Lapselliset! Onko kenelläkään vastaavia ajatuksia?

Ensiksi haluan sanoa että rakastan lapsiani yli kaiken, eniten! En vaihtaisi heitä yhtään mihinkään.
Välillä on vaan alkanut kaduttaa, lähinnä mietityttää olenko tarpeeksi hyvä. Tuntuu että olisiko omalla kohdallani kuitenkin ollut parempi pysyä lapsettomana... Ei olisi tätä mieletöntä huolta ja vastuuta, voisi elää huolettomana, mennä ja tulla miten itse haluaa.
Meillä on taloudellinen tilanne huono tällä hetkellä, mikä voimistaa ajatuksiani. Tunnen siitä syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta, ettei ole varaa matkustella, tai tarjota lapsille tällä hetkellä oikein mitään "ylimääräistä". Jos nyt voisin palata 5 vuotta ajassa taakse päin, valitsisin lapsettomuuden.
Nyt he kuitenkin ovat tuossa, elämäni rakkaimmat, omat ihanat persoonansa, joita vain haluaisi pystyä suojelemaan kaikelta pahalta, sekä rakentaa yhdessä onnellista ja tasapainoista elämää. Niin ristiriitainen olo.