Lue keskustelun säännöt.
Eräs vuosi olin pienen lapseni tukena virpomassa
29.03.2015 |
tunnettiin ja oltiin lähes päivittäin yhteydessä erään toisen lapsiperheen kanssa niihin aikoihin. Tyttäreni oli varmaan 3-vuotias kun käytin sitä sitten virpomassa mummulassa, tätilläni ja sitten kun oltiin tulossa kotiin lapsi sanoi että haluaa käydä "Assun luona" virpomassa eli tämän kaveriperheen lapsen luona.
En ajatellut asiaa lainkaan, mentiin vaan ovelle koska tosiaan oltiin tuolloin aika läheisiä. Lapsi pimputti ovikelloa. Sisältä kuulunut tv:n ääni lakkasi ja tuli hiljaista. Sitten kuului aika selkeästi kun äiti komensi lasta olemaan hiljaa "siel on niitä virpojia, hysssss" ja sitten hiljasta, sitten "se on naapurin Ella" ja hiljaista.
Mentiin pois. Mikäs siinä. Jotenkin äärimmäisen nolo tilanne, seur. päivänä pihalla ne oli kuin ei mitään. Minun mielestä olis vaan voinu huikata oven raosta että ei virpomisia. Ihme kuiskailua! :D nyt naurattaa, se oli aika koomista. Oma lapsenikin kuuli ne kuiskailut! :D
Kommentit (4)
Nii. Että siinä kasvatetaan selkärankaisia. Piilotellaan ja suhistaan. Mahtoi se lapsikin sisällä ihmetellä mikä nyt niin vaarallista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on tuohon tullut omakin lapsi aikoinaan törmänneeksi. Parin pääsiäisen jälkeen osasi jättää tietyt ovet pimpottamatta, mutta eihän sitä aluksi voinut tietää, ettei ollut tervetullut.
Joskus oli käynyt niin, että ovi avattiin, mutta avaaja pahoitteli, ettei ollut muistanut hankkia virpomispalkkioita, olin opastanut muksun kysymään, saako virpoa silti - palkasta viis.
Nyt on nuo ajat takana, enää ei oma lapsi virvoskele, naapuruston pienet jo kävivät. Onneksi oli namit valmiina (on vaikea edelleen muistaa, että vaikka lapsena itse kävin trullittamassa pääsiäislauantaina, niin täällä muualla se onkin tänään).
Niin mekin jätettiin ovi avaamatta tänään, kun unohdettiin ostaa munia. Jos olet menossa tutun ovelle, niin kysy etukäteen.
Nii?