Mies ilmeisesti haluaa vapaan kasvatuksen lapsellemme

Meillä on sukset ristissä kasvatusasioissa miehen kanssa. Hän näkee meidän kohta 2-vuotiaan taaperon aivan pienenä vauvana, jolle ei saa asettaa rajoja ja sääntöjä. Jos lapsemme itkee, niin hänen mukaansa lapseen aina sattuu (harvemmin, kyseessä lähes aina harmitukset, kun asiat eivät mene oman tahdon mukaan). Miehen mielestä tämän ikäinen lapsi ei vielä ymmärrä rajoja, joten niitä ei pidä asettaa lapselle.
-
Kaikista inhottavinta on, ettei hän anna minun kasvattaa lasta, vaan puuttuu siihen mollaamalla ja arvostelemalla. Esimerkiksi tänään iltapäivällä taapero istui keittiön tuolilla piirtämässä, nousi sen päälle seisomaan ja kurkotteli pöydällä ollutta kukkaa. Kielsin taaperoa, laitoin kukan kauemmas ja taaperon takaisin istumaan tuolille ja piirtämään. Sama tapahtui kaksi kertaa ja kolmannella kerralla hän oli jo työntämässä sormiaan multaan, jolloin sanoin taaperolle, että jos et usko, ettei kukkaan saa koskea, niin tulet alas tuolilta, ja laitoin hänet lattialle. Siitä seurasi tietysti protesti-itkut ja mies rientää paikalle moittimaan, että miksi itketän lasta. Saan haukut siitä, että olen ostanut pääsiäiskukan kaupasta ja että lasta ei saa kieltää, kun ei tämä voi ymmärtää. Mies sanoi, että kohtelen lasta kuin eläintä??
-
Tästä riemastuneena päätin lähteä pienelle kävelylle ulos, koska en jaksanut miehen motkotusta. Miehelle se oli ok ja sanoin taaperolle, että äiti tulee kohta, heippa. Taapero jäi oven taakse itkemään kun lähdin, koska hänellä on eroahdistusta. Kun odottelen hissiä, niin mies avaa ulko-oven ja päästää itkevän taaperon perääni rappukäytävään. Saan moitteet kuinka olen tehnyt taaperosta liian riippuvaisen ja nyt minun kuulemma pitää ottaa hänet mukaani. Eihän siitä happihypystä sitten mitään tullut, vaan takaisin sisälle piti mennä.
-
Olen edelleen niin äärimmäisen tuohtunut miehelle, että pakko avautua tänne. En ole mikään natsimutsi, joka kieltää kaiken, vaan mielestäni aika rento ja normaalit rajat asettava äiti.