Lue keskustelun säännöt.
"Teillä on liian helppo elämä"
27.03.2015 |
Tuollaisen lauseen olen nyt kuullut aivan liian monta kertaa. Moni tuttu, kaveri ja sukulainen on arvostellut minun ja mieheni elämää, se on kuulemma "liian helppoa". En ymmärrä mitä tuolla ajetaan takaa! Se että olemme tehneet elämämme mukavaksi ja stressittömäksi omilla valinnoillamme on mielestäni täysin oma asiamme. Eikä se voi olla keltään muulta pois, eihän?
Elämme mielestäni täysin tavallista nelikymppisten elämää. Käymme töissä, kummallakin on harrastuksia, asunto on aivan tavallinen (oma) kerrostalokolmio, pikkuinen kesämökki löytyy, samoin pari keskihintaista autoa. Lomilla reppureissaamme ja mökkeilemme, viikonloppuisin näemme ystäviä ja/tai käymme näyttelyissä tms. Mikään ei siis ole mitenkään pröystäilevää, täysin tavallista keskiluokkaista elämää. Mikä tästä voi tehdä joidenkin silmissä niin "pahaa" että sitä pitää arvostella?
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:58"]
Siis jos joku sanoo toistuvasti noin, niin johtuu luultavasti siitä, että valitattte kaikenmaailman pikkuongelmista jatkuvasti. En oikein ymmärrä miksi joku muuten tuollaista sanoisi.
[/quote]
Jos meillä ei ole isoja ongelmia niin pienistä pitäsi sitten olla hiljaa vai?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan samanlaista. Mutta olen erilaisten kommentoijien iskiessä päälle yrittänyt muistaa mummoni elämänohjetta: "Parempi olla kadehdittu kuin kadehtija". ;)
Olette siis valinneet lapsettomuuden ja elätte sen mukaisesti? Kateudelta tuttaviesi kommentit minustakin kuulostavat. Itsekin tunsin kateuden piston lukiessani elämästäsi. Mutta sitten taas muistin, että minulla on muita asioita elämässäni, jota olen halunnut.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:58"]
Siis jos joku sanoo toistuvasti noin, niin johtuu luultavasti siitä, että valitattte kaikenmaailman pikkuongelmista jatkuvasti. En oikein ymmärrä miksi joku muuten tuollaista sanoisi.
[/quote]
Tuolla logiikalla kukaan ei saisi koskaan valittaa mistään, sillä maailmassa on lapsia seksiorjina. Heillä on asiat kuitenkin huonommin kuin kenelläkään suomalaisilla koskaan. Minusta on mukavaa, ettei toisten elämässä ole sen suurempia murheita kuin että itse hankittu ja koulutettu koira vetää hihnassa tai että lapsella on nuha.
Vanha ketju, mutta ajankohtainen omaan elämääni. Minulla on tuollainen perhe "kaverina" ja ai että sitä suunnatonta omahyväisyyttä kaikesta hyvästä!! Empatia on vieras sana heille, eivätkä viitsi ymmärtää niitä, joilla on elämässä esteitä. Olen aina miettinyt, miten esteistä selviävät, jos joskus käy jotain ikävää. Hyväntekeväisyyttä tehdään, koska se näyttää hyvältä muiden silmissä. Ei siksi, että halutaan oikeasti auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttikaa. Minäkin elän helppoa elämää koska itse olen sen sellaiseksi tehnyt.
Jos joku ei viitsi edes yrittää tai esittää yrittävänsä sekä syyttää muita tai yhteiskuntaa, kaikkea muuta paitsi itseään niin ilmoitan että äläpä tee omista ongelmistasi minun ongelmia.
Leveilettekö onnellanne? Koetatteko neuvoa toisia ongelmissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Elämänhallintataidot ja stressinsietokyky tuntuu pikemminkin nykyisin olevan kortilla olevia taitoja.
Meitä on 3 ja meillä on 120 neliön asunto.
Mun tuttu, heitä on 5 ja asunnossa on neliöitä 56.
On niin ihanaa jne.
Tuli korona ja tuttu laittoi viestiä voisiko mies tulla meille etätöihin, kun heillä ei ole tilaa.
Sanoin mitä oot ajatellut maksaa tästä. Vastasi ei mitän, kyllä sen verran pitää auttaa.
Ei olla sen jäljeen vietitellyr.
Kun laitoin kuvia mm meidän joulumatkasta, marisi kyllä mekin matkusteltais, jos olisi varaa.
Heillä on isompi perhe. Valinta sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen serkku valittaa, kuinka helppo elämä mulla on. Olen köyhä kuin mikä. Ennen nykyistä miestäni menetin aivan kaiken. En tajua, mitä hän helpolla elämällä tarkoittaa?
Onko se joltain pois , jos jollain on hyvä elämä? Pitäiskö kaikill aolla kurjaa, jos itellä on?
EIKÖ SE OLE ITSEKÄSTÄ? Muilla ei saa olla, koska mullakaan ei ole.. juupa juu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma mutta yksi syy voi olla se jos niistä muista tuntuu siltä että "leijutte" omassa onnessanne ettekä huomioi läheisten ongelmia eli ette osaa huomioida ettei ksikilla mene noin hyvin. Silloin vois olla helppo tokaista juuri noin "Teillä on liian helppo elämä".
En tosin tiedä onko asia noin, mutta itse olen törmännyt muutamia kertoja juuri tuollaisiin jotka ei tajua että kaikki ei voi tehdä samoja asioita kuin he, koska ei ole rahaa, ei ole terveyttä jne jne.
Tämä näin. Myös jos ap valittaa jostain ensimmäisen maailman ongelmasta kuten että mahassa on pieni rulla joka ei ole lähde vaikka syö joka päivä tuoretta lohta ja terveellisiä luomuvihanneksia, tai että perheen toisesta autosta on tuulilasinpyyhkijä mennyt epäkuntoon niin se saattaa tuntua vähän kohtuuttomalta jollekin, jolla on paljon huonommat olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Miehen serkku valittaa, kuinka helppo elämä mulla on. Olen köyhä kuin mikä. Ennen nykyistä miestäni menetin aivan kaiken. En tajua, mitä hän helpolla elämällä tarkoittaa?
Jos sun mies kustantaa elämisen ja rakastaa sua, ehkä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma mutta yksi syy voi olla se jos niistä muista tuntuu siltä että "leijutte" omassa onnessanne ettekä huomioi läheisten ongelmia eli ette osaa huomioida ettei ksikilla mene noin hyvin. Silloin vois olla helppo tokaista juuri noin "Teillä on liian helppo elämä".
En tosin tiedä onko asia noin, mutta itse olen törmännyt muutamia kertoja juuri tuollaisiin jotka ei tajua että kaikki ei voi tehdä samoja asioita kuin he, koska ei ole rahaa, ei ole terveyttä jne jne.
tää on se klassikkomentaliteetti miksi moni ei uskalla kehua omaa elämäänsä edes joskus, kun aina löytyy joku kateellinen marttyyri. Kai jokainen saa joskus olla tyytyväinen elämäänsä ilman että 3 roikuu vieressä, niin mutkun mulla menee huonosti, ei sullakaan voi mennä hyvin. Riittää jo sekin, jos välillä erehdyt kehumaan nukkuneesi hyvin..vaikka pitkään on ollut haasteita asian kanssa.
En tiedä, voiko aivan teidän tilanteeseenne verrata, jos helppo elämänne on omien valintojenne ansiota, mutta kerron havaintojani "kultalusikka suussa" syntyneenä. Olen havainnut, että etenkin monet kunnianhimoisemmat, mutta vaatimattomammista lähtökohdista ponnistaneet kaverini, tuntuvat ajavan minulta takaa jonkinlaista "tunnustusta". Että sanoisin ääneen, miten paljon olen saanut helpolla ja "ansiotta". Olen toki suorittanut korkeakoulututkinnon ja valinnut haastavan alan, jolla on ihan hyvät ansiot, mutta tiedän, että monet uhraavat uransa eteen paljon enemmän. Joillain ihmisillä on suuri tarve vertailla elämiä ja varallisuuksia toisiinsa, ja he janoavat tunnustusta sille, mitä ovat itse saavuttaneet. Jotkut arvottavat ihmisiä tällaisilla ulkoisilla mittapuilla, uskovat muidenkin tekevän niin, ja haluavat, että tällaiset epäreiluudet lähtökohdissa eivät jää huomiotta. Itse en mielelläni puhu rahasta muuta kuin lähisuvun kesken. Minut on opetettu kotona olemaan asettamasta muita kiusallisiin tilanteisiin, jos heillä on minua vähemmän rahaa käytettävänä. Kutsun mielelläni esim. kaveriporukan luokseni kylään iltaa istumaan ja tarjoan purtavaa ja juomaa, koska tiedän, että ravintolareissu olisi osalle porukasta suuri summa rahaa. En pröystäile omaisuudellani. Enkä kyllä toisaalta ole pitänyt velvollisuutenani esim. selitellä, kun nuorena hankin puolison kanssa omistusasunnon silloin, kun se ei ollut ystäväpiirissämme muilla ajankohtaista vielä vuosikausiin. Ei mielestäni kuulu muille, millä mikäkin on maksettu.
Omassa kaveripiirissäni nämä samaan tyyliin näpäyttelevät ovat niitä, jotka mielellään korostavat oman työnsä ja omien saavutustensa merkitystä, mutta vaikuttavat olevan epävarmoja, että huomaankohan hyväosaisena lähtökohtiemme eroavaisuudet. He ehkä alitajuisesti janoavat sitä, että joku sanoisi heille, miten itse ansaittu mutta vaatimattomampi on kuitenkin aina hienompi juttu kuin "lahjana" saatu. Pyrin aina tsemppaamaan kavereitani ja ystäviäni, onnittelen hienoista suorituksista, ihastelen heidän elämäänsä kuuluvia asioita. Ilmeisesti heitä häiritsee se, että vaikenen aika paljon omista raha-asioistani, eivätkä he voi täten olla varmoja, että ymmärränkö etuoikeutetun asemani. En kuitenkaan usko, että siitä seuraa mitään hyvää tai että osakkeeni nousisivat ystäväpiirin silmissä, jos alan avautumaan, kenet olen perinyt ja mikä kaikki on velatonta...
Onko ap:lla kenties samanlainen tilanne? Että jostain syystä epäillään, että olette taloudellisesti päässeet liian "helpolla", ja teille halutaan ikään kuin osoittaa paikkanne, ja sen, mitä oikeasti olette ansainneet, jos ette itse sitä näytä "tunnustavan"?
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, miten jotkut kommentoijat koettavat väkisin kaivaa vikaa aloittajasta.
Me luultiin että ap halusi keskustella tästä. Ehkä pitäisi vaan sanoa että olettehan nerokkaasti järjestäneet asiana, paremmin kuin kaikki muut, kateellisia ne vaan on?
Tosiasia että kukaan ei itse valitse sitä että jää työttömäksi, sairastuu, talo onkin hometalo jne. Tottakai voi kuvitella että nää on omia valintoja kun elää fiksusti, ostaa uuden asunnon, valitsee jo nuorena fiksusti työllistävän opiskelualan jne. Niinkuin jossakin määrin onkin mutta itsekin sairastuin syöpään kolmekymppisenä normaalipainoisena ja terveillä elintavoilla. Joskus käy vain huono tuuri ihan oikeasti, ei kaikki ole omaa vikaa tai ansiota. Et ehkä se on toi asenne mikä ap:n tuttuja sit kuitenkin kaivertaa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:37"]
En ole varma mutta yksi syy voi olla se jos niistä muista tuntuu siltä että "leijutte" omassa onnessanne ettekä huomioi läheisten ongelmia eli ette osaa huomioida ettei ksikilla mene noin hyvin. Silloin vois olla helppo tokaista juuri noin "Teillä on liian helppo elämä".
En tosin tiedä onko asia noin, mutta itse olen törmännyt muutamia kertoja juuri tuollaisiin jotka ei tajua että kaikki ei voi tehdä samoja asioita kuin he, koska ei ole rahaa, ei ole terveyttä jne jne.
En usko että mitenkään leijumme onnessamme, tätä samaahan tämä on ollut jo parikymmentä vuotta, samat kuviot vuodesta toiseen. Huomioimme myös läheistemme ongelmat ja jopa tuntemattomienkin, minä teen paljon vapaaehtoistyötä vanhusten ja vähäosaisten parissa. :)
Jotenkin ymmärtäisin että meitä arvosteltaisiin jos olisimme rikkaita ja kilpaa kiillottelisimme korujamme ja ferrareitamme kartanon pihassa. :) Mutta ei, täysin keskiluokkaista kaikki.
Jännä miten pari sanaa tai lauseen pätkä paljastaa aloituksen keksityksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen ja hyväosainen. Minulla on hyvä mies ja ihanat lapset. Toimeentulo on turvattu. Voin matkustella koko perheen kanssa kaukomatkoja. On talo ja autot. Hyväpalkkainen työ.
Lapset on teineinä hyväkäytöksisiä. Ei ole ollut vaikeuksia.
Olen itse tehnyt hyviä valintoja ja olen ylpeä itsestäni. Ei elämä silti ole aina ollut helppoa.
Jonkun mielestä minulle on käynyt hyvä tuuri. Jonkun mielestä elämäni on liian helppoa
Onhan sinulla ollut hyvä tuuri. Asiat myös kasautuvat esim terveys - hyvä mieliala ja luotto tulevaan - jaksaa olla läsnä lapsille - hyväntuuliset teinit. Vs. Sairaus - köyhyys - stressi vanhemmalla - mt-ongelmat teineillä. En tarkoita, että kaikki köyhät ovat huonoja vanhempia, vaan että elämä on vaikeampaa.
Tunnistan itseni. Välillä mietin samoin kavereista, jotka asuvat isossa ja kivassa kämpässä poikaystävän kanssa kivassa naapurustossa ja itse asun yksin itsmurhyksiössä lähiössä. En voi sanoa, että olisin suoranaisesti kateellinen heille, mutta tunnen itse riittämättömyyttä ja pettymystä ja mietin että enkö minäkin ansaitsisi vähän enemmän kuin tämän mörskän ja yksinäisyyden. Olen elämälle vähän katkera enkä voi sille mitään.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:08"]
On kuitenkin hyvä muistaa, että monesti tälläisen itseään vahingoittavan käytöksen takana piilee muita ongelmia, joihin he ehkä tarvitsisivat apua ja tukea.
[/quote]
Minkälaiset ongelmat johtavat siihen, että hankitaan kaksi tai kolme lasta pienellä ikäerolla? -11