Millaiset ihmiset jää ilman ystäviä

Näköjään myös traumatisoituneet..koulukiusaus tausta ajaa ystävät pois.

Ei itserakkailla ihmisillä ole välttämättä ystävää, vaan paljon ihmisiä ympärillä. Mun mielestä on arvokkaampaa, jos on hyvä ystävä kuin paljon sosiaalista trafiikkia. Sanoisin, että itserakkaat ja ilkeät jäävät ystäviä vaille.

Itse olen myös lakannut olemasta ystävä eräälle ihmiselle, joka on sairaan kateellinen. Mitään ei voi sanoa tai tehdä ilman, että hän olisi happaman kateellinen. Kateus tekee hänestä myös ilkeän.

Minä olen miettinyt omassa pienessä kolossani, että miksi joillain tuntemillani ihmisillä joiden kanssa minun on paha olla, on niin paljon ystäviä. Eräskin ihminen on paha suustaan ja joskus suorastaan ilkeä, hän hyvin harvoin sanoo mistään mitään positiivista. Hän on sellainen "minä vain olen rehellinen". Silti hänellä riittää ihmisiä ympärillään, nytkin häntä joku pyysi kummiksi. 

Minä en ymmärrä, itse olen yksin. Minulla ei ole ketään ketä pyytää minnekään. Olen ystävällinen, enkä puhu muista pahaa. En valita, vaan olen oikeasti ihan positiivinen ihminen. Olen hyvä kuuntelija. 

Joskus kun oman yksinäisyytensä tajuaa, tulee olo, että elänkö jossain itsepetoksessa? Olenko oikeasti ihan hirveä ihminen kun minulla ei koskaan ole ollut sydänystävää? 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 09:14"]

minä olen aina ollut sosiaalinen, mutta ryhmässä jäänyt yksin. nyt sitten aikuisena huomaan olevani todella yksin. minulla ei ole yhtään ihmistä, jota voisin pyytää nyt kahville tai elokuviin. 

ystäviä on, mutta he asuvat kaukana. heistäkin vain yhdelle uskallan nykyään kertoa asioitani. 

minusta on tunnut arka, en uskalla jakaa itsestäni mitään. joutavanpäiväinen arkipuhe taas hoituu lasten kanssa, enkä oikein osaa sitä muiden aikuisten kanssa. 

en ole töissä vaan kotiäiti. 

olen huomannut olevani todella yksin ja se ajatus ahdistaa minua suunnattomasti. mistä saisin ystäviä? 

[/quote]

Joutavanpäiväisellä puheella on tarkoituksensa. Sen avulla voidaan kommunoida toisen ihmisen kanssa silloin, kun toista ei tunneta vielä niin hyvin, että voisi mistään syvällisemmästä ja/tai merkityksellisemmästä puhua. Jos uuden ihmisen tavatessasi pysyttelet tuppisuuna, se tarkoittaa, että et ole kiinnostunut kommunikoimaan tämän uuden ihmisen kanssa. Jos taas alat heti puhumaan politiikasta, yhteiskunnallisista asioista,  uskonnosta tai vaikkapa alapäävaivoistasi, saatat tietämättäsi puhua asioista, jotka ovat uudelle ihmiselle arkaluonteisia, henkilökohtaisia tai muutoin sellaisia, ettei hän halua keskustella niistä tuntemattomien kanssa. Omalla mielipiteelläsi saatat jopa loukata uutta ihmistä. Joten alussa small talk on mitä mainioin tapa luoda kontaktia toiseen ihmiseen. Puheenaiheet muuttuvat ja syvenevät sitä mukaa, mitä paremmin toista oppii tuntemaan. 

[/quote]

Mielestäni aika suppea näkökulma "joutavanpäiväiseen" puheeseen. Itse käytän joutavanpäiväistä puhetta silloin, kun minulla on sosiaalinen kaipuu, mutta ei syvällisyyden kaipuuta. Onhan kosketuskin sosiaalisuutta. Mielestäni pelkkä rakastelu ei ole syvällinen juttu, vaan myös ystävien välinen olalle kosketus tai vaikkapa kauniin poninhännän hipaisu kehun kera voivat olla erittäin syvällisiä asioita.

Olen siis sitä mieltä, että joutavanpäiväinen juttelu voi olla syvällinen juttu, vaikka keskustelunaiheet eivät olisi syvällisiä. Joutavanpäiväinen juttelu voi kummuta erittäin syvällisistä tarpeista, kuten siitä, että haluaa kokea jonkun läheisyyttä ilman sen merkityksellisempää sanottavaa.

En ymmärrä, miksi keskustelunaiheiden syvällisyyden ja tuttuuden nähdään jotenkin yksiselitteisesti korreloivan keskenään? Saattaahan toisen tuntea hyvinkin, mutta ei vaikkapa ole yhtään syvällinen tyyppi. Toisaalta jonkun kanssa voi olla heti samalla aaltopituudella niin, että toisen ymmärrystaso olisi kyllin arvollinen elämän arimmillekin kertomuksille.

Sen sijaan ymmärrän, jos kaipuu olisi nimenomaan syvällistenkin asioiden jutteluun, mitä ei välttämättä voi omien tarpeidensa mittakaavassa toteuttaa lastensa kanssa. Toivottavasti löytäisit ystäviä.

Sitten vielä sellainen varoitus, että ne ihmiset, joille on HELPPOA puhua asioista ja jotka ymmärtävät diippejäkin, eivät välttämättä suinkaan ole luotettavia, vaan voivat olla "lahjakkaita" myös juoruamisessa.

Muutot lienevät riskitekijä.

En halua kavereita, joten niitä ei myöskään ole.