Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko sisaruksesi lapset huoltoosi?
26.03.2015 |
Tuli toisesta ketjusta mieleen. Jos sisaruksenne lapset jäisivät orvoiksi, alkaisitko heidän huoltajakseen?
Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta itse en varmaan alkaisi kuin äärimmäisen pakon edessä. Ovat niin erilaisia kuin oma perheeni, että en usko, että voisimme sopeutua toinen toisiimme. Lisäksi olisi tietysti taloudellisesti vaikeaa ottaa useampi lisälapsi omien rinnalle. Toivottavasti en koskaan joudu miettimään tätä tositilanteessa.
Kommentit (25)
nyt voin jo sanoa, ottaisin :)
siskon poika on 25 v ja omistakin jo kolme täysi-ikäistä, nuorimmat 12 ja 14 v.
se tulee perimään miljoonia orvoksi jäädessään, mielellään se meille majoittaisin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin.
Omiani en kuitenkaan haluaisi siskolleni antaa,en pidä hänen kasvatustyylistään
Ottaisin, ilman muuta! Toimentulo tuskin ongelma, koska tosiaan lapset saa eläkettä ja ehkä henkivakuutuskorvauksen, mutta joutuisin hankkimaan isomman asunnon - siitä en kyllä tiedä, saisiko siihen tukea.
Ehdottomasti ottaisin, rakastan heitä ihan aidosti ja jos näin kävisi että jäisivät orvoksi niin minä olisin varmastikin luonnollisin valinta tilanteeseen.
Ei onneksi ole tarvetta ovat jo täysi-ikäisiä. Mutta en ottasi jos olisivat pieniä ja pääsisivät samaan kotiin kaikki sisarukset. Itsellä ei olisi mitään mahdollisuutta otta niin montaa lasta hoidettavaksi jo tilojenkin tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on jo niin vanhoja että asia ei ajankohtainen mutta kyllä.
En ottaisi. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja veljelläni on neljä lasta. Ei minusta olisi huoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän veljeni kahdelle alle 3v muksulle ottajia olisi muitakin. Miksei vielä vuosienkin päästä ja tottakai olisi meillekin tervetulleita. Jos mietin, että omat muksut jäisi orvoiksi, niin mieluummin ne haluaisin sijoitettavan sukulaisilleen, vaikka vähän köyhemmillekin, kunhan ei orpokotiin tms.
Mun sisaruksilla ei vielä ole lapsia, mutta miehen siskonlapsen kyllä ottaisin. Itse asiassa kun erosivat, ja heillä molemmilla oli vanhemmuus ja koko elämä vähän hukassa jonkin aikaa, niin keskusteltiin, miehen aloitteesta, siitä että tarpeen mukaan otetaan lapsi meille asumaan, jos heistä ei ole huolehtimaan lapsesta. Siis toki ymmärrämme, ettei toisten lapsia noin vain "oteta", mutta jos siis tilanne olisi ajautunut vielä huonommaksi olisimme tarjoutuneet lyhyt- tai pidempiaikaisiksi huoltajiksi tuolle lapselle, joka näytti eron jälkeen olevan molemmille vanhemmilleen lähinnä este, hidaste ja haitta oman elämän elämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei niitä lapsia niin vaan oteta itselleen,koulutusjakson jälkeen vasta päätetään puolin ja toisin (siis sossu) sovitko sijoitusperheeksi
Mulla on kaksi sisarusta. Toisen lapset on tosi läheisiä mulle ja meillä on perheinä hyvin samanlaiset arvot. Jos tällainen tilanne tulisi eteen, niin mulle olisi hyivn luontevaa huolehtia lapsista ja suorastaan haluaisin niin tehdä. Toisen sisarukseni kanssa olemme aika erilaisia. Hänen lapsensa ovat mulle vähän etäisempiä ja meillä on hyvin erinaliset elämäntavat ja arvot ja ajatukset vähän kaikesta. Meillä ei ole riitoja ja välit on ihan ok, mutta emme ole koskaan olleet mitään sielunveljiä/-siskoja. Hänen lapsistaan huolehtiminen ei olisi minulle lainkaan itsestään selvää, minulla ei ole heihin sellaista vahvaa tunnesidettä kuin toisen sisareni lapsiin. tilanne olisi vähän sama kuin että joku kysyisi, otatko naapurin lapset kun heillä ei ole paikkaa mihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa: Jos minun lapseni jäisivät orvoiksi, niin en näe, että tuon etäisemmän sisareni koti olisi minunkaan lapsille se paras paikka. Siis varmasti heistä huolehdittaisiin, mutta tunnetasolla en uskoisi lapsieni siellä viihtyvän. Toisen, läheisemmän siskon koti olisi varmasti minun lapsilleni oman kodin jälkeen toieksi paras paikka.
Ottaisin, ilman pienintäkään epäilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain yksi sisko. Hänellä on kolme lasta 3,6,9-vuotiaat. Ehkä yhden voisin ottaa. En totisesti kolmea, niin epäempaattiselta kuin tämä tuntuukin tänne "ääneen" sanoa.
Ottaisin. Ovat (lähes) yhtä rakkaita kuin omatkin.
Olen lapseton, enkä halua omia lapsia, mutta luultavasti ottaisin siskon lapset kyllä.
Ottaisin ehdottomasti. En voi muuta sanoa kun aika kylmiä vastauksia osa. Ymmärrän jos on vela jotenkin mutta esim tuo yksi joka ottaisi vain yhden ja näin olisi valmis rikkomaan ainoat jäljellä olevat perheenjäsenet irti toisistaan. Ja minulle olisi ihan sama vaikka lapset olisivat erilaisia minun perheeseen nähden koska lapset sopeutuvat kyllä. Ja sopeutuvat vielä paremmin kun on lähisukulainen ja tuttu perhe
Molemmilla veljilläni on 14-vuotiaat tyttäret. Toisen kanssa olen hyvin läheinen, ollut aina enemmänkin pikkusisko minulle koska ikäeromme on 8 vuotta. Hänet voisin hyvinkin ottaa, vaikka isomman asunnon joutuisimmekin hankkimaan. Toista taas en tunne ollenkaan, koska emme ole häntä saaneet tavata sitten 3-vuotissynttäreiden. Vähän stalkkailen hänen elämäänsä facebookista, mutta hän tuskin edes tietää minusta. Jos hänelle ei muita "ottajia" (hyi kun kuulostaa kylmältä) olisi niin ehkä hän meille saisi majoittua. En sitten tiedä olisiko se sosiaalitoimen mielestä hyvä ratkaisu sijoittaa lasta täysin tuntemattomalle ihmiselle, vaikka sukulaisia olemmekin.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:29"]
Minulla on vain yksi sisko. Hänellä on kolme lasta 3,6,9-vuotiaat. Ehkä yhden voisin ottaa. En totisesti kolmea, niin epäempaattiselta kuin tämä tuntuukin tänne "ääneen" sanoa.
[/quote]
Joku tässä ehti alapeukuttaa. Tarkennan, että olen 9 vuotta siskoani vanhempi. Omista lapsistani nuorinkin on jo lukiolainen. Olen eronnut ja 51-vuotias.
En kerta kaikkiaan jaksaisi. Saanko nyt vähän ymmärrystä? Yksi lapsi saattaisi mennä. Tosin sisaruksia ei saisi erottaa toisistaan, tiedän sen.
No taloudellisesti siitä tuskin suurta hankaluutta on, saavathan lapset eläkettä. Ei sillä rikastumaan pääse, mutta kyllä sillä lasten menot kattaa.