Miten miehettömät naiset selviää?

Helvetin hyvin, kiitos kysymästä!

Mihin sä ap miestä tarvitset?

Luultavasti hyvin, sillä naisia ei sinällänsä kiinnosta mies, vaan naisia kiinnostaa raha. Rahaa saa nykyään ilman miestäkin, mikä tekee miehestä aika yhdentekevän - tai ainakin sellaisen, jonka voi vaihta rahakkaampaan vaihtoehtoon.

On tämä vaikeaa. Olen yksinäinen ja masentunut. Lemmikkoiralleni voin osoittaa hellyydenosoituksia. Se on ainoa todellinen ystäväni, johon voi aina luottaa. Miehiin ei ollut luottamista :( Olin koulukiusattu ja haaveilin, että voisin joskus löytää poikaystäväkseni, jonkun jota on myös kiusattu ja syrjitty. Tutustuin ujoihin ja hiljaisiin tyyppeihin ja luulin heitä kilteiksi, mutta heistä paljastuikin aika hirveitä piirteitä suhteen edetessä :( En halunnut heti luovuttaa, mutta ei kenenkään pitäisi elää henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa.

Seksi yksin on parempaa kuin miesten kanssa. Yksin saa aina, mutta miesten kanssa ei koskaan. Kyllä sitä silti kaipaisi hellyyttä. Seksi on ihan yliarvostettua, vaikka suhteessa sitä harrastinkin niin paljon kuin vain mies tahtoi. En koskaan pihdannut. Halusin tehdä miehen tyytyväiseksi. Ja sainhan itsekin samalla läheisyyttä. En edes ole kovin ruma nainen. Olen normaalipainon rajoissa, isot rinnat ja meikattuna jopa ihan kohtuullisen hyvännäköinen. Luonteeltani olen kuitenkin ujo ja epävarma, eivätkä miehet ole minusta kiinnostuneita. Itse olen tehnyt joskus aloitteita, niin ovat juosseet karkuun. Netin kautta sitten näihin kahteen mieheen tutustunut ja seurustellutkin.   

Ei me selvitäkään. Ollaan vain sikiöasennossa nurkassa makaamassa ja ulistaan, että milloin se prinssi Oikea tulisi meidät pelastamaan! (Ja ennen kuin vedetään palkokasvia nenukkiin, niin sarkasmia oli tämä)

Oikeasti harmittaa, että kaipaatte eikä löydy.

-mies

Olen siirtynyt naisiin.

Kertokaa minulle mikä arvo miehessä on? Mitä sellaisesta miehen kanssa olemisesta saa sellaista, mikä voittaa yksin olon?

Itseäni ei kenenkään rahat kiinnosta, tai jotkut vitun nikkarointitaidot. Pärjään ilmankin, enkä kelpuuta miesten apuja.

Seksiä olen kokeillun kymmenien miesten kanssa, voin sanoa että ei voita runkkaamista.

Läheisyys on ihan kivaa, mutta ilmankin pärjää ihan hyvin.

Ap mene sinä sinne alilaudalle takas, hien ja Axen sekoitus on paha haju.

En käy huoraamassa, en katsele miehiä (paitsi yhtä ihanaa netin ihmeellisessä maailmassa, täysin saavuttamaton mulle kylläkin), en vemputa? mitä se lienee sitten onkin.

Mulla menee siis oikein hyvin, ihanaa olla yksin ja olen aikoinani kyllä kelvannut muutamalle ja on jopa yksi lapsi. En varmastikkaan enää kelpaa ainakaan ulkoisesti kenellekään... joten en enää edes viitsi etsiä, koska ei miehet tajua mitään mukavasta luonteesta tai persoonallisuudesta. Toisaalta en edes jaksaisi mitään miestä, kun tämä omissa oloissa oleminen on niin mukavaa ja rentouttavaa. Näin on tullut elettyä jo NIIN monia vuosia ettei mies sopisi mun kuvioita sotkemaan. 

En myöskään tarvitse mitään huomionosoituksia miltään kaupan kassalta tai muulta vastaavalta (hymyä, kivoja sanoja...), ei hetkauta mun viikkoa/päivää suuntaan tai toiseen. Mulle riittää, että päivittäin saan hymyn ihan omalta lapselta, se on tärkeintä ja valaisee elämäni.