KIRJE teille kaikille

äideille jotka päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen tappelette av:lla siitä onko lapsettoman elämä elämisen arvoista ja te lapsettomat jotka toivotte jokaisen äidin katuvan lasten hankintaa.

Jokainen tekee oman päätöksensä lasten hankinnasta, aivan kuten koulutuksesta, asuinpaikastaan ja kumppanistaan. Kaikkien ei kannattaisi hankkia lapsia, sen voi lukea uutisista, ja joillekkin vannoutuneille veloille lapsi ei välttämättä olisikaan se maailman loppu.

Usein näissä keskusteluissa lukee siitä ettei vaihtaisi lapsiaan mihinkään, ei tietenkään, kyse ei (järkevien) lapsettomien ihmisten mielestä olekaan siitä että jo olevat lapset katoisivat elämästä, vaan alkuperäisestä päätöksestä, arjen pyörimisestä ilman lapsia. Jos selitykseni on hankala, tarkoitan siis yksinkertaistettuna tätä; minulla on kaksi sisarusta, en haluaisi enempää velijiä tai siskoja, mutta jos minulla olisi kolmas sisarus, en tietenkään toivoisi ettei häntä olisi, mistään summasta, asiasta tai tapahtumasta. Sama siis sovellettuna lapsiin; en toivo lapsia, mutta elossaolevaa pientä ihmistä vaalisin koko elämälläni. 

Tahattomasti lapsettomana minun on kauhean vaikea lukea useiden äitien tekstejä siitä miten tyhjää ja merkityksetöntä lapsettoman elämä on, he "säälivät valintoja" joita lapsettomat tekee. Tällaisten kommenttien lukeminen ahdistaa ja surettaa. Jos elämänne on rikasta, onnellista ja täydellistä, miksi se täytyy todistaa erilaisia päätöksiä tehneelle lyttäämällä ja leuhkimalla. eikö se riittäisi että olet erimieltä jonkun pikkusieluisen, typeryyksiä laukovan lapsettoman kanssa.

Vertaan tätä kehuskelua ja todistelua hieman kärjistäen siihen että joku kertoisi teille olevansa hirmu onnellinen vaatimattomaan ja keskituloiseen elämäänsä suuren kaupungin lähiössä johon te vastaisitte väittämällä hänen olevan väärässä, kertoisitte hieman borneon lomasta, eiran merellisestä näköalasta, hyvästä koulutuksesta, uusista ravintoloista ja 30 neliöisestä lastenhuoneesta. Tavallinen tallaaja ei välttämättä elämäänsä vaihtaisi tähän kaikkeen, mutta pahan mielen saisi varmasti.

Teille vapaaehtoisesti lapsettomille puolestaan haluaisin sanoa että miksi on niin vaikea myöntää että toki lapsen hankkimista miettii, millaista arki olisi ja onko lapsettomana pysyminen lopullista? jos tämä on selkeää sinulle, älä vaivaudu loukkaamaan äitejä, jotka ovat yhtä varmoja omista valinnoistaan. Olen huomannut että monilla lapsettomilla on se pieni kipinä saada lapsellisen hyväksyntä päätökselleen, toki, olemmehan ihmisiä. 

Lapsettomien ja lapsellisten väittelyt av:lla ovat usein kirjotettu toisiaan väheksyen, on tarkoituskin saada toisin valinnut tuntemaan pahaa mieltä valinnoistaan, miksi? Suurin osa palstalaisista on naisia, eikö se riitä, pidettäiskö vaikka vaihteeksi yhtä. Myönnettäisiin että kunnon yöunet ja new yorkin loma ilman päiväunia, vaipan vaihtoa ja mäkkäriä olisi ihan kiva, ja toisaalta taas lapsi elämässä ei kuulosta lainkaan hullummalta, että jos oma lapsi tässä maailmassa olisi, olisi se suuri ja ihmeellinen asia, josta varmasti myös vapaaehtoisesti lapsettomat nauttisivat. Valinnat on valintoja, arvostetaan niitä ja annetaan ihmisten valita erilailla, jokaiseen valintaan on syynsä.

terveisin,

Lapsettomuus ei aina ole valinta, vaikka elämästä ilman lapsia oppiikin nauttimaan täysin rinnoin.