Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kissa pitää majaa sängyn alla, kuoleeko se
26.03.2015 |
Ei se perusterve ole eikä nuori enää, päinvastoin se on jo hyvin vanha, mutta lääkärissä ikäänsä nähden ihan suht hyvinvoivaksi todettu. Sillä on monenlaista vaivaa, astmaa (kortusonipiikit tehoavat hyvin heikosti... mutta lääkäri on puhunut astman puolesta siltikin) ja kohtaukset (joita tulee valitettavan usein) ovat varmasti väsyttäviä kissalle, joka luulee aina kuolevansa siihen paikkaan.
Eli sinänsä tuo eristäytyminen tuntuu ymmärrettävältä, mutta silti mietin, että tekeekö se kuitenkin hidasta kuolemaa. En haluaisi sen kuolevan vielä =(
En ole täysin varma muistikuvistani, mutta sellainen pieni mututuntuma minulla on, että ihan kuin tuo jatkuva sängyn alla piileksiminen olisi alkanut siinä vaiheessa, kun lääkärikäyntejä alkoi olla tiheämpään tahtiin. Tunteeko se olevansa turvassa sängyn alla? Ei sen kyllä koko ajan luulisi pelkäävän, että taas täytyy lähteä johonkin.
Kova se on kyllä aina ollut nukkumaan, siitä en ole huolissani. Saunassakin se aikoinaan makoili aina, siis vuosia sitten. Mutta siellä olikin lattialämmitys.
Ei se mikään sylikissa ole ikinä ollut, joten sinänsä mitään huomattavan radikaalia tämä eristäytyminen ei ole verrattuna entiseen. Silti huolestuttaa. En haluaisi luopua vielä. Haluaisin sen elävän vielä ainakin vuoden tai kaksi.
Kommentit (37)
18 lisää vielä että voimia siihen päätökseen. Se on saanut elää pitkän hyvän elämän kanssanne, mikä on upea asia. Tuollaisessa tilanteessa suru on tavallaan kaunis. Kaikki on tullut luonnolliseen päätökseensä, väistämättömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kissa eristäytyi, kun teki kuolemaa. Vietiin lääkäriin ja tuomio oli kuolema. kun viet lääkäriin niin kysy on jörkeä pitää hengissä vai onko armokuolema paras vaihtoehto?
Kissa on usein apaattinen ja piilottelee ihmiseltä ollessaan kipeä. Suosittelen eläinlääkärikäyntiä jotta selviää, onko jotain uutta akuuttia sairautta ilmennyt.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:17"]
Kissat on suoraan perkeleestä.
[/quote]
No mut sä olet suoraan äitis massiivisesta **tusta. Ja oot unohtanut käydä suihkussa sen jälkeen. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi muuta suositella, kuin eläinlääkärissä käyntiä ja varautumista siihen, että kissa on nyt hyvän elämän elänyt ja on aika jatkaa matkaa.
Täällä joku kirjoitti, ettei vanhaasta sairaasta ihmisestäkään raaskita luopua. Oma isäni sai pahan aivovaurion ja olisi käytännössä elänyt vihanneksena letkujen varassa loppuelämänsä tajuamatta mistään mitään. Kyllä koko sisaruskatras silloin antoi suostumuksen hengityskoneen sammuttamiseen. Ei tullut mieleenkään pitkittää toisen "elämää".
Suurinta rakkautta on kyetä luopumaan lähimmäisistään.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 18:35"]Meidän kissa eristäytyi, kun teki kuolemaa. Vietiin lääkäriin ja tuomio oli kuolema. kun viet lääkäriin niin kysy on jörkeä pitää hengissä vai onko armokuolema paras vaihtoehto?
[/quote]
Näistä on puhuttu jo ja kukaan lääkäri ei ole vielä antanut kuolemantuomiota :) Kissa siis nukkuu rauhallisesti kerällä sängyn alla, ei tärise eikä tuijota nurkkaa. Myös ruoka maistuu. Sen takia jaksan uskoa parempaan, yhä edelleen. Mutta kuten sanottua, olen oikeastaan 'kiitollinen' siitä, ettei kissan elämä ole koskaan ollut täydellistä. En ole koskaan tuudittautunut sellaiseen kuvitelmaan, että kissani on ikuinen. Aina on saanut olla vähän varpaillaan, että nytkö sen aika tuli, ai ei vieläkään, no hyvä :)
Mutta kaikki vaivat on tietenkin aina hoidettu. Ja olen päättänyt, että viimeiseen asti hoidetaankin :) Minulla on taipumusta jossitella ja olla ankara itselleni. Siksi haluan voida sanoa käsi sydämellä, että kaikkeni tein rakkaan kissan eteen. :) Huomenna nähdään, lähteekö olo kohenemaan pikku hiljaa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:17"]
Kissat on suoraan perkeleestä.
[/quote]
Ja kuitenkin olet lukenut jo 20 viestiä ketjusta, jonka aihetta et voi sietää. Mahtaa sulla olla todellinen tekemisen puute...3385
Sen kortisonin lisäksi kannattaa vanhenevalla kisulla varsinkin ottaa vuosittaiset perusverikokeet (munuaiset, maksa, kilpirauhanen, hemoglobiini, verensokeri, mitä niitä on). Paijaa kisua kortisonipiikin ajan ja silitä heti pistoksen jälkeen pistoskohtaa, jos eläinlääkäri antaa pitää sitä sylissä, niin hän on hyvää sorttia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:48"]Sen kortisonin lisäksi kannattaa vanhenevalla kisulla varsinkin ottaa vuosittaiset perusverikokeet (munuaiset, maksa, kilpirauhanen, hemoglobiini, verensokeri, mitä niitä on). Paijaa kisua kortisonipiikin ajan ja silitä heti pistoksen jälkeen pistoskohtaa, jos eläinlääkäri antaa pitää sitä sylissä, niin hän on hyvää sorttia...
[/quote]
Olen tietoinen kissan monista vaivoista, en siis ota kokeita turhaan kun tiedän jo totuuden.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:48"]Sen kortisonin lisäksi kannattaa vanhenevalla kisulla varsinkin ottaa vuosittaiset perusverikokeet (munuaiset, maksa, kilpirauhanen, hemoglobiini, verensokeri, mitä niitä on). Paijaa kisua kortisonipiikin ajan ja silitä heti pistoksen jälkeen pistoskohtaa, jos eläinlääkäri antaa pitää sitä sylissä, niin hän on hyvää sorttia...
[/quote]
Olen tietoinen kissan monista vaivoista, en siis ota kokeita turhaan kun tiedän jo totuuden.
[/quote]
Ja lääkityksellä ollaan oltu jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun rakas vanha kissa lopetettiin vuosi sitten. Tunki sohvan alle ja nökötti siellä. Oli vanhempieni luona ja itse asun muualla (maalaiskissa, ei ikinä sopeutuisi kerrostaloelämään) ja kun tulin käymään ja otin rakkaan otuksen syliin, huomasin, että jokin oli vialla. Heti kaulaan koskiessa tuntui jotkin kovettumat, joista lääkäri ei osannut sanoa mitään. Samoin laskiessa kissaa maahan, tämän tasapaino petti ja kaatui. Itku siinä pääsi ja tiesin, että jokin oli pahasti vialla.
Tuo aiemmin iloisesti kehräten vastaantullut rakkaus oli kuin varjo entisestään. Vieläkin sattuu ajatella koko asiaa. Jotain kortisonipiikkiä koitettiin, kissa ei suostunut syömään eikä juomaan ja niellessään kuului omituinen ääni. Surullista, miten perusterve hyväkuntoinen ja onnellinen kissa menee noin kamalaan kuntoon niin pienessä ajassa. Rakas päästettiin kisulien taivaaseen pian tämän jälkeen. Itse en päässyt lopetustilanteeseen paikalle, mutta ehkä ihan hyvä vaan, sillä kissa oli jo todella huonossa ja kuivuneessa kunnossa.
Tsemppiä ap:lle, itselläni kyseessä oli paras ystäväni, joka oli elämässäni lapsuudesta saakka ja luopuminen on yksi hirveimmistä asioista koskaan. Muistot onneksi säilyy. <3
Vituttaa löytää googlailulla joku 6 vuotta vanha ketju vauva.fistä missä ei ole sanaakaan mistään muusta kuin piikityksestä.
Oma kissa vuoden vanha, arkailee samoin tavoin menemällä sängyn alle piiloon. Ei ole paskantanut, ei syö eikä juo, ei mitään. Tuskin se nyt kuolemaa tekee. Aivan naurettavaa paskaa.
Alue: Aihe vapaa
Se - sairaudesta riippuen - tapahtuu usein kuin varkain se kissan kokonaisvaltainen muuttuminen. Jos se periaatteessa koko ajan vain vetäytyy ulottumattomiin, eikä se siis ole ollut luonteeltaan ihan aina sellainen, on se jos todella sairas siinä vaiheessa. Vaikuttaa siltä, että luopumisen aikaa olisi sulla edessä nyt. Kissa peittää viimeiseen saakka haavoittuvuutensa ihmisiltä ja muilta eläimiltä, joten siinä vaiheessa kun sinä voit sen silmin nähden joka päivä havaita, on eläimen vointi jo kurja. Tulipa muuten ihan kamala ikävä omaa rakasta kissaani, josta jouduin muutama vuosi sitten sille tulleen syövän takia luopumaan. :/