Mitä tarkoittaa että on liian huonossa kunnossa terapiaan?

Terapia voi olla rankkaa, eli psyyke ei välttämättä kestä kaivella kipeitä asioita. Miten siitä sitten toipuu "terapian kestäväksi", siitä en tiedä. Kysy siltä, joka näin sanoi.

Itelle sanottiin samoin, koska terapia on henkisesti tosi rankka prosessi. Mun tilanteessa se tosin meinas sitä, että varattiin osastopaikka ja määrättiin lääkkeet että mieli tasapainottuis niiden avulla "terapiankestäväksi". Jos vaan suinkin rahatilanne sallii, niin yksityisellä puolella hoidetaan yleensä asiat paljon perusteellisemmin. Jos ihan oikeasti koet tarvitsevas terapiaa, niin todennäköisesti tilanne vain huononee ellei asioita käsittele.

Ehkä lääkärin mielestä et ole vielä siinä kunnossa että pystyt käsittelemään aisiaa kunnolla. Luota ammattilaiseen.

Minulle sanottiin noin vuosia sitten enempiä selittelemättä. En saanut mitään apua psykiatriselta avoklinikalta, vaikka todella olisin tarvinnut. Nyt olen ollut jo useamman vuoden työkyvytön ja syrjäytynyt. 

Eipä siinä auta kuin uskoontulo.

Kaikki eivät hyödy intensiiviterapiasta. Esim. tietyt persoonallisuushäiriöiset ja sellaiseksi epäiltävät, heille ei määrätä mielellään terapiaa lainkaan. Jos olet esim. epävakaan persoonallisuus ja nuori nainen, et todennäköisesti tule pääsemään intensiiviterapiaan. 

Terapiahan ei ole itsetarkoitus, vaan paraneminen. Mitä tarjotaan tilalle, tai miten edetään, jos terapia evätään tällä perusteella? Miten voi päästä terapiakuntoon?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:55"]

Terapiahan ei ole itsetarkoitus, vaan paraneminen. Mitä tarjotaan tilalle, tai miten edetään, jos terapia evätään tällä perusteella? Miten voi päästä terapiakuntoon?

[/quote]Siinä pitää olla sellaisessa kunnossa että jaksaa vaatia apua. Kaikki eivät ole.

7 olet väärässä. Itselläni todettu epävakaa persoonallisuus ja masennus mutta pääsin terapiaan. Kävin sairaalassakin lepäämässä ja sieltä palattuani aloitin kognitiivisen terapian ja palasin töihin. Terapiaa kolme vuotta videovälitteisesti kerran viikossa Kelan tukemana. Masennuslääkkeitä söin 8 vuotta ja lopetin ne vähitellen vuosi sitten. En aio palata enää koskaan mielenterveyspotilaaksi. Syön, liikun ja nukun hyvin niin pää pysyy kasassa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:55"]

Terapiahan ei ole itsetarkoitus, vaan paraneminen. Mitä tarjotaan tilalle, tai miten edetään, jos terapia evätään tällä perusteella? Miten voi päästä terapiakuntoon?

[/quote]Siinä pitää olla sellaisessa kunnossa että jaksaa vaatia apua. Kaikki eivät ole.

[/quote]

Mulla evätty terapia jo vuosia. Avopuolella olen hoidossa. Töissä olen käynyt mutta välillä sairaslomilla. Sairaslomien takia terapia evätään. En tiedä kuin kauan pitäisi työssä yhtäjaksoisesti jaksaa että pääsee terapiaan. Joku psykiatri voisi valoittaa tätä miksi joiltakin evätään selittämättä terapia? Miten kuntoutuu terapia kelpoiseksi? Mitä siihen tarvitaan?

Terapia vaatii helvetisti työtä ja vaivannäköä. Ihmiset, jotka eivät pysty tai halua nähdä sitä vaivaa itse, vaan vaativat sitä muilta tai syyttelevät muita, eivät hyödy terapiasta. Moni ei pysty siihen terveenäkään, saati sitten vähän heikoilla ollessaan ja moni mielenterveysongelmista kärsivä ihminen OIKEASTI tarvitsee lääkkeitä tueksi siihen, että pystyy tähän työhön ja vaivannäköön - mutta kieltäytyy niitä käyttämästä. Hekään eivät hyödy terapiasta.

Samaan aikaan terapia on kallista ja yhteiskunnan maksamilla terapeuteilla on rajallisesti aikaa rajalliselle määrälle potilaita.

Kannattaa siis ihan oikeasti suunnata ne resurssit niille, joilla on toivoa hyötyä terapiasta. Ei huonokuntoisille muidensyyllistäjille jotka kieltäytyvät tukilääkityksestä.

Sorry, jos et kuulunut tähän joukkoon nyt.  Seuraavaa et  todennäköisesti edes usko, koska jos uskoisit, kykenisit ehkä terapiaankin, mutta sä voit ihan itse vaikuttaa näihin asioihin.

Omalla kohdallani olen todennut että terapia olisi vain eräänlainen loppukiri. Eli kaikkien muiden asioiden elämässä pitäisi olla suht kunnossa ja rullata hyvin niin sitten voisin eheytyä. Siitä voikin päätellä että terapialla välttämättä ei sitten ole enää niin paljoa sijaakaan - varsinkin jos on jo onnistunut löytämään tervehdyttäviä ihmissuhteita. Eli terapia on vain 10% koko paranemisesta jos sitäkään, joten siihen ei kannata nojata liikaa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:55"]

Terapiahan ei ole itsetarkoitus, vaan paraneminen. Mitä tarjotaan tilalle, tai miten edetään, jos terapia evätään tällä perusteella? Miten voi päästä terapiakuntoon?

[/quote]Siinä pitää olla sellaisessa kunnossa että jaksaa vaatia apua. Kaikki eivät ole.

[/quote]

Mulla evätty terapia jo vuosia. Avopuolella olen hoidossa. Töissä olen käynyt mutta välillä sairaslomilla. Sairaslomien takia terapia evätään. En tiedä kuin kauan pitäisi työssä yhtäjaksoisesti jaksaa että pääsee terapiaan. Joku psykiatri voisi valoittaa tätä miksi joiltakin evätään selittämättä terapia? Miten kuntoutuu terapia kelpoiseksi? Mitä siihen tarvitaan?

[/quote]

kuten vastauksessa 12 vihjataan, terapiakelpoiseksi kuntoutuu siis näin:

-lakkaa odottamasta, että joku jossain painaa nappia tai "antaa" sulle sen hoidon, jolla paranet - tajua ja myönnä, että sun on ihan itse nähtävä vaiva ja vime kädessä sinä olet vastuussa sen toimimisesta. muut voivat vain auttaa sinua, mutta sinun on tehtävä työ ja kannettava vastuu. SITTEN NÄYTÄ TÄMÄ LÄÄKÄRILLESI

- sitoudu hoitoon ja terapiaan. Ää ajattele, että se on hyödytöntä ja turhaa ja sua pompotellaan. Älä ikinä missää yhtään käyntiä ilman oikeasti hyvää syytä. Jos sulle anntetaan jotain harjoitteita tai kotiläksyjä niin tee ne.

- Lakkaa syyttelemästä ja keskity eteenpäin menoon

-ota ne lääkkeet, mitä sulle tarjotaan ja käytä niitä. Älä käytä päihteitä.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:55"]

Terapiahan ei ole itsetarkoitus, vaan paraneminen. Mitä tarjotaan tilalle, tai miten edetään, jos terapia evätään tällä perusteella? Miten voi päästä terapiakuntoon?

[/quote]Siinä pitää olla sellaisessa kunnossa että jaksaa vaatia apua. Kaikki eivät ole.

[/quote]

Mulla evätty terapia jo vuosia. Avopuolella olen hoidossa. Töissä olen käynyt mutta välillä sairaslomilla. Sairaslomien takia terapia evätään. En tiedä kuin kauan pitäisi työssä yhtäjaksoisesti jaksaa että pääsee terapiaan. Joku psykiatri voisi valoittaa tätä miksi joiltakin evätään selittämättä terapia? Miten kuntoutuu terapia kelpoiseksi? Mitä siihen tarvitaan?

[/quote]

kuten vastauksessa 12 vihjataan, terapiakelpoiseksi kuntoutuu siis näin:

-lakkaa odottamasta, että joku jossain painaa nappia tai "antaa" sulle sen hoidon, jolla paranet - tajua ja myönnä, että sun on ihan itse nähtävä vaiva ja vime kädessä sinä olet vastuussa sen toimimisesta. muut voivat vain auttaa sinua, mutta sinun on tehtävä työ ja kannettava vastuu. SITTEN NÄYTÄ TÄMÄ LÄÄKÄRILLESI

- sitoudu hoitoon ja terapiaan. Ää ajattele, että se on hyödytöntä ja turhaa ja sua pompotellaan. Älä ikinä missää yhtään käyntiä ilman oikeasti hyvää syytä. Jos sulle anntetaan jotain harjoitteita tai kotiläksyjä niin tee ne.

- Lakkaa syyttelemästä ja keskity eteenpäin menoon

-ota ne lääkkeet, mitä sulle tarjotaan ja käytä niitä. Älä käytä päihteitä.

[/quote]

Pakko muuten mainita että joskus se syyttely ja muu vastaava käytös on osa sitä ongelmaa. Siksi terapia auttaa vain osaa ihmisistä ja muiden täytyy itse selvittää ongelmansa. Käytännössä puolet työstä on tehty jos ymmärtää ihan tunnetasolla että "hei, minulla ongelma ja haluan parantua". Ja sen jälkeen voi päättää haluaako parantua terapian avulla vai jollain muulla tavalla. Kuten esim. etsimällä vertaistukea tai aloittamalla uuden harrastuksen tai pistämällä elämänsä kokonaan uusille raiteille. Terapia ei voi antaa sitä kaikista tärkeintä eli tahtoa parantua. Kun sen omaa, niin elämää löytää uomiinsa lähes itsestään.

Terapia perustuu vuorovaikutukseen, keskusteluun. Esim. psykoosissa tai sen rajalla horjuvat tai akuutissa kriisissä olevat eivät tähän pysty. Laajemmin ajateltuna terapia tähtää muutokseen käyttäytymis-, ajattelu-, ja tunnetavoissa, ja joissain tapauksissa ehkä hoitavat tahot ovat voineet arvioida, että ihmisellä ei ole voimavaroja tuollaiseen muutokseen, vaikka hän ei olekaan psykoottinen.

Mutta en kyllä ymmärrä, miksi ei pystyisi terapiaan jos pystyy opiskelemaan ja käymään töissä.

Minäkin olen ihmetellyt väitettä olla liian huonokuntoinen terapiaan. Eri asia, jos kyseessä on psykoosi yms, mutta jos ei, niin mikä on peruste? Miten apua tarvitseva voi päästä parempaan kuntoon ilman apua? Omasta kokemuksestani voin todeta, että mitä kauemmin ongelmien kanssa on yksin, sitä pahempiä niistä kehittyy. 

Toinen asia mikä minua ihmetyttää, on väite terapian rankkuudesta. Itse kävin yli 5 vuotta psykoterapiassa, eikä se ollut ollenkaan rankkaa, päinvastoin. Tosin, siitä ei ollutkaan hyötyä. Terapeutti oli muutenkin ammattitaidoton, joten ehkä kokemukseni on poikkeuksellinen. Toisaalta minun on vaikea kuvitella, että se olisi ollut kovin erilaista kenenkään muunkaan kanssa. Samankaltaisia kysymyksiä ja hokemia kaikki mielenterveysammattilaiset esittävät ammattinimikkeestä riippumatta. Toki silloin jos löytyy hyvä terapeutti ja terapiassa mennään riittävän syvälle, ymmärrän mihin väite työstä perustuu. Luulisi kuitenkin, että terapiaan meno olisi parempi ratkaisu vaikeassakin tilanteessa olevalle kuin jäädä yksin ja mennä huonompaan.

Uskon, että suurempi osa ihmisistä haluaa apua ja on valmis tekemään töitä tilanteen parantamiseksi, kuin tulla työkyvyttömäksi. Mieleeni on joskus tullut ajatus, että ehkä psykoterapiaan halutaankin tapauksia, jotka mahtuvat yleisiin, teoreettisiin muotteihin. Yleensä tällaiset ovat selkeitä tapauksia. Sen sijaan vaikeammat ja erikoisemmat ihmiset kokemuksineen ovat usein liian haastavia, joita ei tietenkään kaavoihin kangistunut teoreetikko halua ottaa vastaan. Kun ei tiedä mitä sanoa kuin: "aijaa" tai olla hiljaa. Luulisi, että psykoterapeuteilla kuten lääkäreillä olisi kunnianhimoa jas halua kehittyä työssään. Näin ei valitettavasti usein ole, joten monet ehdottomasti apua tarvitsevat eivät sitä saa välttämättä koskaan. Koko elämä voi mennä luukulta luukulle juoksemiseksi, kun apua ei ole saanut, mutta ei ole työkykyinenkään. Ikävää.

Minkä tuloksen juokset cooperin-testissä? Äläkä sano 12 minuuttia...