istun kotisohvalla ja itken

Elämä on usein aika yksinäistä. Itsekin olen itkenyt ja ollut hiukan masentunut aina välillä. Harrastan "todellisuuspakoa" ilman päihteitä, katsomalla tv-sarjoja, pelaamalla tietokoneella aina silloin tällöin, ja odotan milloin vihdoin olen lomalla ja pääsen nauttimaan naisen läheisyydestä.

Viime viikonloppu meni niin, että perjantaina tulin kotiin kello noin 20:00 ja maanantaina lähdin töihin. En puhunut/tavannut ketään. Paitsi taisin käydä su-illalla kävelemässä ja ostaa pitsan, mutta joinakin viikonloppuina en tapaa/näe muita ihmisin lainkaan.

Työni on hyvin sosiaalista, paljon kolleegoja ja paljon keskustelua asiakkaiden kanssa, joten en erityisesti tarvitse sosiaalista elämää viikonlopuiksi. Silti haluaisin olla perheellinen ja elää naisen ja lasten kanssa, no saa nähdä miten projektini tässä onnistuu.

Kestämistä ja lämpimiä ajatuksia kaikille muille, jotka kokevat yksinäisyyttä tänä (-kin) viikonloppuna.

41v m

<3 voimia