Lue keskustelun säännöt.
"Teillä on liian helppo elämä"
27.03.2015 |
Tuollaisen lauseen olen nyt kuullut aivan liian monta kertaa. Moni tuttu, kaveri ja sukulainen on arvostellut minun ja mieheni elämää, se on kuulemma "liian helppoa". En ymmärrä mitä tuolla ajetaan takaa! Se että olemme tehneet elämämme mukavaksi ja stressittömäksi omilla valinnoillamme on mielestäni täysin oma asiamme. Eikä se voi olla keltään muulta pois, eihän?
Elämme mielestäni täysin tavallista nelikymppisten elämää. Käymme töissä, kummallakin on harrastuksia, asunto on aivan tavallinen (oma) kerrostalokolmio, pikkuinen kesämökki löytyy, samoin pari keskihintaista autoa. Lomilla reppureissaamme ja mökkeilemme, viikonloppuisin näemme ystäviä ja/tai käymme näyttelyissä tms. Mikään ei siis ole mitenkään pröystäilevää, täysin tavallista keskiluokkaista elämää. Mikä tästä voi tehdä joidenkin silmissä niin "pahaa" että sitä pitää arvostella?
Kommentit (72)
Minä sanon, että jonkun elämä on liian helppoa, jos tämä henkilö hakemalla hakee vaikeuksia ja vaarallisia tilanteita: esim. Himalajan vuorikiipeily, luolasukellukset, jään alla matkasukellus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon, että jonkun elämä on liian helppoa, jos tämä henkilö hakemalla hakee vaikeuksia ja vaarallisia tilanteita: esim. Himalajan vuorikiipeily, luolasukellukset, jään alla matkasukellus tms.
Näinpä. Tavallaan myös odottamattomista haasteista selviäminen kasvattaa itseluottamusta omiin kykyihin selvitä elämästä huomennakin. Lannistuva ei kykene kuin kadehtimaan ja katkeroitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen ja hyväosainen. Minulla on hyvä mies ja ihanat lapset. Toimeentulo on turvattu. Voin matkustella koko perheen kanssa kaukomatkoja. On talo ja autot. Hyväpalkkainen työ.
Lapset on teineinä hyväkäytöksisiä. Ei ole ollut vaikeuksia.
Olen itse tehnyt hyviä valintoja ja olen ylpeä itsestäni. Ei elämä silti ole aina ollut helppoa.
Jonkun mielestä minulle on käynyt hyvä tuuri. Jonkun mielestä elämäni on liian helppoa
No jos tuot tuon kaiken noin lesoillen esiin, niin en ihmettele, jos joitakin ärsyttää 🙄
Mitäs ne arvostelijat sitten mahtavat ajaa takaa sillä, jos he niin sanovat? Eikö ole tullut mieleen kysyä?
Vai oliko tämä vain oma olettamus, että muut ajattelevat teistä niin...?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:58"]Siis jos joku sanoo toistuvasti noin, niin johtuu luultavasti siitä, että valitattte kaikenmaailman pikkuongelmista jatkuvasti. En oikein ymmärrä miksi joku muuten tuollaista sanoisi.
Kuule täysin samaa mietin itsekin. Mulla on kaveri joka pukeutuu juhlamekkoihin joka päivä ja duuni on tosi paskasta. Sit on niin ylpeenä ku aina hänelle sanotaan et "ootpa sä pukeutunu nätisti." Hänen mielestä se on niin ihanaa ku hän on niin nättinä aina kun todellissuudessa ihmiset lähinnä hämmästelee asuvalintaa ja ajankohtaa. Päin naamaa ei vaan voi sanoa et mitä helvattua sul on päällä! Ja siis kaikella rakkaudella tätä ystävääni ajattelen. Ei vaan osaa pukeutua tilanteen mukaan vaikka ollaan joskus suoraan ja vihjailevastikin siitä hälle kauniisti mainittu. :)
Miksi ihmeessä hänen pitäisi pukeuta joihinkin rönttävaatteisiin ihan vaan teidän iloksenne? Häntä ei selvästikään haittaa pukeutua juhlamekkoihin(?) töihin, joissa on likaista, joten mitä ihmettä valitat. Mutta on totta kai tuon turhan huolen voi naamioida joksikin välittämiseksi.
Toisaalta mua kyllä kiinnostaisi selvittää sun määritelmä juhlamekoille, koska mä käytän mekkoja melkein päivittäin enkä mä ajattele käyttäväni juhlamekkoja. Suurimmalle osalle naisista melkein mikä tahansa mekko on juhlamekko, jos mekkoa ei käytetä kuin juhlatilaisuuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisteja? Toinen on, että teillä on liikaa onnea. Lapset on jalustalle nostettuja. He haluavat viedä muilta onnen pois.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:40"]
Ehkä teidän asenteenne muita ihmisiä kohtaan on ylenkatseellinen. " olemme tehneet elämämme mukavaksi ja stressittömäksi omilla valinnoillamme" kuulostaa juuri sellaiselta omahyväiseltä asenteelta, että tuskin osaatte tuntea empatiaa niitä kohtaan, joilla on hankaluuksia.Tulee jotenkin mieleen Renne Korppila ja ja Ida.
Jokainenhan tekee elämästään sellaisen kuin haluaa ja me päätimme jo parikymppisinä että emme halua stressata ja murehtia kuin sen pakllisen mitä elämässä eteen tulee. Niinkuin toisessa vastausessa juuri kerroin, teen paljon vapaaehtoistyötä eli ei tuo empatiakyvyn puutekaan voi olla syynä tähän.
Ei tee. Voi tehdä jos kaikki onnistuu hyvin ja on tuuria matkassa. Hyvin moni ei syystä tai toisesta onnistu koskaan tekemään elämästään sellaista kuin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista. Mutta olen erilaisten kommentoijien iskiessä päälle yrittänyt muistaa mummoni elämänohjetta: "Parempi olla kadehdittu kuin kadehtija". ;)
Minä koen kylläjuuri päinvastoin. Jos joku kadehtii, heiltä tuleekaikkea ikävää pientä ja isoa kohtelua. Kun sitten itse kadehdin jotakuta, mietin miten voisin jotain siitä toteuttaa itsekin, en suinkaan yritä pilata toisen tilannetta tai elämää ja iloa. Kateuden kohteena oleminen on yksi asioista joita pelkään eniten. Lisään vielä, että sehän syö ihmissuhteetkin,kun toinen sen jälkeen kokee sinuun negatiivisia tai jopa vihan tunteita, eikä lämmintä yhteyttä enää ole.
Katkeria lisääntyjiä harmittaa kun jotkut ei halua pilata elämän ja parisuhteenlaatua samalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[qomassa asunnossa vuokrallauote=Vierailija]Kuullostaa tutulta, vaikka asumme vuokralla. Kaikkien mielestä jotain mätää, meistä pitäisi löytyä....[/quote]
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:30"]
Mikä tästä voi tehdä joidenkin silmissä niin "pahaa" että sitä pitää arvostella?
Tietenkin se, ettei teillä ole lapsia. Jokaisen (etenkin naisen) tulee kärsiä sama määrä vanhemmuuden vuoksi.
Kärsiä?
Vai nosti joku tämän! Miksi? Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon, hyvää ja huonoa. Huonoa on avioero, ihan tuli puskista. Hyvää uusi suhde, uusi koti.