Onko teitä muitakin, jotka ovat aivan liian myöhään keksineet unelma-ammattinsa?
Minä olen. Akateemisen perheen tyttönä minunkin piti hankkia korkeakoulututkinto, mutta enpä juuri ole viihtynyt työssäni. Harrastuksenani on aina ollut, jo nuorena tyttönä, perheen, suvun ja kavereiden hiusten leikkaus, nykyään suurimpana intohimona miesten hiusten ja partojen muotoilu. Permikset, raidat, leikkaukset sujuvat.
Minusta olisi tullut varmaan todella hyvä hiusmuotoilija, minulla olisi ehkä oma liike, saattaisin olla jopa tunnettu.
Antakaa lastenne valita ammattinsa itse!
Kommentit (6)
Mistä keksit, että et voi valita ammattiasi itse?
MInä olin aikoinaan sairaanhoitaja, joka ei viihtynyt työssään. Nyt insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Mistä keksit, että et voi valita ammattiasi itse?
En uskaltanut vastustaa vanhempiani. En avaudu asiasta nyt tässä sen kummemmin, mutta se oli aikamoista nuoren ihmisen painostusta ja aivopesuakin, että lähdin opiskelemaan korkeakouluun. Ap
Tai sitten olisit pari vuotta vuokratuolin takana seisoessasi tajunnut, ettet halua olla jaloillasi aamusta iltaan tuhoamassa ihoasi ja keuhkojasi väreihin ja permanenttiaineisiin.
Nyt sinulla on kohtuupalkkainen siisti sisätyö ja kiva harrastus, eikä mikään edelleenkään estä sinua perustamasta kampaamoa.
Oma ohjeeni lapsilleni on, että ensimmäiseksi tutkinnoksi joku järkevä. Toisen voi hommata ihan mistä mieli tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää opiskelemasta aikuisena hiusmuotoilijaksi?
Ikä. Olen jo 57. Ap
Mikä sinua estää opiskelemasta aikuisena hiusmuotoilijaksi?