmaan työhön.
Jos elämä on tasaista niin kyllästyn ja alan tekemään kaikkia älyttömyyksiä että on varmasti taas jotain stressattavaa.
Eli elän stressistä ja muutoksista jotka itse aiheutan.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt tavallinen tallaaja kauheasti elämässään mitään saavuta. Pykää pari muksua, käy töissä ja siinä se sitten oli.
Mitä jos et yritä saavuttaa sitä mitä tavallinen ihminen, vaan tee jotain aivan muuta. Ei sen tarvitse olla isoa. Tee vaikka jotain kaunista luonnon hyväksi. Istuta yksi puu joka kesä, ehdit istuttaa kymmeniä elinaikanasi. Kerää joka kevät pussillinen roskia kaupunginosastasi. Perusta pihallesi hyönteishotelli ja kylvä sen lähelle niittykukan siemeniä pölyttäjille. Ruoki lintuja, rakenna siilipesiä, lahjoita ruokaa eläinsuojeluyhdistykselle jne.. mitä vain keksit. Minusta esimerkiksi tuollaiset saavutukset ovat paljon arvokkaampi, kuin vaikkapa se että joku insinööri kehittää jonkun uuden tyyppisen pyörän.
Voi vitsi miten paljon paremmin ihmiset voisi, jos useampi ajattelisi noin ja vähän relaisi elämässä sen ainaisen tolkuttoman suorittamisen sijaan. 👍🏼
Vierailija kirjoitti:
Tuli jotenkin mieleen ADHD.
Juu ymmärrän hyvin mielleyhtymän. Mutta ei kyllä millään täyty kriteerit, sen verran hyvin oon aina keskittynyt esim. koulussa.
-ap
ADHD-lääkitys puuttuu? Myyntityö sopii ainakin itselleni.
Elämässä ei tarttee saada aikaiseksi yhtään mitään. Loppujen lopuksi tämäkin planeetta jauhautuu tuhkaksi avaruustuuleen.
Ilon kautta kannattaa elää eikä yrittää erityisemmin saavuttaa mitään.