Lue keskustelun säännöt.
Kaavoihinsa kangistuneet ihmiset saavat verenpaineeni nousemaan
16.12.2021 |
Mikään ei käy, tuota ei voi syödä eikä noin voi tehdä koska en ole tottunut.
-Syön kyllä yleensä aamupalalla paahtoleipää enkä sämpylää. Ostetaanko mieluummin paahtoleipää? Ostan itselleni paahtoleipää.
-Mun täytyy kyllä mennä iltapesulle, kymmeneltä pitää olla nukkumassa tai seuraava päivä menee ihan pilalle. Olkaa vähän hiljempaa.
-Mä oon kyllä yleensä tottunut laittamaan pitsan päälle pyreen sijasta ketsuppia. Laitetaanko tähän yhteen ketsuppia? Laitan tähän ketsuppia.
-Aika outoa. On kyllä erikoista. Siis se, että skipataan lounas ja syödään tuntia myöhemmin tukevasti. En kyllä oo tottunut. Teettekö te useinkin niin? En kyllä tiedä, mä menen lounaalle.
-Mulla on kyllä tapana käyttää yöpukua. Unohdin sen kotiin, voiko joku lainata? Ei tommosta, mulla on ollut tapana nukkua puuvillaisissa housuissa ja paidassa. Mahdanko saada unta.
-Ei mulla ole kyllä ollut ikinä tapana lähteä heti aamupalan jälkeen mihinkään. Onko teillä? En mä kyllä tästä pariin tuntiin mielelläni lähtis mihinkään.
-Meinataanko olla myöhään? Koska leffa loppuu? Mulla on kyllä ollu tapana pestä hampaat ysiltä. Ei kai kovin myöhään olla?
-Ai sä pilkot omenan noin? Aika erikoista. Mä pilkon toisella tavalla. Saanko pilkkoa? Mä pilkon tän nyt näin kun tähän oon tottunut.
-Ai sushia? En oo kyllä tottunu syömään sushia reissuilla, yleensä käydään pitseriassa. Käydäänkö pitseriassa? Mun mielestä voitais käydä pitseriassa.
Vuosien varrella ystävän touhuun on jo tottunut, ja tiedän tasan tarkkaan mitä jugurttia ostan kun hän on tulossa kylään. Silti välillä ärsyttää suunnattomasti miten hankalaa toisen elämä voi kaiken tottumisen takia olla. Tai ehkä se ei ole hankalaa kuin niille, jotka joutuvat näiden tottumisten takia aikatauluttamaan ja muuttamaan suunnitelmia.
Oletko itse tällainen tai tunnetko tällaisia tyyppejä?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin rutiinit on tärkeämpiä kuin toisille. Onko ystäväsi asperger?
Vastaan ihan toisella tulokulmalla asiaan:
Erityisesti lasten kanssa päivän perusrutiinit saavat arjen rullaamaan. Oman verenpaineen saavat nokkaansa pidemmälle katsomattomat ihmiset nousemaan. Aamulla on esimerkiksi 5/5 viikossa arkiaamuisin tilanne ja paniikki päällä, kun lapsille ei löydy puhtaita vaatteita päälle ja kouluvihot on hukassa...
Hyvä ap, maailma ei tässäkään asiassa ole mustavalkoinen....
Vierailija kirjoitti:
Joillekin rutiinit on tärkeämpiä kuin toisille. Onko ystäväsi asperger?
Se on totta, eikä siinä ole mitään väärää. Silti ärsyttää että niistä rutiineista täytyy pitää kynsin hampain kiinni silloinkin, kun ne muutenkin heittävät häränpyllyä esim. jossain reissussa. Mitä sillä on väliä vaikka joku kellottaisi munakellolla syömisensä ja nukkumisensa yksin kotona, tai samanhenkisten perheenjäsenten seurassa.
Ei ole asperger. Ainakaan ei ole diagnoosia, eikä muutenkaan tule sellaisia viboja. Muuten kuin ehkä juuri näiden rutiinien kannalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ihan toisella tulokulmalla asiaan:
Erityisesti lasten kanssa päivän perusrutiinit saavat arjen rullaamaan. Oman verenpaineen saavat nokkaansa pidemmälle katsomattomat ihmiset nousemaan. Aamulla on esimerkiksi 5/5 viikossa arkiaamuisin tilanne ja paniikki päällä, kun lapsille ei löydy puhtaita vaatteita päälle ja kouluvihot on hukassa...
Hyvä ap, maailma ei tässäkään asiassa ole mustavalkoinen....
Lasten kanssa rutiinit varmaan ovat ihan tarpeen. Puhun nyt ihmisistä joiden rutiinit menevät kaiken muun ohi kun paikalla ei ole lapsia.
Muutenkin kyllä lapsiperheidenkin touhuiluja seuranneena ne rutiinit tuntuvat monesti olevan paljon tärkeämpiä vanhemmille kuin lapsille. Myös sillä on merkitystä millaisiin ja miten tarkkoihin rutiineihin lapset opetetaan ja totutetaan. Jos vanhemmilla menee kuuppa jumiin heti kun lounas on 30 min myöhässä, se heijastuu varmasti myös lasten käytökseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ihan toisella tulokulmalla asiaan:
Erityisesti lasten kanssa päivän perusrutiinit saavat arjen rullaamaan. Oman verenpaineen saavat nokkaansa pidemmälle katsomattomat ihmiset nousemaan. Aamulla on esimerkiksi 5/5 viikossa arkiaamuisin tilanne ja paniikki päällä, kun lapsille ei löydy puhtaita vaatteita päälle ja kouluvihot on hukassa...
Hyvä ap, maailma ei tässäkään asiassa ole mustavalkoinen....
Lasten kanssa rutiinit varmaan ovat ihan tarpeen. Puhun nyt ihmisistä joiden rutiinit menevät kaiken muun ohi kun paikalla ei ole lapsia.
Muutenkin kyllä lapsiperheidenkin touhuiluja seuranneena ne rutiinit tuntuvat monesti olevan paljon tärkeämpiä vanhemmille kuin lapsille. Myös sillä on merkitystä millaisiin ja miten tarkkoihin rutiineihin lapset opetetaan ja totutetaan. Jos vanhemmilla menee kuuppa jumiin heti kun lounas on 30 min myöhässä, se heijastuu varmasti myös lasten käytökseen.
Ap
Kieltämättä avauksesi sai ahdistuksen tunteen heräämään... JAksamista!
Jeps. Joustaja on aina se, joka ei ole rutiineihinsa tarrautunut. Ehkä joskus voisit kokeilla tähän tapaan: "Viimeksi söimme toiveestasi pitsaa. Nyt olisi minun toiveeni eli sushin vuoro", "Mulla on aina tapana lähteä heti aamupalalta liikkeelle. Viimeksi emme niin tehneet sinun toiveestasi, joten nyt olisi ihan reilua noudattaa mun toivetta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Joustaja on aina se, joka ei ole rutiineihinsa tarrautunut. Ehkä joskus voisit kokeilla tähän tapaan: "Viimeksi söimme toiveestasi pitsaa. Nyt olisi minun toiveeni eli sushin vuoro", "Mulla on aina tapana lähteä heti aamupalalta liikkeelle. Viimeksi emme niin tehneet sinun toiveestasi, joten nyt olisi ihan reilua noudattaa mun toivetta".
Se on totta. Se joustaa jolle ei ole niin väliä. Eikä minulle ole iso juttu syödä pitsaa jos se on toiselle tärkeää, mutta silti ihmetyttää miten aikuinen ihminen joutuu reissussa aina syömään samaa ruokaa. Sitä mitä on syöty aina lapsuuden automatkoillakin. Matkaruokaa. Muu ei käy, koska tottumus.
Ehkä seuraavalla kerralla teen kuten neuvoit. Ravistelen vähän niitä rutiineja enkä mene perässä hällä väliä-tyylillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Joustaja on aina se, joka ei ole rutiineihinsa tarrautunut. Ehkä joskus voisit kokeilla tähän tapaan: "Viimeksi söimme toiveestasi pitsaa. Nyt olisi minun toiveeni eli sushin vuoro", "Mulla on aina tapana lähteä heti aamupalalta liikkeelle. Viimeksi emme niin tehneet sinun toiveestasi, joten nyt olisi ihan reilua noudattaa mun toivetta".
O mene sinä sushille, mä en sitten syö mitään.... Mutta joo, ei sen tarvi aina pizzaakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Joustaja on aina se, joka ei ole rutiineihinsa tarrautunut. Ehkä joskus voisit kokeilla tähän tapaan: "Viimeksi söimme toiveestasi pitsaa. Nyt olisi minun toiveeni eli sushin vuoro", "Mulla on aina tapana lähteä heti aamupalalta liikkeelle. Viimeksi emme niin tehneet sinun toiveestasi, joten nyt olisi ihan reilua noudattaa mun toivetta".
O mene sinä sushille, mä en sitten syö mitään.... Mutta joo, ei sen tarvi aina pizzaakaan olla.
No tämä juuri. Ei sitten syödä mitään ellei syödä sitä mitä se tottunut haluaa syödä.
Ei mun tarvitse syödä sushia, mutta miksi aina pitää syödä sitä mihin on totuttu. Ja mennä nukkumaan siihen aikaan kun on totuttu. Ja mennä leffaan siihen aikaan kun on totuttu. Ja käydä kävelyllä sillä reitillä mihin on totuttu.
Ap
U
p