Maassa makaavan auttaminen ja jeesustelu facebookissa
Tuntuu, että jokainen face-kaveri on nyt kuin itse äiti terasa jolla on varaa kauhistella ihmisten välinpitämättömyyttä kohdatessaan maassa makaavia ihmisiä. Ihmetellään, "miten jotkut voivat olla niin julmia, etteivät auta". Viittaan siis näihin uutisiin, joissa joku on ollut tuupertuneena kadulla ihmisten kulkiessa ohitse.
*
Naurettavaksi jeesusteluksi asian tekee se, että arviolta 98% näistä äiti-/isäteresoista ei itsekään tekisi tuon taivaallista vastaavassa tilanteessa. Miten monta kertaa olen heidän kanssaan kulkenut kaupungilla sammuneen/tajuttoman/kuolleen laitapuolen kulkijan ohi eivätkä ole luoneet silmäystäkään tyyppiin. Koskaan en ole nähnyt kenenkään muunkaan ihmisen pysähtyvän tälläisen karvamahan viereen tilannetta kuulostelemaan. Mitä haisevampi tai likaisempi karvamaha on, sitä kauempaa tyyppi kierretään. Kuulostaako tutulta?
*
Itse en leiki pyhimystä. Hyvin usein olen minäkin kulkenut ohi. Selittänyt itselleni, että karvamaha on vaan sammunut. Katsonut ehkä sen verran, että nähnyt pallean kohoavan ja jatkanut matkaani "henki vielä pihisee". ...Toki mulla on ollut mun hetkeni. Kerran olen kammennut ojasta sinne urvahtaneen päihtyneen sedän ja kerran kiskonut housut jalkaan kesken pissareissun nukahtaneelle leidille keskellä Manskua. Ei muuten ollut helppo nakki. Kerran olen soittanut ambulanssin hankeen sammuneelle ja kerran koittanut tarjota rahaa pummanneelle narkkarille lounasta (ei kelvannut). Kerran yrittänyt auttaa psykoottista nuorta naista junassa, tuloksetta. Siinäpä urotekoni. Aika vaatimatonta verrattuna siihen miten paljon hätää voi nähdä jo pelkästään kulkiessaan Kampista Kaisaniemeen.
Kommentit (3)
Minua naurattaa lähipiirini Äiti Teresat. Miksi? Koska ne ihmiset ovat kaikkea muuta kuin hyväsydämisiä, todellisuudessa raakoja kiusaajia jotka esittävät sosiaalisessa mediassa suorastaan pyhimyksiä. Kyllä suu loksahti kerran auki kun sattumalta törmäsin kaverin kaverin facebook-päivitykseen, juuri tällaiseen jeesustelu-päivitykseen. Uskomattominta oli että tämä tyyppi on aina ollut kauhea sadisti luonteeltaan, kiusasi ystävänikin aikanaan melkein sairaslomalle asti.
Ja sit on näitä sankareita, joiden on ihan pakko hehkuttaa koko maailmalle jos ovat joskus ovat antaneet jollekin mummolle paikkansa bussissa tms. Itse en kehtaisi tuollaisesta mitään kiitosta kerjätä. Milloin normikohteliaisuudesta on tullut sankaruutta?
--
"Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, pienet ja hiljaiset tekevät sankaritekoja" - Taru sormusten herrasta
Eihän muutkaan auta
http://dd508hmafkqws.cloudfront.net/sites/default/files/styles/article_node_view/public/ebola-5-ap-photo_0_0_0_0.jpg