Jos saisit valita, niin millä tavalla haluaisit kuolla kun aika koittaa?

Että joku ampuis mut. Paras olisi että olisin humalassa lisäksi.

Mielellään mahdollisimman nopeasti, ja vaikka nukkuessani, jotta en edes tiedä mitä tapahtuu.

Olen yksin asuva ihminen, ja olen järjestellyt kaikki tärkeät paperit yhteen kansioon niin että perunkirjoituksen tekijä pääsee mahdollisimman helpolla. Käyn myös tavaroitani säännöllisesti läpi, ja hävitän ja kierrätän pois kaikkea mitä en tarvitse, niin asuntoa tyhjentävillä ihmisillä ei ole mikään ylivoimainen urakka.

Yllä olevan perusteella saattaa kuulostaa siltä, että elän elämääni askeettisesti vain kuolemaa odotellen, mutta en nyt sentään niin tee. Olen vain ollut parin vuoden aikana kolmen kuolinpesän tyhjennyksessä mukana, ja kaiken sen surun keskellä on melkoinen homma käydä läpi toisen omaisuutta ja keksiä mitä sille tehdään. Monella ihmisellä on myös henkilökohtaiset tärkeät paperit aivan hujan hajan, ja perunkirjoituksen tekeminen on muutenkin työlästä. Yritän siis jo valmiiksi helpottaa läheisteni taakkaa setvimällä paperini ja tavarani johonkin järjestykseen.

Ydinräjähdyksen keskipisteessä.

Isoisä kuoli saappaat jalassa pellolle aivoverenvuotoon. Minusta se oli armelias poislähtö.

Nukkuessa, rauhassa, ilman kipuja

Varmaankin käy niin, että yksi aamu en enää herääkään aamulla, eikä siihen varmaan kovin pitkään mene, on sairauksia jo sen verran, tosin on ikääkin.

Nukkuessa.

Mutta en halua vielä kuolla, lapsi tarvitsee minua

99 vuotiaana nukkuessani tai heti orkun jälkeen molo vielä naisessa.

Haluaisin lähteä kuten sukulaismummo, joka meni herkullisen lounaan jälkeen sulattelemaan ateriaa kiikkustuoliin, kuten joka päivä aina ennenkin. Nukahti siihen, eikä enää herännyt. Ikää oli reippaasti, joten sinänsä ei hirmuisen suuri shokki tai yllätys. Suhteet jälkikasvuun kunnossa, rakastettu mummu oli. Ehkä rauhallisin ja lohdullisin lähtö, mitä kuvitella saattaa. 

Lentäisin avaruushävittäjälläni mustaan aukkoon soittaen samalla hävittäjäni stereoista Johnny Cashia.

ns. Saappaat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Joku iso katastrofi olisi kiva kokea. Vaikka asteroidin törmääminen maapalloon; kaikki tietäisi että törmäys on tulossa ja sitten h-hetkellä kokoonnuttaisiin katsomaan horisontista saapuvaa tuhoa, pidettäisiin toisiamme kädestä ja laulettaisi jotain biisiä.

Tuollaisen minäkin haluaisin.

Haluaisin kuolla kuten lentokapteenina toiminut isäni, rauhallisesti nukkuessani.

En paniikissa kirkuen, kuten hänen matkustajansa.

Vierailija kirjoitti:

Isoisä kuoli saappaat jalassa pellolle aivoverenvuotoon. Minusta se oli armelias poislähtö.

Tämä on minunkin suunnitelma, perunapellolla kumpparit jalassa!

Vierailija kirjoitti:

Sodassa. Olisin tappanut ne kymmenen ja sitten se yhdestoista ampuu tappavan luodin. Ehtisin vielä hyvästellä rintamakaverini.

Aikamoinen tuulahdus jotain kansallisromantiikkaa ja minkä lie sodan henkeä. Tuskin sinä tai moni muukaan niin sota-pro on että vetää 10:1 KDA:t. Talvisodan ns. ihme oli pääasiassa neuvostoarmeijan hölmöilyä.

Nopea kuolema 80-vuotiaana vatsa täynnä viiniä ja kauniin naisen huulet kaluni ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku iso katastrofi olisi kiva kokea. Vaikka asteroidin törmääminen maapalloon; kaikki tietäisi että törmäys on tulossa ja sitten h-hetkellä kokoonnuttaisiin katsomaan horisontista saapuvaa tuhoa, pidettäisiin toisiamme kädestä ja laulettaisi jotain biisiä.

Tuollaisen minäkin haluaisin.

Niinpä! Mutta tekisin tuon kahdestaan kumppanini kanssa! Kiipeäisimme johonkin korkealle ja nauttisimme jotain hyvää ruokaa ja juomaa. Kun hetki koittaa, olisimme sylikkäin ja katoaisimme yhdessä.

Joku virus joka mylläisi kymmeniä vuosia maapallolla kehittäen yhä uusia variantteja ja kehittyisi vuotavien rokotteiden ansiosta 100% tap pa vaksi.

Sellaiseen meteoriittiin, joka eliminoisi ihmisen mahdollisuudet elämään.

Häkämyrkytys olis jees. Tai junan alle jääminen.