Lue keskustelun säännöt.
äiti-tytär-suhde
26.03.2015 |
Kerroin äidille siitä, miten ahdistunut olen ollut viime aikoina kaikesta paskasta mitä lapsuus on pitänyt sisällään.
Nyt äiti antoi vastineet ja kertoi myös omista rankoista lapsuuskokemuksista. Ja elämä on mennyt kuulema hukkaan kun on ollut niin huono äiti minulle.
Ahdistaa ja ärsyttää ja vihastuttaa. Ristiriitaiset tunteet. Tavallaan äiti ei pyytänyt anteeksi vaan kertoi omista huonoista kokemuksistaan ja yritti saada niillä huomiota. Toisaalta taas tuli kauhea sääli ja myötätunto äitiä kohtaan. Huoh.
En voi noille äidin kokemuksille mitään :( Enkä valitettavasti omillekaan kokemuksilleni... eikä kukaan voi... Niin turhaa kaikki. Olisin ehkä halunnut, että äiti olisi ottanut vastuun mutta heittäytyikin marttyyriksi.
Miten thän pitäisi suhtautua?
Kommentit (2)
Kiitos viestistäsi. Olet oiekassa. Nyt työstetään tätä. Minä luulen, että tässä on jo ihan hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaistahan se on useammankin äidin ja tyttären välillä. Ota vastaan kaikki tunteesi, niin viha kuin surukin, mikä vaan. Sit hyväksy ne, hyväksy se mitä on ollut. Sit voit ehkä antaa anteeksi tälle sukupolvien ketjulle. Ymmärrät jo, ettei hänelläkään ollut helppoa. Tähän voi mennä aikaa, mutta vain se, että hyväksyt ja annat oikeasti anteeksi silloin kun siihen kykenet, vapauttaa sinut, niin vapauttaa sinut elämään, oikeasti elämään elämääsi ja ehkä näin katkaiset sen ketjun ja sinun voit lahjoittaa omalle tyttärellesi jotakin hyvä. Itse ratkaiset elämäsi suunnat eteenpäin. Nyt tee valinnat sinä, tee ne viisaasti.